Tyhjä tunne. Sellainen tunne että on pakko aloittaa elämä alusta. Nollata kaikki. Nyt on se paras hetki jos ei milloinkaan. En ole oikeastaan mistään mitään mieltä muuta kuin siitä, että pitää potkaista itsensä johonkin tai jonnekin, jossa tapaisi uusia ihmisiä ja tavata kenties ehkä jonkun jonka kanssa voisi jakaa elämän. Tarvitsen nyt päästä tästä sumusta ja elämän pysähtyneisyydestä ja pitkäaikaisesta yksitoikkoisuudesta, muuten ei tule mistään mitään.
Luulen ja tiedän että se on tämä tuleva tasalukuinen ikäkriisi ja miettii että nyt tarttis tehdä jotakin radikaalia muutosta eloonsa ennen kuin muuttuu kokonaan pölyiseksi seitiksi ja ihmiseksi, joka tulee olemaan elämälleen katkera kun ei älynyt vaihtaa suuntaa. Ihan sama, uskokoon kuka tahansa mitä tai olkoon uskomatta, mutta tärkeintä on se että uskoo itse, ja kellekään ei tarvitse tälläistä todistella missään. Tämä olkoon siis viimeinen lätinä tänne koko sivustolle,sellainen viimeinen tunnustus aivoistani jonnekin bittien maailmaan vaikkakin minulle olennainen ja tärkeä osa jotakin hyvää muutosta...
Luulen ja tiedän että se on tämä tuleva tasalukuinen ikäkriisi ja miettii että nyt tarttis tehdä jotakin radikaalia muutosta eloonsa ennen kuin muuttuu kokonaan pölyiseksi seitiksi ja ihmiseksi, joka tulee olemaan elämälleen katkera kun ei älynyt vaihtaa suuntaa. Ihan sama, uskokoon kuka tahansa mitä tai olkoon uskomatta, mutta tärkeintä on se että uskoo itse, ja kellekään ei tarvitse tälläistä todistella missään. Tämä olkoon siis viimeinen lätinä tänne koko sivustolle,sellainen viimeinen tunnustus aivoistani jonnekin bittien maailmaan vaikkakin minulle olennainen ja tärkeä osa jotakin hyvää muutosta...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aika hurjaa!
Onnea uuteen elämään!
Niin se on hyvä tehdä kuin itsestäsi parhaimmalta ja oikealta tuntuu.
Rohkeutta muutokseen!!! Onneksi näitä kriittisiä pisteitä tulee. Mulla se on mennyt niin, että aika pitkäänkin sitä elämä punoutuu johonkin suuntaan ja tyytymättömyys kasvaa ja kun on kärvistellyt aikansa, sitten on valmis muutokseen. Jo pienestä eri tavalla tekemisestä voi aueta useita uusia mahdollisuuksia.
Kolmenkympin kriisi n. 25-27v oli rankka. Silloin kaikki meni uusiksi ja ihan syystä. Olisin ollut tyytymätön, jos en olisi uskaltanut. Silloin myös ekaa kertaa ajattelin seurustelukumppania elämänkumppanina. Ja myös tajusin, että vaikka olimme kuin paita ja peppu, tunteet oli aidot. seksi ja läheisyys sujui ja niitä oli riittävästi, silti elämän pituiseen suhteeseen ei ollut aineksia.
Myös työn suunta muuttui rajusti. Ympäristö kummasteli päätöstäni, mutta se oli oikea. Ei ole tarvinnut katua, eikä tehdä muutoksia enää tuon jälkeen suunnassa. Työpaikka on toki vaihtunut. Teen työtä, johon minulla on intohimo (joukossa toki on myös rutiinia).
Parisuhteen osalta ei käynyt yhtä hyvin, mutta ehkä tuo on se asia, jonka haluan saada toimimaan. Enkä noita vuosia vaihtaisi pois, sain 3 ihanaa lasta ja suhteetkin oli pitkiä 9.5v ja 7v. Yksi asia mitä silloin pohdin oli millaisen ihmisen kanssa haluan elämäni jakaa. Ne johtopäätökset ovat pysyneet. Halusin myös perheen ja lapsia. Nyt olen onnellinen, että uskalsin, vaikka epävarmuutta oli.
Kun elää murrosta on vaikea huomata mihin on tyytymätön. Onko se kaikki asiat vai onko vain yksi elämän alue muutoksen tarpeessa. Yleinen tyytymättömyys heijastuu juurisyytä laajemmalle.
Onnea uuteen suuntaan!