Ymmärsitkö asiat lapsuudessa ja nuoruudessasi puhumalla vai pitikö vanhempien käyttää kovempi otteita, kuten koivuniemen herraa, tukkapöllyä tai luunappia?
Oliko nuoruutesi kasvatusmenetelmä mielestäsi oikea?
201
990
Vastaukset
- Anonyymi
Kovia haukkujia ja panettelijoita ovat nämä nykyajan vapaankasvatuksen airueet.
Ei ihme, jos nuoriso on rääväsuista yleisillä paikoilla.
Oppi on mennyt perille ja sen kyllä huomaa.Meinaatko että on liian löysää kasvatusta nykyään? Itse olen saanut koivuniemen herrasta, enkä kokenut sitä mitenkään luonnettani parantavaksi, vaan erittäin epämiellyttäväksi kokemukseksi.
- Anonyymi
PorvoonParoni kirjoitti:
Meinaatko että on liian löysää kasvatusta nykyään? Itse olen saanut koivuniemen herrasta, enkä kokenut sitä mitenkään luonnettani parantavaksi, vaan erittäin epämiellyttäväksi kokemukseksi.
Ja se koivuniemen herra piti itse hakea. Ei tullu mitään traumoja.
Anonyymi kirjoitti:
Ja se koivuniemen herra piti itse hakea. Ei tullu mitään traumoja.
En usko, että mitään varsinaisia traumoja tuli minullekaan. Mutta muistan ajat hyvin epämiellyttävänä tapahtumiana, jotka palaavat silloin tällöin mieleeni. En jatkanut perinteitä oman lapseni suhteen, vaan puhumalla ollaan pärjätty.
- Anonyymi
PorvoonParoni kirjoitti:
Meinaatko että on liian löysää kasvatusta nykyään? Itse olen saanut koivuniemen herrasta, enkä kokenut sitä mitenkään luonnettani parantavaksi, vaan erittäin epämiellyttäväksi kokemukseksi.
Laitan kommenttini tähän, koska en jaksa kahlata ketjua loppuun asti.
Satuitko katsomaan telkkarista muutama päivä sitten, miten jo pienet lapset, joille ei ole koskaan sanottu ei, käyttäytyvät päiväkodeissa nykyään?
Jos et, niin minäpä kerron.
He kiusaavat toisia lapsia, eikä väkivaltainen käyttäytyminenkään ole heille vierasta.
He potkivat, tönivät ja jopa purevat hoitajiakin.
Hoitajat ovat pulassa, koska heillä ei ole keinoja, millä näitä kullannuppuja voisi saada "ruotuun".
Minä en hyväksy väkivaltaa lapsia tai ketään muutakaan kohtaan.
En myöskään hyväksy sitä, että vanhemmat väistävät vastuunsa lastensa kasvattamisesta. Kasvatus on vanhempien ensisijainen tehtävä, eikä sitä voi sälyttää päiväkodin tai koulun harteille.
Valitettavasti näin on käynyt monissa perheissä.
Vanhemmille on tärkeämpää työura monine vaatimuksineen ja omat harrastukset, joten väistämättä lapsille ei riitä aikaa.
Jälkikasvu on tavallaan jätetty heitteille esim. pelaamaan hienoja tietsikkapelejä ja syömään maukasta ja "ravitsevaa" pitsaa.
Yhteistä aikaa perheellä ei enää ole.
Käsitys vanhemmuudesta on täysin hukassa monissa perheissä.
Lapsi tuntee itsensä täysin hylätyksi tässä systeemissä.
Ei ns. laatuaika ole muuta kuin hämäystä, jolla vanhemmat yrittävät paikata laiminlyöntiään kasvattajina. Arkinen yhdessäolo lapsen kanssa on todellista vanhemmuutta.
Perheessä tarvitaan rajat lapsille ja vanhemmille.
Niin yksinkertaista se on.
kylmätotuus Anonyymi kirjoitti:
Laitan kommenttini tähän, koska en jaksa kahlata ketjua loppuun asti.
Satuitko katsomaan telkkarista muutama päivä sitten, miten jo pienet lapset, joille ei ole koskaan sanottu ei, käyttäytyvät päiväkodeissa nykyään?
Jos et, niin minäpä kerron.
He kiusaavat toisia lapsia, eikä väkivaltainen käyttäytyminenkään ole heille vierasta.
He potkivat, tönivät ja jopa purevat hoitajiakin.
Hoitajat ovat pulassa, koska heillä ei ole keinoja, millä näitä kullannuppuja voisi saada "ruotuun".
Minä en hyväksy väkivaltaa lapsia tai ketään muutakaan kohtaan.
En myöskään hyväksy sitä, että vanhemmat väistävät vastuunsa lastensa kasvattamisesta. Kasvatus on vanhempien ensisijainen tehtävä, eikä sitä voi sälyttää päiväkodin tai koulun harteille.
Valitettavasti näin on käynyt monissa perheissä.
Vanhemmille on tärkeämpää työura monine vaatimuksineen ja omat harrastukset, joten väistämättä lapsille ei riitä aikaa.
Jälkikasvu on tavallaan jätetty heitteille esim. pelaamaan hienoja tietsikkapelejä ja syömään maukasta ja "ravitsevaa" pitsaa.
