Kertooko psykologi vanhemmille

Ei psykologilla ole oikeutta puhua mistään asioista , hänellä on vaitiolovelvollisuus. Mutta , koska koskaan ei pidä luottaa siihen etteikö jotain vahingossakaan lipsahda, niin kannattaa sanoa ihan ääneen että et halua psykologin puhua näistä aiheista.
Mielestäni jos sinun asioista puhutaan , niin sinun pitää itse olla paikalla.

Edellinen oli hyvä neuvo.

Psykologilla/lääkärillä/terveydenhoitajalla/koulukuraattorilla on vaitiolovelvollisuus asiakaansa asioista - periaatteessa. Käytännössä tilanne on vähän toisenlainen, ja lasten ja nuortenkin on hyvä tietää näistä asioista, sillä heilläkin on oikeus yksityisyyteen.

Terveydenhuollon työntekijä joutuu lain velvoittamana kirjoittamaan jotakin perusasioita käynnistä Kantaan. Yli 10-v. lapsen kohdalla vanhemmat eivät suoraan pääse Omakannasta katsomaan lapsensa terveystietoja, mutta tietääkseni tähän on tulossa lakimuutos (ellei ole jo tullutkin) , ja sitten pääsevät. Tällöin lapsen ja nuoren yksityisyys voi vaarantua.

Lapsella/nuorella tulee kuitenkin jatkossakin olemaan oikeus sopia terveydenhuoltohenkilön kanssa siitä, että joku tietty käynti salataan Kannassa teknisesti, niin etteivät vanhemmat pääse sitä lukemaan. Terveydenhuollon työntekijän pitäisi itse kertoa asiakkaalle tästä mahdollisuudesta. Jos hän ei ota sitä puheeksi, lapsi tai nuori voi itse pyytää käynnin salaamista.

Nykytilanteessa alaikäinen ei voi itse salata mitään käyntejä Omakannassa. Mutta siis terveydenhuollon henkilö voi sen tehdä hänen puolestaan, kun asiasta sovitaan.

Vaikka käynti salattaisiin vanhemmilta, Kantaan kuitenkin kirjoitetaan jotain, Silloin sitä pääsevät lukemaan muut hoitoon osallistuvat henkilöt. Tämäkin voi vaarantaa lapsen tai nuoren yksityisyyttä, ellei hän sovi psykologin tms. kanssa siitä, mitä hän hyväksyy kerrottavaksi muille hoitaville henkilöille.

Kanta-kirjausten sisällöstä pitää - ainakin pitäisi voida sopia, niin etteivät ne vaaranna yksityisyyttä tarpeettomasti. Potilaan oikeudet ovat kyllä tosiasiassa aika huonot tässä asiassa, niin aikuisten kuin lastenkin. Käytännössä terveydenhuollon työntekijät voivat kirjata käynnistä mitä vain haluavat, ja siihen vaikuttaa se, mitä he pitävät tärkeänä, ja mitä muistavat jälkikäteen. Periaatteessa ei tarvitse kysyä lupaa jonkun yksityiselämän seikan kirjoittamiselle potilastietoihin. - Tuli nyt tämäkin todetuksi. - Useimpien työntekijöiden kanssa voi kuitenkin hyvin neuvotella kirjaamisesta, ja he ymmärtävät, etteivät ihmiset, lapset ja nuoretkaan, halua että ihan kaikkea kirjoitetaan asiakirjoihin.

Terveydenhuollon asiakas, myös lapsi tai nuori, voi aina pyytää nähtäväkseen kaiken hänestä kirjoitetun tekstin. Jos siellä on jotain, mikä oli tarkoitettu kahdenkeskiseksi, tai jos siellä on virheitä, kirjausten tekijän pitää oikaista ne.

Jos lapsi tai nuori on sopinut, että käynnit merkitään salaisiksi Kannassa, ja ettei niistä myöskään kerrota mitään vanhemmille (ei siis edes sitä, että on käyty), niin silloin vanhemmat eivät saa tietää niistä mitään, ellei hän itse kerro. Poikkeuksena on tilanne, jos käynneillä ilmenee, että lapsi tai nuori on vakavassa vaarassa.

Mitä vakava vaara tarkoittaa, sen joutuu jokainen työntekijä harkitsemaan itse. Ainakin, jos lasta pahoinpidellään tai hyväksikäytetään seksuaalisesti kotona, on työntekijä lain mukaan velvollinen toimimaan asiassa. Myös vakava itsetuhoisuus on sellainen tilanne.

Nämäkin tilanteet ovat herkkiä, ja työntekijän pitäisi muistaa, mitä luottamuksellisuus merkitsee, ja että lapsen tai nuoren on voitava säilyttää itsemääräämisen kokemus kaikissa tilanteissa. Lapsi tai nuori ei välttämättä uskalla kertoa vaikeuksistaan, jos pelkää, että työntekijä ryntää heti kertomaan vanhemmille tai lastensuojeluviranomaisille. Harkitsematon puuttuminen asioihin voi pahentaa tilannetta ja viedä lopullisesti kaikki edellytykset luottamukseen, mistä voi seurata ettei lapsi tai nuori enää koskaan hae apua.

Joten työntekijän pitäisi, ainakin omasta mielestäni, aina keskustella lapsen tai nuoren kanssa ensin siitä, jos kokee, että on tilanne, josta ei voi olla ottamatta yhteyttä vanhempiin tai viranomaisiin. Pitäisi puhua rauhassa, mitä se merkitsee lapsen tai nuoren näkökulmasta. Koskaan ei saisi mennä kertomaan mitään muille ilman että ensin käsittelee asian lapsen tai nuoren kanssa.

Lapsi tai nuori voi keskustella näistä asioista työntekijän kanssa jo mennessään ensimmäiselle käynnille. Voi kysyä joko suoraan tai vaikka hypoteettisesti, esim. että "jos kertoisin sinulle sitä tai sitä, mitä tekisit" ja näin voi esimerkkien kautta saada selville, miten kyseinen työntekijä toimisi. Ja samalla saada selville myös jotain siitäkin, miten itse ylipäätään tulisi hänen kanssaan toimeen. Kaikki työntekijät eivät toimi näissä tilanteissa samalla tavalla, vaan kukin tulkitsee lain velvoitteita jossain määrin omalla tavallaan. Terveydenhuollon työntekijät, psykologit ja muut, ovat tietenkin myös ihmisinä erilaisia, ja heidän mahdollisuutensa auttaa tiettyä asiakasta riippuu paljon siitä millaiseksi vuorovaikutus muodostuu.