Miten vastaat nainen?

Jos vastaan totuudellisesti: ikävä sinua, niin onko siinä tulkinnan varaa?

Jos kysyy irl omalla nimellään niin saa vastauksen.

Miten itse vastaisit?

Yleensä kerron mitä kuuluu ja kysyn myös häneltäkin enkä pelkästään kohteliaisuudesta vaan kiinnostuksesta.Välitän hänestä!Sen hän osaa tulkita luulisin.

Kaikki mikä tarpeeks lujallaöbellä puhutaan, sanoisin.

Jos näen kaivatun seuraavan kerran sopivassa tilanteessa. Sanon hänelle jotain, jonka voi tulkita tarkoittavan ei mitään tai hyvin paljonkin. Jos vaan uskallan. Hän ottaa sen vastaan miten ottaa, joko neutraalisti (ei tajua piiloviestiä, ei tunteita mua kohtaan) tai vinkkinä (jos tykkää musta ees vähän). Tai sitten hän lukee tämän ja osaa varautua. Ei kai, enhän kerro kenelle tämä on. :D
Ja ihan turha alkaa tähän huudella, että katso peiliin tai muuta inhottavaa hänen tai kenenkään muunkaan. En ota itseeni mitään ilman tunnisteita.

Minusta jos vastaa pelkästään "Ihan hyvää" niin se käytännössä tarkoittaa, että "mitä se sulle kuuluu" tai "ei voisi vähempää kiinnostaa kertoa".

Ei tarvitse miettiä tuollaisia, kun on ollut niin hiljaista hänen puoleltaan. Jos kysyisi kuulumisia oma-aloitteisesti niin voisi pistää lottokupongin vetämään.. Samat todennäköisyydet😄

Minut tunnistaisi siitä, että sanoisin totuudenmukaisesti mitä kuuluu, koska inhoan teennäistä kyselyä, johon ei halutakaan rehellistä vastausta.

Minä vastaan aina rehellisesti. Kun kirjoitan hyvää , niin tarkoitan hyvää. On kuitenkin liikuttavaa kun olet aina vähän huolissasi minusta. Luulet , että olen psykopaatin kanssa naimisissa ym. Minulla on kaikki hyvin. Usko jo! Tunnen, että välität minusta ja se on oikein sanoisinko suloista. Uskon, että se on lähimmäisenrakkautta, mikä sinulta tulee luonnostaan.

N

Voi olla, että vastaisin vain ”ihan ok”. Oikeasti kuuluu tosi huonoa. Tai sitten vastaisin vaan rehellisesti, että huonoa.

Jos kysyy kiinnostuksesta eikä kohteliaisuudesta, saa oikean vastauksen.
Mikä onkaan tuhoisampaa parisuhteessa kuin se, että ei esitä o i k e a a kiinnostusta!

Mietin haluaako hän oikeasti todellakin kuulla kuulumisiani.., kiinnostanko häntä edes ihmisenä..
Voisin kertoa elämästäni oikeasti hänelle mutta..
Kiinnostaako se edes oikeasti. .
Ja onko minulla edes oikeutta siihen..
Kaataa asioita toisen niskaan..
Asiat eivät ole aina niin yksinkertaisia.
Toisaalta se ehkä avaisi itsestäni hänelle enemmän ulottuvuuksia ,olisi kosketus pintaa , eikä vain olettamuksia vailla todellisuutta oikeasta minästä..
Niinpä vastaan että ihan ok..
Kysyisin tietysti myös hänen kuulumisia koska minua oikeasti kiinnostaa mitä hänelle kuuluu.

Mitä mieltä sinä olet kun kysytään "onko kaikki hyvin"
En tarkoita tällä pelkästään kaivattua vaan yleisesti kysyttäessä.