Yhteistä aikaa perheellä ei enää ole.
Käsitys vanhemmuudesta on täysin hukassa monissa perheissä.
Lapsi tuntee itsensä täysin hylätyksi tässä systeemissä.
Ei ns. laatuaika ole muuta kuin hämäystä, jolla vanhemmat yrittävät paikata laiminlyöntiään kasvattajina. Arkinen yhdessäolo lapsen kanssa on todellista vanhemmuutta.
Perheessä tarvitaan rajat lapsille ja vanhemmille.
Niin yksinkertaista se on.
kylmätotuusVaikka olemmekin kokeneet täysin vastakkaisen kasvatusmenetelmän lapsuudenkodeissamme, olemme täysin yhtä mieltä siitä, että nykykasvatus siirretään monesti päiväkodeille ja kouluille, eikä vanhemmilla on aavistustakaan kuinka lapsia tulisi kasvattaa. Liekö seurausta kiireisestä nyky-yhteiskunnasta vai tietämättömyydestä, toivottavasti ei sentään välinpitämättömyydestä.
Isien sekä äitien tulee kuluttaa aikaansa lasten kanssa, kuunnella näitä ja ennen kaikkea kuunnella, eikä räplätä kännykkää tai yrittää sopia lastenhoidosta isovanhempien tai naapuriperheiden kanssa. Kun on kerran lapsia hankkinut, näistä tulee pitää hyvää huolta ja kuten kirjoitit asettaa heille tarvittavat rajat. Kuin myös vanhemmille.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Laitan kommenttini tähän, koska en jaksa kahlata ketjua loppuun asti.
Satuitko katsomaan telkkarista muutama päivä sitten, miten jo pienet lapset, joille ei ole koskaan sanottu ei, käyttäytyvät päiväkodeissa nykyään?
Jos et, niin minäpä kerron.
He kiusaavat toisia lapsia, eikä väkivaltainen käyttäytyminenkään ole heille vierasta.
He potkivat, tönivät ja jopa purevat hoitajiakin.
Hoitajat ovat pulassa, koska heillä ei ole keinoja, millä näitä kullannuppuja voisi saada "ruotuun".
Minä en hyväksy väkivaltaa lapsia tai ketään muutakaan kohtaan.
En myöskään hyväksy sitä, että vanhemmat väistävät vastuunsa lastensa kasvattamisesta. Kasvatus on vanhempien ensisijainen tehtävä, eikä sitä voi sälyttää päiväkodin tai koulun harteille.
Valitettavasti näin on käynyt monissa perheissä.
Vanhemmille on tärkeämpää työura monine vaatimuksineen ja omat harrastukset, joten väistämättä lapsille ei riitä aikaa.
Jälkikasvu on tavallaan jätetty heitteille esim. pelaamaan hienoja tietsikkapelejä ja syömään maukasta ja "ravitsevaa" pitsaa.
Yhteistä aikaa perheellä ei enää ole.
Käsitys vanhemmuudesta on täysin hukassa monissa perheissä.
Lapsi tuntee itsensä täysin hylätyksi tässä systeemissä.
Ei ns. laatuaika ole muuta kuin hämäystä, jolla vanhemmat yrittävät paikata laiminlyöntiään kasvattajina. Arkinen yhdessäolo lapsen kanssa on todellista vanhemmuutta.
Perheessä tarvitaan rajat lapsille ja vanhemmille.
Niin yksinkertaista se on.
kylmätotuusTäyskymppikommentti. - Nm. Twelve points
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Laitan kommenttini tähän, koska en jaksa kahlata ketjua loppuun asti.
Satuitko katsomaan telkkarista muutama päivä sitten, miten jo pienet lapset, joille ei ole koskaan sanottu ei, käyttäytyvät päiväkodeissa nykyään?
Jos et, niin minäpä kerron.
He kiusaavat toisia lapsia, eikä väkivaltainen käyttäytyminenkään ole heille vierasta.
He potkivat, tönivät ja jopa purevat hoitajiakin.
Hoitajat ovat pulassa, koska heillä ei ole keinoja, millä näitä kullannuppuja voisi saada "ruotuun".
Minä en hyväksy väkivaltaa lapsia tai ketään muutakaan kohtaan.
En myöskään hyväksy sitä, että vanhemmat väistävät vastuunsa lastensa kasvattamisesta. Kasvatus on vanhempien ensisijainen tehtävä, eikä sitä voi sälyttää päiväkodin tai koulun harteille.
Valitettavasti näin on käynyt monissa perheissä.
Vanhemmille on tärkeämpää työura monine vaatimuksineen ja omat harrastukset, joten väistämättä lapsille ei riitä aikaa.
Jälkikasvu on tavallaan jätetty heitteille esim. pelaamaan hienoja tietsikkapelejä ja syömään maukasta ja "ravitsevaa" pitsaa.
Yhteistä aikaa perheellä ei enää ole.
Käsitys vanhemmuudesta on täysin hukassa monissa perheissä.
Lapsi tuntee itsensä täysin hylätyksi tässä systeemissä.
Ei ns. laatuaika ole muuta kuin hämäystä, jolla vanhemmat yrittävät paikata laiminlyöntiään kasvattajina. Arkinen yhdessäolo lapsen kanssa on todellista vanhemmuutta.
