Osaisikohan kukaan viisaampi neuvoa ulospääsyä tästä helvetistä?! Kaikki voi näyttää päällisinpuolin hyvältä, mutta perheessämme kaikki kaatuu!!
On äiti, isä ja kolme alle kouluikäistä lasta. Ongelmia tuntuu olevan lähes jokaisessa arkisessa asiassa.
Eli aloitan tottakai itsestäni, pienipalkkaisesta vuorotyöläisestä joka matkustaa joka päivä 3,5 tuntia ainoastaan työmatkoja, ansaitsee minimipalkkaa, yrittää epätoivon vimmalla pitää kotia edes jonkinlaisessa kunnossa (melko huonolla menestyksellä tosin) ja kärsii karmean korkeasta verenpaineesta. Väsyttää tämä ainainen työnteko, muuta ei elämässäni ole!
Mieheni tekee kahta pienipalkkaista työtä jotta edes jotenkin selviäisimme. Eli aina kun äiti on kotona, on isä työssä ja päinvastoin. Yhteistä aikaa ei ole, eikä kummallakaan omaakaan aikaa esim. harrastaa yhtään mitään. Isä on silminnähden väsynyt, stressaantunut ja kärsii myös korkeasta verenpaineesta.
Lapsemme ovat villejä, mutta suloisia (varsinkin nukkuessaan)! Kahdella on diagnosoitu ADHD eikä kolmas ole ikänsä puolesta (1v7kk) mitenkään helppo tapaus. No lapset ovat lapsia, heitä sen kummemmin arvostelematta.
Mutta kaiken tämän työn ja stressin keskellä olemme todella pulassa taloudellisesti. Palkat riittävät lasten hoitomaksuihin, työmatkakustannuksiin ja laskuihin mukaanlukien ASO-asuntomme vastike ja lainanlyhennys. Mutta ruokaan rahat eivät tahdo enää riittääkään saati lasten uusiin vaatteisiin joita kuitenkin Suomen olosuhteissa joutuu kasvaville lapsille jonkin verran ostamaan. Vuokra-asunto olisi tietysti hieman halvempi ratkaisu, mutta vielä neljän vuoden jonottamisen jälkeen ei ole kotikunnastamme vapautunut riittävän suurta asuntoa perheellemme. Enkä todellakaan etsi mitään valtavaa asuntoa, mutta mielellään neliöitä saisi viidelle hengelle olla ainakin 80, muuten on hieman ahdasta.
Eli rahat on totaalisen loppu, Visa-riippuvuus aloitettiin pari kuukautta sitten jottei nälkään kuoltaisi. Koti on jatkuvasti täydessä kaaoksessa kun ei kukaan muu laita tikkua ristiin äidin avuksi. Parisuhteesta ei ole ollut tietoakaan viime syksyn jälkeen kun aloitin työt ja tämä helvetti alkoi.
Luultavasti elämämme olisi helpompaa jos olisin kotona lasten kanssa sillä lasten hoitomaksut ovat suurin koetinkivi taloudessamme. Sen lisäksi tulisi tietenkin kotityöt tehtyä. Työnantajani ei vain hyväksyisi kotiinjäämistäni eikä uutta työtä ole peruskoulun papereilla helppo saada.
Mitä tehdä?! Olen aivan loppu!!! Terveys ja hermot pettävät!!!
Onko kohtalotovereita vai olemmeko ainoat???
On äiti, isä ja kolme alle kouluikäistä lasta. Ongelmia tuntuu olevan lähes jokaisessa arkisessa asiassa.
Eli aloitan tottakai itsestäni, pienipalkkaisesta vuorotyöläisestä joka matkustaa joka päivä 3,5 tuntia ainoastaan työmatkoja, ansaitsee minimipalkkaa, yrittää epätoivon vimmalla pitää kotia edes jonkinlaisessa kunnossa (melko huonolla menestyksellä tosin) ja kärsii karmean korkeasta verenpaineesta. Väsyttää tämä ainainen työnteko, muuta ei elämässäni ole!
