Minulla ei ole ollut mistä luovuttaa siinä mielessä miten me ihmiset tuon ymmärrämme.
Sitäpaitsi voiko kokemuksistaan luopua, eivätkö ne jää kuitenkin muistojemme lokeroihin. Kokemukset muovaavat meitä koko ajan tehdäkseen muutoksia ihmisessä. Aina muutos ei ole niin huomattava.
Kannamme koko loppuelämämme kokemiamme asioita. Ne rakentavat tulevaisuuttamme.
Olemme vuorovaikutuksien kautta rakentamassa ja muovaanassa toinen toistemme tulevaisuutta.
Telepatia, sielunkumppanit...täyttä hömppää.Selvännäkö, ennustukset..täyttä hömppää...
Turhautuneisuus, väsyminen, surumielisyys, tympääntyminen....todellisuutta ja totta, sitä on ns. Luovuttaminen.
Tunne että on valmis hyväksymään kokemuksen yhtenä osana elämäänsä jonka voi jättää omaan lokeroonsa ilman että sen ajatteleminen enää häiritsee.
Ja sade lankesi vuorille tehden pieniä puroja jotka löysivät jokainen oman tiensä.
Satoi tasaisen hiljaa ja kauan, taukoamatta.
Pilvet valuivat raskaina niin pitkään.....
Mutta se päättyi.
Nyt on helppo hengittää. Sade puhdistaa.
Juostaan pitkin rinnettä alas. Kiipesimmehän yhdessä ylöskin.
Leikitään hippaa.
Ei se ole sen kummempaa.
Kaikki päättyi hyvin.
Päättyi loppuun
Ei pahaa mieltä, ei huonoja muistoja.
Satoi vain vettä joka puhdisti kaiken tehden pieniä puroja joista jokainen jatkoi omaa tietään...
Sitäpaitsi voiko kokemuksistaan luopua, eivätkö ne jää kuitenkin muistojemme lokeroihin. Kokemukset muovaavat meitä koko ajan tehdäkseen muutoksia ihmisessä. Aina muutos ei ole niin huomattava.
Kannamme koko loppuelämämme kokemiamme asioita. Ne rakentavat tulevaisuuttamme.
Olemme vuorovaikutuksien kautta rakentamassa ja muovaanassa toinen toistemme tulevaisuutta.
Telepatia, sielunkumppanit...täyttä hömppää.Selvännäkö, ennustukset..täyttä hömppää...
Turhautuneisuus, väsyminen, surumielisyys, tympääntyminen....todellisuutta ja totta, sitä on ns. Luovuttaminen.
Tunne että on valmis hyväksymään kokemuksen yhtenä osana elämäänsä jonka voi jättää omaan lokeroonsa ilman että sen ajatteleminen enää häiritsee.
Ja sade lankesi vuorille tehden pieniä puroja jotka löysivät jokainen oman tiensä.
Satoi tasaisen hiljaa ja kauan, taukoamatta.
Pilvet valuivat raskaina niin pitkään.....
Mutta se päättyi.
Nyt on helppo hengittää. Sade puhdistaa.
Juostaan pitkin rinnettä alas. Kiipesimmehän yhdessä ylöskin.
Leikitään hippaa.
Ei se ole sen kummempaa.
Kaikki päättyi hyvin.
Päättyi loppuun
Ei pahaa mieltä, ei huonoja muistoja.
Satoi vain vettä joka puhdisti kaiken tehden pieniä puroja joista jokainen jatkoi omaa tietään...
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ei saa kirjoittaa noin koskettavasti. Miten kukaan osaakaan noin sanoa, itken kai aamuun asti.
Mikään ei varsinaisesti lopu, vaan matka jatkuu kohti uusia kohtaamisia ja uusia kokemuksia. Ihmiset ehkä vaihtuvat elämässämme toisiin, vielä nyt tuntemattomiin, siitä huolimatta muistamme ne, joiden kanssa kohtaamisiin liittyi suuria tunteita!
Juuri näin minäkin ajattelen ja viemme nuo kohtaamisemme aina mukanamme uusiin tapahtumiin ja kohtaamisiin, halusimmepa sitä tai emme. Nuo kohtaamisetjatkavat sius elämää meissä ja siirtyvät meistä eteenin vaikuttaen omaan käytökseemme ja taoaamme suhtautua asioihin ja muihin ihmisiin. Se ei todellakaan lopu vaan kohtaamisilla on elämä joka jatkuu.
Sielunkumppanit eivät ole hömppää.
Et vain tiedä sitä kun sinulla ei ole kokemusta siitä..
Eikä telepatiakaan ole hömppää. Älykkäimmät eläimetkin osavat kommunikoida telepaattisesti kuten villit suurpedot tai lemmikkieläimemme. Kissat koirat tai hevosetkin ovat hyviä lohduttajiamme. Kiitos heistä avaruudelle!
. l-mies.
Sivusta. Onko se telepatiaa vai kemiaa? Kuka keksikään puhua teletapeista kemian sijaan? Teletapit on täyttä hömppää. Aivokemia ei.
Kuinka paljon olisit valmis laittamaan valintasi ja ratkaisujasi telepaattisten kykyjesi varaan?
Rakkauskin jatkuu. Se hyvänolon tunne, jonka toinen sai aikaan vaikuttaa jatkossakin. Tunne on vain muuttanut muotoaan. Minun tapauksessani se muuttui kiitollisuudeksi.
