Nuoren naisen muotokuva

Johtunee siitä, että elokuva pyrki kohtauksillaan olemaan kuin maalaus tai muotokuva. Kaunis mutta etäinen. :) Mutta vähempi täydellisyys ja enempi "rosoisuus" henkilöissä ja kuvaotoksissa olisi tuonnut elokuvaan vähän enemmän eloa ja lämpöä.

Ihan hyvä ja kaunis elokuva kyllä oli, mutta kestoltaan olisi voinnut olla puoli tuntia lyhyempi tarinansa ja toteutuksensa puolesta. Puolitoistatuntisena elokuva olisi ollut eheämpi kokonaisuus.

Ihastuttava elokuva aidosta rakkaudesta. Uusista elokuvista ei löydy nykyään aitoja rakkauden tunteita. Nykyisin kaikki on pelkkää panemista, harvemmin tunteellista, herkkää, rakastumista ja rakastamista. Ranskalaiset osaavat edelleen tallentaa rakkauden syvät tunteet filmille. Kahden naisen välinen rakkaus ei tuntunut lesboilulta, vaan kahden ihmisen väliseltä rakkaustarinalta.
Onneksi Yleltä vielä näkee tunteen paloa, vanhojen Suomi-filmien muodossa.

Mielenkiintoista, että ohjaaja-käsikirjoittaja Celine Sciamma ja pääosan Adele Haenel olivat entisiä rakastavaisia ennen elokuvan tekoa.
Kaunis tarina täynnä tunteita.