Perheessä tarvitaan rajat lapsille ja vanhemmille.
Niin yksinkertaista se on.
kylmätotuusKukakohan on kasvattanut nämä nykyiset vanhemmat sitten?
Ja kyllä, todellisuudessa hyväksyt väkivallan, juuri sen mitä on ennenkin käytetty lapsiin. Oli lapsella sitten kehityshäiriötä tai ei. Ainut asia mikä oli vanhemman yhteiskunnan mielestä oikein, oli hakata oppia lapsiin jos eivät muuten totelleet. Kuinkakohan moni näistäkin lapsista on menetetty henkisen ja fyysisen väkivallan vuoksi tuolloin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kukakohan on kasvattanut nämä nykyiset vanhemmat sitten?
Ja kyllä, todellisuudessa hyväksyt väkivallan, juuri sen mitä on ennenkin käytetty lapsiin. Oli lapsella sitten kehityshäiriötä tai ei. Ainut asia mikä oli vanhemman yhteiskunnan mielestä oikein, oli hakata oppia lapsiin jos eivät muuten totelleet. Kuinkakohan moni näistäkin lapsista on menetetty henkisen ja fyysisen väkivallan vuoksi tuolloin.Ehkä mennään äärilaidasta toiseen. Mikäli sinut on kasvatettu väkivallalla, et halia lapsillesi samaa. Jos olet ollut ilman kasvatusta tai sateenkaari perheissä, kenties yksinhuoltajalla, et itse osaa kasvattaa kunnolla, koska sinulla ei ole hajuakaan miten se oikein tehdään?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ehkä mennään äärilaidasta toiseen. Mikäli sinut on kasvatettu väkivallalla, et halia lapsillesi samaa. Jos olet ollut ilman kasvatusta tai sateenkaari perheissä, kenties yksinhuoltajalla, et itse osaa kasvattaa kunnolla, koska sinulla ei ole hajuakaan miten se oikein tehdään?
"Aikaa lapsille!" "Aikaa perheelle!" Nykyajan hokemia. Eihän sitä aikaa ollut ennenkään. Lapset juoksentelivat avain kaulassa pitkin katuja. Istuivat tupakansavuisissa hellahuoneissa aikuisten ryypätessä tai nukkuessa raskaan työn väsyttäminä. Töitä täytyi jo pienestä pitäen tehdä ja itsestään huolehtia.
Jos ei kunnolla ollut (käytös miellyttänyt vanhempia), niin remmiä tuli ja sai lapset tehokkaasti pysymään hiljaisina ja mahdollisimman huomaamattomina.
Aikuisina sitten kärsivät liiasta kiltteydestä, huonosta itsetunnosta tai ovat hymyttömiä ja vihaisia.
Mikä se sitten on hyväksi tai ainakin paremmaksi? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Aikaa lapsille!" "Aikaa perheelle!" Nykyajan hokemia. Eihän sitä aikaa ollut ennenkään. Lapset juoksentelivat avain kaulassa pitkin katuja. Istuivat tupakansavuisissa hellahuoneissa aikuisten ryypätessä tai nukkuessa raskaan työn väsyttäminä. Töitä täytyi jo pienestä pitäen tehdä ja itsestään huolehtia.
Jos ei kunnolla ollut (käytös miellyttänyt vanhempia), niin remmiä tuli ja sai lapset tehokkaasti pysymään hiljaisina ja mahdollisimman huomaamattomina.
Aikuisina sitten kärsivät liiasta kiltteydestä, huonosta itsetunnosta tai ovat hymyttömiä ja vihaisia.
Mikä se sitten on hyväksi tai ainakin paremmaksi?Eipä ainakaan kouluja tai yhteiskuntaa syytetty huonosta kasvatuksesta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eipä ainakaan kouluja tai yhteiskuntaa syytetty huonosta kasvatuksesta.
Tuskin niitä edes ajateltiin. Lapsia oli, tuli ja meni ilman, että asiaan sen enempää huomiota kiinnitettiin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuskin niitä edes ajateltiin. Lapsia oli, tuli ja meni ilman, että asiaan sen enempää huomiota kiinnitettiin.
Työnteko ja elämässä pärjääminen oli lastenkasvatusta tärkeämpää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kukakohan on kasvattanut nämä nykyiset vanhemmat sitten?
Ja kyllä, todellisuudessa hyväksyt väkivallan, juuri sen mitä on ennenkin käytetty lapsiin. Oli lapsella sitten kehityshäiriötä tai ei. Ainut asia mikä oli vanhemman yhteiskunnan mielestä oikein, oli hakata oppia lapsiin jos eivät muuten totelleet. Kuinkakohan moni näistäkin lapsista on menetetty henkisen ja fyysisen väkivallan vuoksi tuolloin.Väität, että minä todellisuudessa hyväksyn lapsiin kohdistuvan väkivallan.
Voisitko perustella, mihin tietoihin väittämäsi pohjautuu?
kylmätotuus
- Anonyymi
Kasvatin itse itseni! Täytyi itse ottaa ohjat, kun ei ns. vanhemmista siihen ollut. Täytyi selvitä välinpitämättömyydestä, hylkäämisestä ja väkivallasta. En olisi selvinnyt, jos en olisi itse vastannut itsestäni.
