Tänne ajattelin laittaa omasta elämästä hieman kokemusta, sillä olisi helpottava saada tietää onko kohtalotovereita ja ratkaisuja.
Olen siis 27 vuotias pohjois suomen mies. Puolison kanssa muutettiin aikalailla vuisi sitten aika kauas ns kotinurkilta. Asuttiin muutama vuosi lähellö perhettä, isää, äitiä, veljet ja yksi sisko lapsineen. Pienellö paikkakunnalla jossa olin pätkätöissä kolmatta vuotta. Olin jo aiemmin asunut opiskeluni kauempana kotoa, ja yhden kerran siinä välillä kerettiin myös vaimoni kanssa asua työn vuoksi eri paikassa, mutta aina kun vapaa aikaa olis, menimme läheisteni luo, kotikonnuille.
Nyt viimeinen vuosi on ollut elämäni raskaimpia. Asumme aika kaukana lähipiiristä. Tällä paikkakunnalla ei ole keyään tuttuja tai sukulaisia. Päivät menee töissä illat ihan tosissaan ikävöiden tuttuja ihmisiä ja sitä viihtyisäö paikkaa missä asuimme. Minulla on täällä vakityö, joten rahallisia huolia ei ole, mutta ikävä on todella voimakasta.
Ajamme joka toine vknloppu kotiini, jossa elämä hymyilee. Heti kun on lähtö takaisin, mieli menee niin matalaksii kuin vain voi.
Olisko täällä ketään joka kärsii vastaavasta tilanteesta.
Olen siis 27 vuotias pohjois suomen mies. Puolison kanssa muutettiin aikalailla vuisi sitten aika kauas ns kotinurkilta. Asuttiin muutama vuosi lähellö perhettä, isää, äitiä, veljet ja yksi sisko lapsineen. Pienellö paikkakunnalla jossa olin pätkätöissä kolmatta vuotta. Olin jo aiemmin asunut opiskeluni kauempana kotoa, ja yhden kerran siinä välillä kerettiin myös vaimoni kanssa asua työn vuoksi eri paikassa, mutta aina kun vapaa aikaa olis, menimme läheisteni luo, kotikonnuille.
Nyt viimeinen vuosi on ollut elämäni raskaimpia. Asumme aika kaukana lähipiiristä. Tällä paikkakunnalla ei ole keyään tuttuja tai sukulaisia. Päivät menee töissä illat ihan tosissaan ikävöiden tuttuja ihmisiä ja sitä viihtyisäö paikkaa missä asuimme. Minulla on täällä vakityö, joten rahallisia huolia ei ole, mutta ikävä on todella voimakasta.
Ajamme joka toine vknloppu kotiini, jossa elämä hymyilee. Heti kun on lähtö takaisin, mieli menee niin matalaksii kuin vain voi.
Olisko täällä ketään joka kärsii vastaavasta tilanteesta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaikutat erikoisen riippuvaiselta läheisistä ihmisistä ja tutusta ympäristöstä. Sinulla on kuitenkin puoliso, et ole yksin.
Voisitteko yhdessä tutustua uuteen ympäristöön ja laittaa kodin kauniiksi sen sijaan, että pakenette entisille kotikonnuille jatkuvasti.
Sinulla on työpaikka ja riittävät tulot. Se on paljon. Työpaikassa on varmaan muitakin. Voisitko tutustua heihin ja heidän kauttaan paikkakunnan muihin ihmisiin. Lähde mukaan paikkakunnan rientoihin, urheiluun, kansalaisopistoon, seurakuntaan tai mihin vain, mikä sinulle luontuu. Näin uudesta paikkakunnasta tulee uusi kotiseutu. Tämä ei tarkoita, että vanha kotipaikka pitäisi kokonaan unohtaa, vaan että sinulla voisi olla kaksi kotiseutua, vanha ja uusi.
Täällä oli vastaavia kokemuksia puoli vuotta sitte, johon tuli päätös. Kaksi vuotta maltoin olla vakityössä hyvin kaukana kotiseudultani. Kaipuu kävi niin raskaaksi, että päätin irtisanoa itteni ja muutin aika lähelle kotiseutua, nyt kuukausi sitten aloitin uuden työn, ei vakituista mutta tyhjää parempi. Jos ymmärtäväinen esimies sattuu olemaan, niin irtisanoutuminen ei ainakaan omalla kohdalla ollut ongelma, kiitos fiksun pomon.
Itselle henkisesti oli paras ratkaisu. Tällä hetkellä en muuta kaipaa kuin aiempaa työpaikkaa, mutta kyllä oma elämä on aina isommassa roolissa. Itse tein mielestäni oikean ratkaisun. Ikää 29 ja mies