Mieheni tekee kahta pienipalkkaista työtä jotta edes jotenkin selviäisimme. Eli aina kun äiti on kotona, on isä työssä ja päinvastoin. Yhteistä aikaa ei ole, eikä kummallakaan omaakaan aikaa esim. harrastaa yhtään mitään. Isä on silminnähden väsynyt, stressaantunut ja kärsii myös korkeasta verenpaineesta.
Lapsemme ovat villejä, mutta suloisia (varsinkin nukkuessaan)! Kahdella on diagnosoitu ADHD eikä kolmas ole ikänsä puolesta (1v7kk) mitenkään helppo tapaus. No lapset ovat lapsia, heitä sen kummemmin arvostelematta.
Mutta kaiken tämän työn ja stressin keskellä olemme todella pulassa taloudellisesti. Palkat riittävät lasten hoitomaksuihin, työmatkakustannuksiin ja laskuihin mukaanlukien ASO-asuntomme vastike ja lainanlyhennys. Mutta ruokaan rahat eivät tahdo enää riittääkään saati lasten uusiin vaatteisiin joita kuitenkin Suomen olosuhteissa joutuu kasvaville lapsille jonkin verran ostamaan. Vuokra-asunto olisi tietysti hieman halvempi ratkaisu, mutta vielä neljän vuoden jonottamisen jälkeen ei ole kotikunnastamme vapautunut riittävän suurta asuntoa perheellemme. Enkä todellakaan etsi mitään valtavaa asuntoa, mutta mielellään neliöitä saisi viidelle hengelle olla ainakin 80, muuten on hieman ahdasta.
Eli rahat on totaalisen loppu, Visa-riippuvuus aloitettiin pari kuukautta sitten jottei nälkään kuoltaisi. Koti on jatkuvasti täydessä kaaoksessa kun ei kukaan muu laita tikkua ristiin äidin avuksi. Parisuhteesta ei ole ollut tietoakaan viime syksyn jälkeen kun aloitin työt ja tämä helvetti alkoi.
Luultavasti elämämme olisi helpompaa jos olisin kotona lasten kanssa sillä lasten hoitomaksut ovat suurin koetinkivi taloudessamme. Sen lisäksi tulisi tietenkin kotityöt tehtyä. Työnantajani ei vain hyväksyisi kotiinjäämistäni eikä uutta työtä ole peruskoulun papereilla helppo saada.
Mitä tehdä?! Olen aivan loppu!!! Terveys ja hermot pettävät!!!
Onko kohtalotovereita vai olemmeko ainoat???
Vastaukset 14
Vanhimmat
kanssa ekana mieleen että onko tuo sinun työntekosi sitten miltään kantilta järkevää?
Et nauti siitä etkä hanki sillä.
Toki uusi työ olisi kenties sitten kiven alla,mutta olisitte kenties saaneet asianne jonkinlaiseen järjestykseen ja pärjäisitte kuitenkin.Ainakin samalla tavalla kuin nyt.
Meillä ei kuitenkaan ole kuin yksi elämä ja lapset ovat vain kerran pieniä joten sääli jos elämäsi menisi noin.
Saathan kuitenkin kolmesta lapsesta kotihoidontuen ja kun vähennät hoitomaksut ja muut niin talous saattaisi jopa kohentua.
Sinulla olisi kenties aikaa etsiä lapsille kirppareilta vaatteita ja tarvikkeita.
Ja mahdollistahan on ainakin niille ADHD lapsillesi saada varmaan ainakin puolipäiväinen hoitopaikka halutessasi.
Näin saisit vähän helpompaa aikaakin.