Sen muistan minäkin lapsuudesta, että vanhemmilla ei ollut koskaan aikaa riittävästi lapsilleen. Esimerkiksi en ole itse pelannut mitään pelejä esim. lautapelejä vanhempieni kanssa, vaan kavereiden kanssa touhuttiin ja pidettiin huolta niistä pienemmistä ja surkeimmista. Kohtalotovereita oli paljon ja ilmeisesti vanhemmat kasvattivat lapsiaan samoin?
- Anonyymi
PorvoonParoni kirjoitti:
Sen muistan minäkin lapsuudesta, että vanhemmilla ei ollut koskaan aikaa riittävästi lapsilleen. Esimerkiksi en ole itse pelannut mitään pelejä esim. lautapelejä vanhempieni kanssa, vaan kavereiden kanssa touhuttiin ja pidettiin huolta niistä pienemmistä ja surkeimmista. Kohtalotovereita oli paljon ja ilmeisesti vanhemmat kasvattivat lapsiaan samoin?
Toisaalta vanhemmilla oli aikaa ja rahaa ja matkustelimme ja sain kaiken, mitä halusin ja vaatteemme teetettiin ompelijalla. Söimme hyvin. Isovanhemmatkin olivat kuvioissa.
Itse jouduin kuitenkin kasvatuksestani vastaamaan. Vanhempani eivät kyenneet vastuuseen lapsista ja päätin itse asioista jo hyvin nuoresta lähtien. Anonyymi kirjoitti:
Toisaalta vanhemmilla oli aikaa ja rahaa ja matkustelimme ja sain kaiken, mitä halusin ja vaatteemme teetettiin ompelijalla. Söimme hyvin. Isovanhemmatkin olivat kuvioissa.
Itse jouduin kuitenkin kasvatuksestani vastaamaan. Vanhempani eivät kyenneet vastuuseen lapsista ja päätin itse asioista jo hyvin nuoresta lähtien.Minulla on kavereita, jotka myös itsenäistyivät hyvin nuorena ja lähtivät pois kotoa heti, kun sopiva tilaisuus tuli.
- Anonyymi
PorvoonParoni kirjoitti:
Minulla on kavereita, jotka myös itsenäistyivät hyvin nuorena ja lähtivät pois kotoa heti, kun sopiva tilaisuus tuli.
Itsenäistyin lopullisesti, kun lastenkodista kotiin tulin ja otin vastuun itselleni (12v.) ja huolehdin sisaruksestani ja kaikesta muusta.
Anonyymi kirjoitti:
Itsenäistyin lopullisesti, kun lastenkodista kotiin tulin ja otin vastuun itselleni (12v.) ja huolehdin sisaruksestani ja kaikesta muusta.
Monelaisia ihmiskohtaloita, jotkut hyvin surullisia. Muistan lähellämme sijainneet poikakodin kasvattajeja pidetyn läpeensä pahoina ja opastettiin, että heidän kanssaan ei tule olla missään tekemisissä. Nykyään se tuntuu pahalta, aivan kuin se olisi muka ollut heidän itsensä syy, että joutuivat laitokseen.
- Anonyymi
PorvoonParoni kirjoitti:
Monelaisia ihmiskohtaloita, jotkut hyvin surullisia. Muistan lähellämme sijainneet poikakodin kasvattajeja pidetyn läpeensä pahoina ja opastettiin, että heidän kanssaan ei tule olla missään tekemisissä. Nykyään se tuntuu pahalta, aivan kuin se olisi muka ollut heidän itsensä syy, että joutuivat laitokseen.
Ei ole surullista. On vain elämää. Lastenkodin aika oli lapsuuselämäni turvallisinta ja onnellisinta. Siellä meistä lapsista oltiin kiinnostuneita ja meistä huolehdittiin. Meillä oli vain iso koti tyhjänä ja oli paljon lapsia, joilla ei ollut kotia ja tiesin, että pärjään ja joku enemmän tarvitseva sai paikkani lastenkodissa. Sanoin, että lähdemme kotiin. Hoitajat kyllä sanoivat, että tulkaa takaisin, jos ei onnistu. Ajattelin vain, että kyllä onnistuu.
Anonyymi kirjoitti:
Ei ole surullista. On vain elämää. Lastenkodin aika oli lapsuuselämäni turvallisinta ja onnellisinta. Siellä meistä lapsista oltiin kiinnostuneita ja meistä huolehdittiin. Meillä oli vain iso koti tyhjänä ja oli paljon lapsia, joilla ei ollut kotia ja tiesin, että pärjään ja joku enemmän tarvitseva sai paikkani lastenkodissa. Sanoin, että lähdemme kotiin. Hoitajat kyllä sanoivat, että tulkaa takaisin, jos ei onnistu. Ajattelin vain, että kyllä onnistuu.
Nykyaikaan käsittääkseni niitä ei enää ole olemassakaan, eli ilmeisesti on myös tullut negatiivista palautetta siellä olleilta.
- Anonyymi
PorvoonParoni kirjoitti:
Nykyaikaan käsittääkseni niitä ei enää ole olemassakaan, eli ilmeisesti on myös tullut negatiivista palautetta siellä olleilta.
Useimpien mielestä pelottavia paikkoja.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Useimpien mielestä pelottavia paikkoja.
