Kun lukee näitä viestejä, usein joku nostaa vanhoja aloituksia esiin uudestaan ja uudestaan.
Tunnemmeko itsemme, onko meissä katkeruutta, anteeksiantamattomuutta?
Voisimmeko jo jatkaa eteenpäin, rakkauden hengessä, unohtaen ja anteeksiantaen?
Paavalin filippiläiskirjeen sanoin,
3:13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
3:14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.
3:15 Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on.
Tunnemmeko itsemme, onko meissä katkeruutta, anteeksiantamattomuutta?
Voisimmeko jo jatkaa eteenpäin, rakkauden hengessä, unohtaen ja anteeksiantaen?
Paavalin filippiläiskirjeen sanoin,
3:13 Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
3:14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.
3:15 Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin me voimme toimia, unohtaen ja anteeksi antaen. "Sinä" kerroit jo olevasi poissa "pelistä" ja niin on hyvä.
Juuri näin, kiitos. 👍🙂
Vanhojen vanhoillislestadiolaisuuden aikojen viestiketjujen nostaminen esiin, on tarkoituksellista provokatiivista toimintaa. Elikkä henkilöt joiden päämääränä on lestadiolaisten provosoiminen, nostelevat näitä atusivulle.
Näistä on montakin haittaa. Ensiksikin ne ovat pitkiä, ja siksi hankalia jatkokeskusteltaviksi. Toiseksi ne syrjäyttävät uudempia viestiketjuja näkymättömiin.
Tämä on muuten yksi provosoinnin peruste, peittää kipeät ja hävetyt asia pois lukukentästä.
Lestat välttävät keskusteluja joissa heidän oppinsa osoitetaan Jeesuksen sanalla vääräksi. Silti he hakkaavat päätänsä kiveen hamaan surkeaan loppuun saakka.
Kenen pitäisi unohtaa ja antaa anteeksi? Ja kenelle ja mitä?
On vaikea kuvitella, että väärintekijät taivuttaisivat niskansa ja nöyrinä pyytäisivät anteeksi veljiltään joita vastaan ovat rikkoneet. Ja syy on se, koska he uskovat nyt jo olevansa "yksin oikeassa".
Ja Jellivaarasta sanovat aamenta tuolle uskolle.