Minä kyllä tilanteessasi laskisin uudelleen tuon talouspuolen taloudellisen osuuden ja miettisin irtisanoutumista jos kerta sinulla ei ole mahdollista palata kotihoidontuen jälkeen enää töihin.
ajattelinpa minäkin että onkohan tuossa sinun työssä käynnissä mitään järkeä... jos sekin stressaa niin jätä mokoma. olethan hakenut kaikkia mahdollisia tukia mitä vaan on!!?? asumistuki, toimeentulotuki, seurakunnat jakavat ruokapaketteja ja ainakin täälläpäin myös ostokortteja kauppoihin-->ei tartte uskovainen olla, samoin esim katulähetys. olen kuullut että adhd lapsien vanhemmat voisivat hakea "sairaanlapsen hoitotukea" kelasta... siitäpä en ole varma mutta kysyä kannattaa.. jos vielä reilun vuoden voisit jokatauksessa elellä kotihoidon tuella niin jospa siinä ajassa saisitte talouden kuntoon ja löytäisit jonkun järkevämmän työpaikan..?? ei täällä eletä työtä tehdäksemme vaan teemme työtä siksi että voisimme ja EHTISIMME elää joten... asioilla on tapana järjestyä. lasketuta mitä saisit kotihoidon tukea jos jäät kotiin samoin asumistuki ja sitten teetä arvio toimeentulotuesta... ja sitten kun päätät kotiin jäädä ehdit sen ukkokultas kainalossa huokaista että ei tää niin hassumpaa olekkaan!! ja muistattehan sitten etsiä säännöllisen usein lapsenvahtia että ehditte parisuhdettanne hoitaa..?? valoisampaa kevättä t.bla
Hei! Elämänne kuulostaa tosi raskaalta, ja työmatkasi aika hurjan pituiselta. Eikö työpaikkasi läheltä saisi mitenkään asuntoa? Tiedän kyllä omasta kokemuksesta, ettei asuntoa helpolla löydy, ainakaan kohtuuhintaista... Vuokralla asuminen saattaisi helpottaa rahatilannettanne, oletteko hakeneet vuokra-asuntoja muualta kuin kunnalta? Esim seurakunnalla on joillakin paikkakunnilla ihan kohtuuhintaisia asuntoja. Myös rakennuttajat (esim. YH-rakennuttajat, Sato) vuokraavat asuntoja, samoin jotkut vakuutusyhtiöt ja pankit tms. Kunnallekin kannattaa laittaa lasten ADHD:sta lääkärien lausunnot, sekä muutakin vapaamuotoista perustelua hekemuksen liitteeksi, niin jonotus saattaa lyhentyä.
Jos pidät työstäsi, ja koet sen mielekkäänä, ei ehkä ensimmäisenä kannata harkita irtisanoutumista. Tietenkin jos nautit kovasti kotona olosta, sekä kodin ja lastesi hoitamisesta, asia on toinen. Olen itse kotona, ja kaipaisin kovasti työelämään tai edes takaisin opiskelemaan. Minun piti keskeyttää opiskeluni, koska mies opiskelee, ja kahden opiskelijan tuloilla ei eletä.
Voisitteko saada hoitomaksuihin alennusta kunnalta? Kysykää ihmeessä, sillä jos tulot ovat hyvin pienet, jossakin tapauksissa voidaan hoitomaksuista vapauttaa kokonaan!
Oletteko hakeneet toimeentulotukea? Kannattaa ainakin selvittää, olisiko teillä siihen oikeutta. Myös seurakunta auttaa akuutissa taloudellisessa katastrofissa, ainakin kertaluontoisesti. Me saimme kerran seurakunnalta monta litraa pakastettua hernekeittoa, jolla elettiin useita päiviä. Seurakunta maksoi myös kerran muutamia isoimpia laskuja. Diakoniatyön puolelta voisitte kysellä asiasta.
Jaksamista sinulle ja perheellesi!
"Viheltäkää peli poikki".
Hoitovapaa tai irtisanoutuminen. Keskittykää omaan ja lasten terveyteen. Jos tulee totaalinen uupumus/masennus, toipuminen kestää.