Lastenkoti oli ja on monelle lapselle turvapaikka. Ei todellakaan ollut pelottavaa paikkaa nähnytkään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lastenkoti oli ja on monelle lapselle turvapaikka. Ei todellakaan ollut pelottavaa paikkaa nähnytkään.
Muiden ihmisten mielestä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Muiden ihmisten mielestä.
Se lastenkoti ainakin oli turvallinen koti, missä minä olin. Jäi ainoastaan hyviä muistoja.
- Anonyymi
PorvoonParoni kirjoitti:
Minulla on kavereita, jotka myös itsenäistyivät hyvin nuorena ja lähtivät pois kotoa heti, kun sopiva tilaisuus tuli.
ammattikoulun alkaessa
- Anonyymi
PorvoonParoni kirjoitti:
Sen muistan minäkin lapsuudesta, että vanhemmilla ei ollut koskaan aikaa riittävästi lapsilleen. Esimerkiksi en ole itse pelannut mitään pelejä esim. lautapelejä vanhempieni kanssa, vaan kavereiden kanssa touhuttiin ja pidettiin huolta niistä pienemmistä ja surkeimmista. Kohtalotovereita oli paljon ja ilmeisesti vanhemmat kasvattivat lapsiaan samoin?
Lapsuuden kodissani ei ollut lautapelejä, eikä niitä ollut kavereittenikaan kodeissa.
Nuket, nallet ja puuautot olivat ainoita leikkikalujamme.
Kylässä, jossa lapsuuteni vietin, oli paljon lapsia ja keksimme itse pihaleikkejä, joiden parissa vietimme aikaa kesäisin. Talvet "rymysimme" mäessä. hiihdimme tai teimme lumilinnoja. Ei niihin leikkeihin vanhempia tarvittu, eikä kaivattu.
Silloin vanhemmilla oli kädet täynnä töitä arjen pyörittämisessä.
Maaseudun lapset osasivat keksiä tekemistä aivan itse.
Minulla ei ole kokemusta siitä, miten kaupunkilaiset lapset viettivät vapaa- aikaansa.
Oliko kaupunki niin "köyhä" elinpiiri, ettei se antanut lapsille tilaisuutta käyttää heidän omaa mielikuvitustaan, vaan tarvittiin vanhempia keksimään lapsilleen tekemistä?
Olen kiitollinen siitä, että olen saanut viettää lapsuuteni ja nuoruuteni maaseudulla.
Aika ei koskaan tuntunut pitkästyttävältä, vaan pikemminkin päivät kuluivat liiankin nopeasti, varsinkin talvisin koulupäivinä.
Koulumatka oli pitkä ja koulu alkoi varhain aamulla.
Kutsu kotiin tuli viimeistään kl.17.00, sitten syötiin "illallinen" ja hoidettiin iltapuuhat, jonka jälkeen olikin aika mennä nukkumaan.
Tällaista oli elämä maaseudulla, eikä siitä ole pahaa sanottavaa- ainakaan minulla.
kylmätotuus - Anonyymi
PorvoonParoni kirjoitti:
Nykyaikaan käsittääkseni niitä ei enää ole olemassakaan, eli ilmeisesti on myös tullut negatiivista palautetta siellä olleilta.
Ymmmärsinkö oikein, ettei mielestäsi lastenkoteja ole enää olemassakaan?
Jos ymmärsin oikein kommenttisi lastenkodeista, niin käsityksesi on täysin väärä.
Lähin lastenkoti sijaitsee samalla kadulla, jossa asun.
Siellä asuu n. 20 lasta, jotka on huostaanotettu syystä tai toisesta.
Tuosta yksiköstä en ole kuullut mitään negatiivista, vaan sitä pidetään hyvänä paikkana lapsille.
Tietenkin on olemassa lastenkoteja, jotka tekevät pelkästään bisnestä toiminnallaan ja lastenhoito jää "lapsipuolen" asemaan.
Tilannehan on yhtä törkeä kuin vanhustenhoidossakin.
Kalliiksi tulee kunnille sijoittaa lapset lastenkoteihin tai sijaisperheisiin ja maksaa siitä maltaita.
Minusta olisi viisaampaa, että nuo rahat kohdennettaisiin suoraan lasten omiin perheisiin.
Kenties näin vältyttäisiin monelta huostaanotolta ja kärsimykseltä.
Olen aiemminkin kirjoittanut, että lastensuojeluviranomaisella on mahdotonta seurata huostaanotettujen lasten elämää, kun esim. vantaalaiset lapset sijoitetaan Kajaaniin.
Vastuu seurannasta kuuluu kuitenkin sille vantaalaiselle lastenvalvojalle.
Hänen olisi seurattava esim. 180:n lapsen elämää ja sehän on täysin mahdotonta.
kylmätotuus
- Anonyymi
Olen syntynyt 1950 -luvun alussa. Siihen aikaan oli ainakin kylässä, jossa kasvoin, ilmapiiri ja asenne, että lapsia tulee kasvattaa. Siihen osallistui vanhempien lisäksi isovanhemmat ja yhteisössä asuvat muut sukulaiset ja kyläläiset. Eli lasten tekemisiin puututtiin neuvomalla.
Isäni teki päivätyönsä lisäksi kotitilallani töitä. Lapset osallistuivat niihin kiinnostuksensa ja ikänsä mukaan. Niihin oppiminen oli myös kasvatusta.