Elämä muistuttaa aina uudelleen. Se repii vanhoja haavoja auki kunnes olen vereslihalla. Ihmismieli on yllättävä... Vaikka luulee unohtaneensa ja jättäneensä taakseen, aina tulee se kipeä hetki, kun puukko iskee sydämeen. Täysin varoittamatta, kun uskoo jään kantavan ja unohtaa että sen alla on viisi metriä vettä... Tuntee varmuutta ja voimaa,... Silloin se räsähtää ja sitä putoaa yllättäen jääkylmään veteen. Silloin takoo päähänsä, että olit taas heikoilla jäillä..
Älä mene heikoille jäille ja parempi ettet mene jäälle enää koskaan..
Kipu opettaa, kunnes sen unohtaa...
Kun tarpeeksi usein kaava toistuu, oppii olemaan yksin ja valehtelemaan ettei koskaan ketään kaipaakaan.. Eikä ole kaivannut eikä mitään kokenutkaan.
Jos pelkää etukäteen, ettei hyviä asioita tule kokemaankaan ei varmasti tulekaan. Siitä tulee itseään toteuttava ennuste! Kuitenkin elämä voi hetkessä muuttua niin hyvään kuin huonoon suuntaan ilman omaa myötävaikutusta. Kannattaa vain olla rohkea ja luottavainen.00.36
Niin tuo tie on raskas kun ei ole päässyt sinuksi tunteiden, kokemansa kanssa, eikä ole vielä kyennyt hyväksymään tapahtumia. Ponnistamaan eteenpäin tapahtumista niin että käyttää niitä ponnistyslautana muutokseen. Ulospäin kierteestä. Se täytyy varmaankin käydä läpi koettelemukset ennenkuin oppii olemaan kiitollunen huonoistakin kokemuksistaan.
Ajattelen,että on asioita joita voi muuttaa ja niiden muuttamiseksi on tehtävä kaikkensa sitten on asioita, joita ei voi muuttaa ja ne on vain hyväksyttävä. Hyväksymisestä tulee tietylla lailla rauhallinen ja seestynyt olo..00.36
Totta. Tuo voi joidenkin mielestä kuulostaa kovalta, mutta noin se menee. Tietenkään se ei käy aina tuosta vain hetkes sormia napsauttamalla mutta prosessin lopputulos on seesteinen olo hyväksymisen kautta.
Kiitollinen huonoista kokemuksista, ei tule onnistumaan. Niitä on sellainen kuorma, jota ei saa ikinä purettua. Kenelle ihminen edes voi kertoa kaiken menneen tuskan... Ei ole olemassa ketään joka voi täysin ymmärtää. Ja miten voi rakentaa minuuden uudelleen, ei ole mitään taikasauvaa jonka kosketuksesta yhtäkkiä eheytyisi, eikä taikuria. Syvällisellä tasolla olen täysin yksin. Sielu on suljettu.
Niistä huonoista kokemuksista voi syntyä uysia mahdollisuuksia ahan kanssa. Minulka on ystävä jota pahoinpideltiin lapsena, tuo on aika raju juttu, mutta hän sanoo olevansa kiitollinen, että selvisi ja auttaa nyt muita väkivallan uhreja. Hän päätti, että kääntää kokemuksensa voitoksi. Kuulostaa ronskilta, mutta hän sanou, että saa olka laosuudestaan kiitollinen. Tietenkään hän ei tarkoita hyväksyvänsä väkivaltaa vaan on hyksynyt tapahtuneen.
Eiköhän tuo ole selvä asia kaikille noin teoriassa. Eipä sitä voi kukaan ymmärtää miltä tuntuu kun ottanut tarpeeksi vastaan pettymyksiä tai kun on toivonut yhä uudelleen että maa nielisi tai kun on nähnyt ne katseet ja kuullut ne sanat... Ja silti noussut vain kokeakseen sen yhä uudelleen. Omassa kuplassa voi seurata kuinka elämä lipuu hiljaa ohi. Sain kuitenkin elää ja kokea.
Voi aloittaa kirjoittamalla itselleen esim. omalämäkertaa. Kun kirjoittaa joutuu ajattelemaan ja työstämään tunteitaan. Samasta asiasta monta eri versiota. On havaittu hyväksi keinoksi päästä vaikeiden asioiden yli. Versiot muuttuvat kun prosessi etenee. 00.36
Tämä on tyyneysrukous.
Sielunkumppanuushan tarkoittaa samaa sielua, joka on laitettu tai mennyt puoleksi. Ihmisillä on taikauskoiset selitykset monille asioille. Ei tuollainen sielujen puolittuminen oo oikeasti totta. Muutoin on vaan toisilleen sopivia luonteita. Jotku ihmiset vaan sopii hyvin yhteen. Ei siihen tarvitse henkimaailmaa sotkea.
Nevaseed nevahöörd ägein
Lets wist ögein alligattori.
Minä myönnän, että tykkään hänestä sillä tavalla, että voin luopua hänestä mielelläni ja luovunkin jos tuota termiä voidaan käyttää, koska en mitenkään ole omistanut häntä. Jotenkin on vain kiitollinen olo. Hön teki kaiken niin oikein ja kivasti, että minun hyvä oloni hänestä jatkuu vaikka emme voi olla yhdessä. Saisipa joku ihana hänet siinä olisi sitten 2 ihanaa. Ja he elisivät onnellisina elämänsä loppuun asti.
Olipa nättiä kaunista
https://m.youtube.com/watch?v=WmUvs2sjhN8