Pyytäkää apua yhteiskunnalta. Teidän tapauksessanne (ja muiden, jotka edes yrittävät) "annan" mielelläni veroeuroni "käyttöönne".
Voimia Teille!
Sinulla on vieläkin oikeus jäädä hoitovapaalle. Miks ihmeessä väsytät itsesi huonopalkkaisessa työssä? Kyllä kannattaa laskea tarkkaan työnteon kannattavuus. Kun vähennät palkastasi hoitomaksut ja työmatka kustannukset ja vertaat sitä kotihoidon tukeen. Niin mieti onko tuo väsymys sen arvoista?
ASO asuntoon voi sitten myös hakea asumistukea.
Muista että lapsesi ovat vain kerran pieniä. Nauti niistä hetkistä silloin kun voit.
kuules, asiaoilla on tapana järjestyä mitä ihmeellisemmin. Nyt menet kuntasi sosiaaliytoimistoon ja sanot että sulla on burnout, olet "loppuunpalanut" etkä jaksa. Mitä järkeä raahata kolmea pientä hoitoon, että pääsee tekemään jotain p..aduunia, haluan jäädä kotiin, laskekaa kuinka tulemme toimeen, kaikki etuudet jonoon ja piste.
Pyydä mukaasi tukihenkilö vaikka seurakunnasta diakoni jos et itse uskalla yksin mennä. Nykyisin perhesuhteet on levällään ja sukulaisista ei ole apua, pitää turvautua ammattiauttajiin. se ei ole mikään nolo juttu eikä häpeä.
etsikää tuettuja lomia ja menkää koko perhe lomalle yhdessä, tuettuina eivät ole kalliita.
Koeta jaksaa ja pyhien jälkeen heti ota yhteyttä sossuun tai soita jo nyt päivystävään sossun numeroon, niin sekin helpottaa oloa, kun on taakan siirtänyt jonkun muun hartioille.
Puhu miehesi kanssa että jäät kotiin, voipi ukkelikin tykätä "pullantuoksuisesta" vaimosta enemmän kuin loppuunpalaneesta korpusta.
Rauhallisia vapaapäiviä sinulle.
ps. muista sairaanlapsen hoitotuki-hakemuskin laittaa!!
...hyvistä vinkeistä! En tiedä kuinka hyödyllisiksi vinkkinne tulevat osoittautumaan, mutta parasta oli huomata että näin moni välittää =) Suurkiitos siitä!!!
Nyt täytyy alkaa todella pohtimaan työnteon kannattavuutta ja vaihtoehtoja... harmi vaan, että tykkään työstäni ja mulle on luvattu ensi kevääksi oppisopimuspaikka nykyisessä työssäni. Eli en ole malttanut irtisanoutua, koska elättelen haavetta, että saisin opiskeltua itselleni ammatin. Hankalaa!!!
Eikä mieheni asiaa auta ainakaan kotiinjäännin kannalta sillä mieheni ei pahemmin arvosta kotiäidin uraa vaan haluaa työssäkäyvän vaimon.
Mutta katsellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ei tästä paljon alemmaskaan enää pääse joten toivon, että suunta olisi jossain vaiheessa ylöspäin =)
Kiitos kaikille jo vastanneille! Uusia ideoita saa myös kirjoittaa. Ja oikein aurinkoista kevättä =)
Heissan,
Kerron minäkin oman mielipiteeni.
Sinulla oli ADHDlapsia,jo he itsessään tarvitsevat äidin ja isän jotka jaksavat,saa varmasti sen oppisopimus-paikan´myöhemminkin kaikkien ei tarvitse tapahtua tässä ja nyt.
Vaikka miehesi haluaa työssä käyvän vaimon,ehkä hän ei ymmärrä että perhe-elämänne ja lastesi elämä normalisoituu kun olet kotona.
Sinulla menee rahaa myös matkoihin,laske se tuloihisi plussaksi,autokulut tai millä nyt kuljetkin tuon matkan taas se vähentää muista kustannuksia. Jää enemmän aikaa miehellesi ja häntäkin tukea.