Äiti, joka oli kotona, varsinaisesti "kasvatti" lapsia keskustelemalla asioista.
Minua ei ole koskaan piiskattu eikä annettu tukkapöllyä. Kotoa opin arvostamaan työn tekoa, kouluttautumista, rehellisyyttä ja toisten ihmisten arvostamista.
Näillä opeilla olen pärjännyt tähänkin asti elämässä, vaikka aina ei ole ollut helppoa.
Muistan kuitenkin, että yksi veljistä ei totellut puhetta ja hän sai piiskaa pahanteostaan.
Samoin muistan, että taas yksi sisar karkasi ikkunasta tansseihin 13 vuotiaana ja kuulin äidin ja isän keskenään juttelevan ja pahoittelevan, etteivät olleet osanneet häntä kasvattaa oikein. Hän oli tosi villi nuorena eikä paljon totellut.- Anonyymi
Kotona saatiin ruumiilista kuritusta oikein kunnolla ja olihan koulussa opettajallakin "oikeus" antaa ruumiillista kuritusta, kyllä karttakeppi oli usein käytössä ja hiuksista revittiin,että päänahka oli hellänä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kotona saatiin ruumiilista kuritusta oikein kunnolla ja olihan koulussa opettajallakin "oikeus" antaa ruumiillista kuritusta, kyllä karttakeppi oli usein käytössä ja hiuksista revittiin,että päänahka oli hellänä.
Ei siinä lasta kuunneltu ja risu oli aina oven pielessä. Hyvin meni oppi perille: omia lapsiani en ole koskaan kurittanut, en edes luunappia antanut ja ihanampia lapsia saa hakea.
Varmaan useimmiten ruumillinen kuritus kohdistui juuri poikalapsiin. Ainakin meidän perheessä siskoni pääsivät helpommalla. Nuorempi siskoni sai jopa kokea jonkinlaisia hellyyden osoituksia isältäni ja pidin häntä aina lellivauvana.
Kävin 40 vuotta myöhemmin talossa, jossa piiskaamiseni tapahtui ja vieläkin kylmät väreet menivät lävitseni.
- Anonyymi
Minua ei kasvatettu ollenkaan. Sain olla ja tulla ja mennä mieleni mukaan, kukaan ei perään kysynyt.
Synnyin ei-toivottuna ja se tehtiin minulle selväksi. Kasvatusta ei ollut, mutta paljon kiellettyjä asioita kuten itkeä ei saanut, sairautta ja kipua ei saanut olla. Apua ei saanut pyytää, heikko ei saanut olla ja myötätunto ja rakkauden osoittaminen olivat naurettavia asioita joita meillä ei ollut eikä saanut olla.
Kärsin lapsena aika ajoin kovasta korvasärystä mutta sitä ei saanut sanoa. Korvani puhkesi muutaman kerran ja vuoti mätää, ja sen tuloksena vasen korvani on nyt heikkokuuloinen. Solisluun murtuma on ollut, joka todettiin aikuisena sivulöydöksenä röntgenistä. Se on luutunut vinoon ja oikea olkapää on alempana kuin vasen. Muistan kyllä että se oli jossain vaiheessa todella kipeä enkä voinut käyttää kättä.
Kouluja en saanut käydä kuin pakollisen, sitten mahdollisimman pian kotoa pois. Minusta olisi voinut tulla juoppo tai narkomaani tai rikollinen, mutta ei tullut. Tämä kaikki kasvatti sellaisen sisun että päätin pärjätä, tuli mitä tuli. Ja niin olen tehnyt.
Työn ohella aloin opiskella iltaisin, kahteenkin vaiheeseen ja hankin lisäkoulutusta aina kun sitä oli mahdollista saada. Valmistuin lopulta sairaanhoitajaksi, aikuisena ja kahden lapsen yh-äitinä.
Lapsilleni olen halunnut antaa hyvän turvallisen lapsuuden, se on ollut elämäntehtäväni. En missään nimessä halunnut heille samaa mitä itse olen kokenut. Rakastan lapsiani valtavasti ja meillä on hyvin läheiset välit. Sen sijaan parisuhteeseen en pysty koska en voi luottaa ihmiseen. En voi luottaa että kukaan haluaa minulle mitään hyvää. En kuitenkaan koe menettäneeni mitään, onhan minulla ihanat lapset ja työ jota rakastan.
Olen siis nainen.Muistan sen olleen ihan tapahtuma, kun tilanne oli riittävän paha, että joutui menemään lääkäriin. Sinne ei turhan takia menty valittamaan, eikä aina vaikka olisi ollut syytäkin.
En voi kiletää, etteikö lapsuuteni surkeus olisi kovettanut myös minua ja pystyn sietämään vastoinkäymisiä melko hyvin tai ainakin tähän saakka olen kestänyt. Monasti lohdutan itseäni toteamalla, että ikävilläkin asioilla on tapana järjestyä ja usein menee niin, että lopputulos on ihan hyvä.
Isäni ei koskaan elämänsä aikana halannut minua, joten siitä syystä oma lapseni on saanut halauksia minulta yllinkyllin. Todennut joskus naurusuin, että "Isä, nyt ei halata"!- Anonyymi
Miehiin olet luotanut sentään parin siemensyöksyn verran kun saanut kaksi lasta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miehiin olet luotanut sentään parin siemensyöksyn verran kun saanut kaksi lasta.
