Rakkaat ihmiset,minäkin kokenut syvää masennusta,lapsudesta johtuen.Ja en ehkä koskaan tule sen takia pääsemään siitä irtikään kokonaan.Mutta sen voin sanoa sydämeni pohjasta että yksi parhaimmista ellei paras lääke on luonnossa samoilu,ulkoilu.Itse teen kaksi reipasta kävelylenkkiä joka päivä,n.30 min kerrallaan.Vaikka ei huvittaisi aluksi niin kotiin tullessa on parempi olo,mielikin voi paremmin.Lääkityksiin olen ollut pettynyt sivuvaikutusten takia ja lopettanut ne lyhyeen.Metsä ja ranta ovat parasta lääkettä.Yritä sinäkin masentunut tätä.Huomaat kotiin tullessasi että se todella toimii:o))Siitä tulee hyvä tapa jota ilman ei voi olla!VALOISAA kevättä kaikille,tsemppaillaan:)
ULKOILU loistava lääke
Rose
7880
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse menen aivan paniikkiin jo roskapussin viemisestä ja jälkeenkin päin sydän jyskyttää ja muistelen myöhemmin sisällä vastaantulleiden ilmeitä, eleitä, parvekkeita, ikkunoita, ulkonäköäni ym.
Ulkoilu ei ole mulle se rentouttava, virkistävä mieltä kohottava asia niinkuin monelle muulle.
lähiön ulkopuolella.sinne luontoon kun pääset niin aloittaja on ihan oikeassa.ylös ulos ja ei psykiatrille vaan luontoon.vaikka vähän kerrallaan.mitä siinä voi menettää?
Ulkoilu ja liikunta yleensäkin on lääketieteenkin suosittelema lääke hyvin lievään tai alkavaan masennukseen.
Sen sijaan vaikeasti traumatisoitunut ja masentunut ihminen tuskin pääsee omin avuin edes ovesta ulos. Silloin on jo henki kyseessä ja lääkitys ja terapia välttämättömiä, usein myös sairaalahoito.
Ulkoilu on kyllä ihan viimeinen asia mielessä, kun on masentunut. Kyllähän se juu auttaa hetkellisesti, kun joutuu ajattelemaan jotain muuta, kuten eteenpäin pääsyä, mutta ei siitä mitään parannusapua ole!
Ei ole ulkoilu masennukseen auttanut.
Olen ollut masentunut jo vuosikausia ja liikkunut siitä huolimatta paljon, koska on ollut pakko.
Ei ole autoa eikä ajokorttia ja rahaa ei ole ajella taksilla tai bussilla.
Koko ajan pitää juosta terveyskeskuksessa,fysikaalisessa, työvoimatoimistossa, kelassa,apteekissa, perusturvakeskuksessa, psykiatrisella polilla sekä kuntoutuslaitoksessa.
Sekä näiden lisäksi kauppareissut ja aikanaan kun oli koira, niin sen kanssa piti ulkoilla säännöllisesti se kolme kertaa päivässä ainakin.
Mutta masennus on vain silti pysynyt, paremminkin pahentunut.
Yhteiskunta "pakottaa" juoksemaan koko ajan ja siitä syystä tulee rahallisia menoja, eikä koskaan voi rentoutua eikä ole omaa aikaa, sillä koko ajan pitää seurata kalenteria (mihinkäs tänään taas pitää mennä ) nehän ne juuri onkin syyt siihen ettei masennuksesta pääse eroon.
Eikä siihen auta pilleritkään, kokemusta on.
Antaisivat aikaa ja lepoa, niin silloin sitä voisi ulkoilla ihan "omaan tahtiinsa" eikä pakosta, silloin se voisikin auttaa.
Kela on ainakin laitos mikä pistää köyhän ja sairaan ihmisen täysin kyykkyyn.
Kyllähän tuo tiedetään,mutta pahasti masentuneena ei niin vaan ota ja lähde ulos.Mulla oli suihkuun menokin työn takana.
Tuo neuvo auttaa kun on paranemassa ja helpottaa sitten oloa ja kuntoa.
Se kun on yleensä niin,ettei masentunut jaksa ottaa itseään niskasta kiinni.Ja joskus kun on jaksanut,niin silti romahtaa takasin huonoon oloon.
Ihanaa kun olet jo noin hyvässä kunnossa!Minäkin olen paranemaan päin.Masentuneena en kestänyt vastaan tulevia ihmisiä.Ulkona kävely oli tuskaa,ja tunsin olevani huomiotaherättävästi hullun näkönen..Nyt vasta tappelen näitä pelkojani vastaan.Masennus on totaalisesti lamaannuttava paskatila.
juu onhan se ihan hyvä lääke.tänää lähdin ilalla ulos että olisin hypänny sillalta junan alle.mutta kas kumma se vitun silta oli remantissa ja kauheet aitaukset ympärillä.no myt nyt on taas vähä virkeempi olo... =(