Saat todennäköisesti myös kelalta rahaa lapsen hoitokuluihin jos et ota yhteyttä sairaalan sosiaali-työntekijään ja kysele sairaanlapsen hoitotukea. ADHD-lapsi kuitenkin tarvii erityspalveluja,hoitoa.
Ajatte itsenne loppuun tuola tavoilla ja joka tapauksessa jokin tulee ja pysäyttää,ja se voi olla se loppuun palaminen ja terveyden menettäminen.Asioilla on tapana järjestyä tavalla taikka toisella,mutta jokaisen täytyy rohkeasti ajatella myös omia tarpeita ja jaksamistaan.
Eihän tuo työnantajasi tarjoama oppisopimuskoulutus ainoa mahdollisuus ole. Koulutustahan tarjotaan nykyisin vaikka kuinka.
Ota asiantuntijat avuksesi; yhteyttä kannattaa ottaa ainakin sosiaalityön perhetyöhön ja työvoimatoimistoon(koulutus- ja urasuunnittelupuolelle). Sinulle voidaan räätälöidä ihan "oma ura" ja saat ihan varmasti tukea sossusta.
Nyt kun teillä on vaikeaa, on sinulla oikeus hakea apua, sitten aikanaan kun asiat ovat järjestyneet, sinä voit olla osaltasi auttamassa muita tarvitsevia.
Elämän ei tarvitse mennä vaikeimman kautta.
Nyt on korkea aika kääntyä viranomaisten puo-
leen ! Varmasti asuinpaikkakunnallasi on sosi-
aalivirasto, lastensuojelutyö, perhetyö, seu-
rakunta ( voi saada taloudellista kriisiapua )
yms. Ja jos ei ole, ota selvää, mihin piiriin
perheenne kuuluu. Auttavia puhelimiakin on. Ylpeys pois, jos et halua romahtaa täysin.HAE HETI APUA !
Ilmoittautukaa kummatkin työttömäksi ja sosiaalitoimistoon.
Yksinkertaista mutta totta; sosiaalitoimisto maksaa laskunne, voitte olla kotona ja hoitaa lapsia sekä rahanne riittävät ruokaan.
Toiseksi; sosiaalitukea saattaa saada vaikka olisi työssä, sillä jos tulonne alittavat tietyn minimimäärän saatte toimeentulotukoa koska tulonne eivät riitä elämiseen.
Eli sosiaalitoimistoon MARS, koska he osaavat neuvoa asiassa eteenpäin.
Jollakin tapaa tuo kierre täytyy tosiaan katkaista.
Mitäs jos puhuisit työnantajasi kanssa. Jos tyyppi on järkevä, löydätte ehkä jonkinlaisen ratkaisun tämänhetkiseen tilanteeseesi. Olisiko sinun mahdollista tehdä lyhennettyä työaikaa niin, että olisit töissä vaikkapa neljänä päivänä viikossa? Olisiko töitä mahdollista ottaa kotiin, niin ettei tarvitsisi joka päivä kulkea pitkää matkaa?
Kun etsitte uutta asuntoa, voisitteko hakea asunnon työpaikkasi vierestä (ainakin sitten, kun oppisopimus on allekirjoitettu)?
Tunnistan kirjoituksestasi melkein itseni kuuden vuoden takaa. Menin töihin aamuisin kuin kone. Väsyneenä raahauduin työpaikalle (maanantai aina kaikkein kamalin aamu), ikävöin lapsia, eikä iloa palkkapäivistäkään ollut. Käytännössä ei ollut koskaan aikaa eikä rahaa. Eikä varsinkaan tyytyväistä olemista. En uskaltanut irtisanoa itseäni, koska ajattelin, ettei kouluttamaton kuitenkaan uutta paikkaa mistään saa.