Niinhän minäkin lapsia halusin ja mies oli välttämätön paha, vaikka ei luottamusta ollutkaan.
- Anonyymi
Oli lämmintä ja sai syödäkseen.
Omasta kasvatuksestani en osaa oikein sanoa mitään, ei muunlaista ole tullut koettua. Aika paljonhan sitä touhuttiin naapureitten kakaroitten kesken, en oikein muista millasia kasvatusmetodeja muuten oli käytössä. Himassa ei kuitenkaan hakattu, sen hoiti sitten lestaatit koulussa.
Osalla kakarakavereista oli kai aika kovassa komennossa, niitä pieksettiin vyöllä jne. En nyt tiedä, oliko net sen ilkeempiä, kuin muutkaan. Enkä kyllä osaa sitäkään arvioida, miten se on niitten eloon vaikuttanut. Suunnalleen samanlaisia aikuisia kuin kaikki muutkin, kai.
Mun aikana kuitenkin oli aina olemassa sanktion pelko, se laittoi kai ainakin teeskentelemään kilttiä ulospäin. Nykyisin kakaroille ei ole sanktioita, ne ei teeskentele kilttíä. Sitä en mieti, millasia aikuisia niistä tullenee. Oletan, joillain voi tulla jotain auktoriteettiongelmia täysikäistyessään.
=DW=Itse en joutunut koulussa kohtaamaan hakkaamista, mutta pakottamista jota tapahtui ruokailuissa, kun opettaja oli ehdoton, että kaikki oppilaat syövät kaalikeittoa. No, minulle tuli niin paha olo, että jouduin juoksemaan vessaan oksentamaan. Vielä tänä päivänääkään en syö kaalikeittoa, en vaikkei tuoksu enää teekään pahaa, mutta en vaan pysty.
Minulla on kaksikin kaltoin kohdeltua lapsuuskaveria joutuneet huonoon jamaan, toinen jo kuolutkin liialliseen dokaamiseen. Uskon näillä hakkaamisilla olleen osasyynsä huonoon elämään.
Nykyajan kakarat elävät hyvin erilaista lapsuutta, mitä meidän nuoruudessamme tapahtui.- Anonyymi
PorvoonParoni kirjoitti:
Itse en joutunut koulussa kohtaamaan hakkaamista, mutta pakottamista jota tapahtui ruokailuissa, kun opettaja oli ehdoton, että kaikki oppilaat syövät kaalikeittoa. No, minulle tuli niin paha olo, että jouduin juoksemaan vessaan oksentamaan. Vielä tänä päivänääkään en syö kaalikeittoa, en vaikkei tuoksu enää teekään pahaa, mutta en vaan pysty.
Minulla on kaksikin kaltoin kohdeltua lapsuuskaveria joutuneet huonoon jamaan, toinen jo kuolutkin liialliseen dokaamiseen. Uskon näillä hakkaamisilla olleen osasyynsä huonoon elämään.
Nykyajan kakarat elävät hyvin erilaista lapsuutta, mitä meidän nuoruudessamme tapahtui.Vähän sivuun.
Mä pidän kaalikeitosta, aina pitänyt. Iteasiassa suunnitellut, pitäis taas tekaista kattilallinen.
Vaan siis aina olen pitänyt. Mulla kai vieläkin hikiän kansakoulun kaalikeiton syömisennätys.
Melkein seitsemän lautasellista, ennenkuin oksensin pulpetille. Ei ehkä suuri meriitti, mutta meriitti kuitenkin.
=DW= Anonyymi kirjoitti:
Vähän sivuun.
Mä pidän kaalikeitosta, aina pitänyt. Iteasiassa suunnitellut, pitäis taas tekaista kattilallinen.
Vaan siis aina olen pitänyt. Mulla kai vieläkin hikiän kansakoulun kaalikeiton syömisennätys.
Melkein seitsemän lautasellista, ennenkuin oksensin pulpetille. Ei ehkä suuri meriitti, mutta meriitti kuitenkin.
=DW=Aika hauska tarina, siis sinä syöt kaalisoppaa mahasi kyllyydestä ja minä kieltäydyn, enkä syö kuin yhden pakollisen lusikallisen. Lopputulos sama => yrjöäminen!
- Anonyymi
PorvoonParoni kirjoitti:
Aika hauska tarina, siis sinä syöt kaalisoppaa mahasi kyllyydestä ja minä kieltäydyn, enkä syö kuin yhden pakollisen lusikallisen. Lopputulos sama => yrjöäminen!
Minua alkoi oksettaa kun huomasin jonkun tehneen samanlaisen aloituksen, kopsattu melkein suoraan tästä, kun huomattu tämän vetävän keskustelijoita.
Koivuniemen herra oli oven päällä pelotteena mutta en muista sitä käytetyn. Tarina kertoo että olisin kuitenkin saanu siitä kintuilleni kerran. Luunappia ohtaan saatoin saada?
