Marxilaisen ministerin ristiretki kristinuskoa vastaan

Yle julkaisi tammikuun alussa gallupin, jossa tuhannelta kansalaiselta kysyttiin, mitä mieltä he olisivat opetusministeri Li Anderssonin ideasta lopettaa perinteinen uskonnonopetus. Tarkalleen Ylen esittämä kysymys kuului seuraavasti:

Mitä mieltä olette siitä, että nykyinen uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus korvattaisiin kaikille peruskoululaisille yhteisellä oppiaineella, jossa tutustutaan maailman uskontoihin oppilaan omasta vakaumuksesta riippumatta?

Vastaajista 70 % kannatti ehdotusta, 24 % vastusti sitä ja 6 % ei osannut sanoa mielipidettään.

Kyselyn tuloksia on uutisoitu laajasti ja niitä on esitelty kuin kansanäänestyksen tulosta, joka velvoittaisi opetusministeriä etenemään asiassa.

Mutta…, mikä oli noiden 1000 kansalaisen valmius vastata tuollaiseen kysymykseen, eli kuinka hyvin he tunsivat nykyisen uskonnon- ja elämänkatsomustiedon opetuksen sisällön? Rohkenen epäillä, että suurimmalla osalla vastaajia nykyisen opetussuunnitelman tuntemus oli olematonta.

Tällaiseen johtopäätökseen päätyi myös Oulun piispa Jukka Keskitalo Kalevassa 7.1. julkaistussa blogikirjoituksessaan Sekavaa keskustelua uskonnonopetuksesta ja elämänkatsomustiedosta:

Tulos ei sinänsä yllätä, varsinkin, kun kyselyssä ei ole avattu, mitä tämä yhteinen oppiaine pitäisi sisällään. Keskustelua aihepiiristä haittaa se, että julkisuudessa perustiedot esimerkiksi uskonto-oppiaineen sisällöstä ovat puutteellisia ja usein vääriä.

Vielä nykyäänkin monet luulevat, että uskonnonopetus Suomessa on ”tunnustuksellista”. Sitähän se ei ole ollut enää pitkiin aikoihin. ”Oman uskonnon opetus” ei ole uskonnon harjoittamista, vaan tietopohjaista opetusta uskonnoista. ”Omaa” siinä on se, että liikkeelle lähdetään ikään kuin kotiseutuperiaatteen mukaisesti tutuimmasta uskonnosta. Oman uskonnon opetuskin sisältää muiden uskontojen opetusta ja etiikkaa.

Näin siis Oulun piispa.

Vapaa-ajattelijoiden sivuilta löytyy Li Anderssonin haastattelu vuodelta 2012, jonka mukaan Vakaumukseltaan Andersson määrittelee itsensä uskonnottomaksi ja ajaa uskonnottomien asiaa myös politiikassaan. Ei olekaan ihme, että ministeri toteaa Ylen haastattelussa kyselyn tuloksista seuraavaa:

Tervehdin kyllä ilolla tätä keskustelua, mitä tämä kyselykin nyt on synnyttänyt uskonnon opettamisen uudistamisesta. Ihan mielelläni lähtisin opetusministerinä myöskin selvittämään, millä tavalla tätä ajatusta käytännössä voitaisiin toteuttaa.

Ensi töikseen ministerinä käynnistämällään hyökkäyksellä kristinuskoa vastaan Andersson haluaa poistaa kouluista senkin vähän, mitä siitä on uskonnonopetuksessa jäljellä. Esityksellään Andersson on uskollinen omaksumalleen marxilaisuudelle, minkä hän vahvisti Verkkouutisten haastattelussa 5.4.2018. Anderssonin ajatus uskonnosta ja erityisesti kristinuskosta on yhtenevä hänen oppi-isänsä Karl Marxin kanssa, jonka mukaan uskonto on oopiumia – eli myrkkyä – kansalle.

Opetusministeri pyrkii tietoisesti sivuuttamaan sen tosiasian, että Raamattu ja siihen perustuva kristinusko on ollut maamme koululaitoksen ytimessä satoja vuosia, minkä seurauksena suomalaisista tuli lukutaitoisia ja muutenkin kohtuullisen sivistyneitä ihmisiä. Ja nyt kun ollaan erityisen fiksuja, niin kaikki se, mille tämän maan sivistys ja menestys on rakennettu, pitäisi poistaa lasten ja nuorten ulottuvilta.

Turkkulaisena Andersson kyllä tietää, että suomalaisten sivistys lähti liikkeelle kaupungissa vaikuttaneesta Mikael Agricolasta, joka toimitti ensimmäisen suomenkielisen aapisen eli ABC-kirjan v. 1543. Myöhemmin Turun piispana toiminut Agricola toimi myös Turun katedraalikoulun rehtorina ja kaikilla tekemisillään oli vahvasti kehittämässä suomenkielistä koululaitosta, jonka toiminnasta kirkko ja sen papit vastasivat aina 1800-luvun puoliväliin asti.

Tämänkin jälkeen kristinusko on ollut keskeisenä arvopohjana niin suomalaisessa koulussa kuin yhteiskunnassakin, ja kaikki läntisen yhteiskunnan periaatteet – ja menestys – ovat rakentuneet juutalais-kristilliselle arvopohjalle. Kaiken tämän ministeri Andersson haluaa nyt murskata ja vaihtaa sen marxilaiseen maailmankuvaan, jonka järkyttävää tuhovoimaa ja totaalista epäonnistumista hän ei halua tunnustaa.

Erikoiseksi tämän uskonnonopetuskeskustelun tekee opetusministerin ja Ylen näkyvä yhteistyö asiassa. Yleinen periaate Suomessa ja muuallakin lännessä on ollut, että media seuraa poliitikkojen tekemisiä ja reagoi niihin tarvittaessa kriittisesti, mistä nimitys neljäs valtiomahti. Tämä kampanja kuitenkin osoittaa, että tästä periaatteesta voi hyvinkin antaa periksi, kun toimittajia ja poliitikkoja yhdistää yhteinen ateistinen äärivasemmistolainen maailmankatsomus.

Seurakuntalainen