Säälimällä ylennät itsesi toista paremmaksi, mikä tekee vain itsestäsi säälittävän. Kukaan ei kaipaa sääliä, se ei auta ketään. Hyväntahtoisella ja säälinsekaisella puolustamisella on ero.
Sääli on sairautta
Anonyymi
1476
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Juu, no mihin ruukkuun laittaisit kasvamaan rakkauden sekaisen huolestuneisuuden taimenen?
Myötätunnon osoittaminen ei ole itsensä ylentämistä!
Miten erotat sinulle tarjotun myötätunnon säälistä? Vai onko se helppoa, entä jos arvioikin toisen tarkoitusperät väärin?
Jos keskustelee avoimesti ja on rehellisesti ja osoittaa toiselle välittävänsä. Riippuu kyllä myös siitä kuinka toinen luottaa sinuun. Liian ylpeä ei halua myötätuntoa eikä sääliä, koska ei halua myöntää heikkouttaan. Jos kestämme heikkouden itsessämme kestämme sen myös muissa.!
Minusta tuo ei ole noin yksiselitteinen asia. Osa on joutunut esimerkiksi huolehtimaan muista ja kasvanut selkaiseen pärjäämisen menttaliteettiin. Tuollaisen henkilön voi olla vaikeaa ottaa apua vastaan vaikka hän hyväksyy muiden heikkoudet ja olisi hyvinkin herkkä, avulias ja empaattinen. Ei kaikkien ole helppoa ottaa apua vastaan.
Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu pärjäämiseen eetos, joka on joskus vääränlaista jääräpäisyyttä. Tilalle soisi tulevan enemmän ymmärrys siitä, että me ihmiset tarvitsemme kaikki toisiamme.
Ja jotkut joutuvat pärjäämään yksin, vaikka olisi tarvinnut muiden apua.
Kannatan tätä
Miksi puhut puolustamisesta?
Mitä jos luopuisit narsismistasi ja antaisit vain jokaisen kukan kukkia tavallaan. Etkä alkaisi määräilemään mitenkä muiden pitäisi asioitansa tuntea. Itseasiassa mainitsemasilaiset ihmiset ovat rehellisyytensä ääressä, sinä monimutkainen asioiden kääntelijä. Kaikentietäjä.
Olen sitten varmaan säälittävä.
Säälin aloittajaa.
Jos itsellä on asiat paremmin kuin säälittävällä niin asiat vaan on paremmin. Eipä sitä mikään muuta. Sääli on myötäelämisen merkki. Kertoo ihmisestä paljon jos kehtaa sanoa että sääli on sairautta. Empatiakyvyn puutetta. Tunteettomuutta ja egoismiä. Itsensä ylikorostamista ja muiden vähempiosaisten arvostuksen puutetta.
Voisi jopa sanoa että se joka ei osaa sääliä, on itsessään sääli. Päässyt elämässään niin helpolla ettei osaa samaistua säälittävyyteen. Toisaalta kyllä olen iloinen että sellaisiakin ihmiskohtaloita on olemassa ettei osaa sääliä. Fakta on kuitenkin että jokainen meistä on tavalla tai toisella säälittävä jossakin. Ja jokaista meitä on joku joskus säälinyt.
Toiset meistä on vain parempiosaisia kuin toiset. Se ei muutu koskaan. Mutta olla parempiosainen ja säälimätön..
.. aika paha.
Pahantahtoinen itsensä ylentäminen toisen säälittävyyden kustannuksella ei ole sääliä.
Sääli on lempeä ja rakastava tunne, siroteltuna huumorilla ja hyväntahtoisuudella. Erilaisuuden hyväksyvä ja ymmärtävä, tasa-arvoinen. Myötäelävä. Lämmin harmituksen tunne toisen puolesta.
Tässä toinen näkökulma sääliin. Kai se riippuu onko itsessään negatiivisesti vaiko positiivisesti ajatteleva ihminen, miten kokee itse säälin. Molempi parempi, ei ole oikeaa tai väärää...
-Tuplaässä-
kehitysapu on säälimistä