Ollessani raskaana tuli yllättäen tieto, että firma, jossa työskentelin, lakkautetaan. Parin päivän paniikin jälkeen olo oli oikeastaan aika helpottunut. Vauvakin syntyi, ja päätin, että en mene takaisin enää koskaan samalle alalle, vaan alan opiskella uuden ammatin.
Mieheni ilme oli kyllä näkemisen arvoinen kertoessani hänelle, että seuraavat 5 vuotta aion viettää koulun penkillä. Rahasta ei oikeasti ollut tietoakaan, ja asuntokin olisi pitänyt vaihtaa.
Sain opiskelupaikan, hain opintorahaa, opintolainan ja lapsille hoitopaikan. Asetin tavoitteet kerrallaan vain muutamaksi kuukaudeksi: syyskuusta joulukuuhun, joulukuusta maaliskuuhun, maaliskuusta kesäkuuhun jne. Ajattelin, että jos selviämme nämä kuukaudet niin selviämme seuraavatkin. Onnellisempaa ihmistä tuskin on sen koulun penkillä nähty kuin minä olin. Välillä on saanut taikoa rahaa ruokaan ja vaatteisiin, mutta päivääkään en ole katunut. Elämälle aukesi kokonaan toinen suunta, mikä on vaikuttanut tietysti kaikkeen jaksamiseen.
Kerroin itsestäni rohkaistakseni sinua ottamaan oman elämäsi omiin käsiisi. Jos ei ole hyvä nyt, niin mitä menetät?
Kyllä totuuden nimissä minullakin sydäntä välillä kylmäsi, mutta olen uskonut, että asioilla on taipumus aina järjestyä. Yksi asia kerrallaan on helpompi hoitaa, ja ainakin alussa saisit mahdollisuuden keskittyä tähän hetkeen.
Lapset kasvavat nopeasti, minkä jälkeen sinulla on taas erilainen elämäntilanne ja sen hetkiset ratkaisut.
Hyvää jatkoa. Muista levätä välillä, olipa ratkaisusi tilanteeseen mikä hyvänsä.
heips..
mulla on aikalailla sama tilanne..tuntuu et seinät kaatuu niskaan.. kaikki on alkanut meneen päin persettä (suomeksi sanottuna)..olen väsynyt (uni ongelmat, en saa enään nukuttua)..aika ei enään riitä mihinkään..olen päivät koulussa, mieheni töissä, iltaan saakka..lapseni(1,4kk) on hoidossa sen aikaa kun olen koulussa.. mikään ei enään onnistu en jaksa enään pitää huolta asunnosta (siivoaminen, tiskit) pah.. mihinkähän on kadonnut se iloinen entinen minä?
koulun lopettaisin..tulisi takaisin se iloinen minä..mutta kun olen sanonut siitä vanhemmilleni ni suuttuvat toitottavat KYLLÄ SINÄ jaksat..mutta ei! kukaan ei ymmärrä muuta kuin mieheni..(olen sanonut että olen väsynyt vanhemmilleni mutta ei..ne ei YKSINKERTASESTI usko minua..(osaan peittää väsymykseni elämään hyvin, ehkä liiankin)
*kirjoitus on aika sekava..toivottavasti selvän saa..*
*kiitti kun sain purkaa huonoa oloani...ketoa jollekkin..
Ensinnäkin koko yhteiskunnan puolesta kiitos, kun olette jaksaneet väsätä tähän synkkien suomalaisten maahan uusia lapsia iloa tuomaan ja toivottavasti joskus meidän eläkkeitämme maksamaan.
Noh, asiaan. Asioita tärkeysjärjestykseen. A) mistä en luovu mistään hinnasta B) mistä en halua luopua C) mistä saattaisin luopua jne. Tässä ei auta äitien, isien tai muiden sukulaisten puheiden merkitä mitään, ne on vain painolastia tai toivottavasti tukea. Ja sitten järjestämään elämää, niin että jaksatte näiden tärkeimpien asioiden kanssa. Myötätuntoni on teidän puolella. Koittakaa jaksaa ja selviytyä.