Olin kiltti lapsi. Uhkailin kyllä kiroilla ja särkeä koko talona mutta enhän sitä koskaan tehnyt :D. Aika varhain jouduin ottamaan vastuuta itsestäni ja muistakin jos vertaa esim nykylapsiin.Ai niin ja oliko kasvatusmenetelmä oikea. Jaa-a. Ainakin äitini kasvatti rehellisyyteen ja siihen että vähäosasiempia tai esim vammaisia ei saa pilkata. Lähes yksinhuoltaja-äidin kasvattamaksi aika hyvin kasvatettu olen mielestäni :).
Meillä vaihdettiin koivuniemen herra yhden käytön jälkeen, mutta nyt tuli yht'äkkiä mieleen kuinka äijä joskus kuori sen oksanpätkän ja se teki vieläkin häijympää. Niin ja housunvyöstä sain myös muutaman kerran. Tukkapölly on myös kamalaa, luunappeja en muista saaneeni.
Teillä tytöillä oli paljon helpompaa, ei ne isät teitä roimineet kunnolla, heh.PorvoonParoni kirjoitti:
Meillä vaihdettiin koivuniemen herra yhden käytön jälkeen, mutta nyt tuli yht'äkkiä mieleen kuinka äijä joskus kuori sen oksanpätkän ja se teki vieläkin häijympää. Niin ja housunvyöstä sain myös muutaman kerran. Tukkapölly on myös kamalaa, luunappeja en muista saaneeni.
Teillä tytöillä oli paljon helpompaa, ei ne isät teitä roimineet kunnolla, heh.Muistan että naapurin poikia vedeltiin kyllä tuppivyöllä ja jopa solkipuolella.
Kyllä olen saanut isän kädestä kerran oikein puutarhaletkun pätkällä takamuksiin kun rohkenin sanoa puliukoksi. Ja kyllä sekin vikka ei fyysisesti lyötäiskään voi olla ja onkin paha juttu. Kun esimerkiksi joutuu katsomaan sivusta kun toista lyödään. Kyvyttömyys olla turvallinen vanhempi vaikuttaa kaikkiin perheenjäseniin. Meillä ei ollut poikia, vain tyttöjä.siilivain kirjoitti:
Muistan että naapurin poikia vedeltiin kyllä tuppivyöllä ja jopa solkipuolella.
Kyllä olen saanut isän kädestä kerran oikein puutarhaletkun pätkällä takamuksiin kun rohkenin sanoa puliukoksi. Ja kyllä sekin vikka ei fyysisesti lyötäiskään voi olla ja onkin paha juttu. Kun esimerkiksi joutuu katsomaan sivusta kun toista lyödään. Kyvyttömyys olla turvallinen vanhempi vaikuttaa kaikkiin perheenjäseniin. Meillä ei ollut poikia, vain tyttöjä.Ja vielä se että jos lapsi joutuu olemaan vanhempi vanhempansa sijasta on aika kinkkinien juttu. Vahvistaako vai vaurioittaako loppuelämää aatellen.
- Anonyymi
siilivain kirjoitti:
Ja vielä se että jos lapsi joutuu olemaan vanhempi vanhempansa sijasta on aika kinkkinien juttu. Vahvistaako vai vaurioittaako loppuelämää aatellen.
Sekä että. Turvallisuus ja luottamus puuttuu, mutta kovuus kasvaa.
Anonyymi kirjoitti:
Sekä että. Turvallisuus ja luottamus puuttuu, mutta kovuus kasvaa.
En usko siitä kovuuden kasvamisesta olevan paljonkaan hyötyä ihan tavallisessa elämässä. Enemmän vaurioittaa lasta, jos joutuu liian nuorena olemaan vanhempansa korvikkeena.
- Anonyymi
PorvoonParoni kirjoitti:
En usko siitä kovuuden kasvamisesta olevan paljonkaan hyötyä ihan tavallisessa elämässä. Enemmän vaurioittaa lasta, jos joutuu liian nuorena olemaan vanhempansa korvikkeena.
Ei tietenkään kovuudesta ole hyötyä. Puuttuu empatia ja kyky myötäelää ihmisten erilaisissa elämissä. Ihmettelee vain, miksi muut eivät selviä ja pärjää niinkuin itse selviää ja pärjää.
- Anonyymi
siilivain kirjoitti:
Ai niin ja oliko kasvatusmenetelmä oikea. Jaa-a. Ainakin äitini kasvatti rehellisyyteen ja siihen että vähäosasiempia tai esim vammaisia ei saa pilkata. Lähes yksinhuoltaja-äidin kasvattamaksi aika hyvin kasvatettu olen mielestäni :).
Naapurissamme oli Havuniemen pehtori kasvatus ojenteena. Joku koivuniemen herra katsottiin liian kesyksi opettamaan.
Anonyymi kirjoitti:
Sekä että. Turvallisuus ja luottamus puuttuu, mutta kovuus kasvaa.
Perusturvallisuuden kehittymiseen vaikuttaa mutta itse en koe mitenkään kovelltuneeni, paremminkin olen erityisherkkä .).
- Anonyymi
siilivain kirjoitti:
Perusturvallisuuden kehittymiseen vaikuttaa mutta itse en koe mitenkään kovelltuneeni, paremminkin olen erityisherkkä .).
En olisi pärjännyt väkivaltaisen vanhempani kanssa muuten, kuin olemalla kova ja vetämällä turpaan takaisin.
Kova elämä opettaa olemaan kova! Anonyymi kirjoitti:
En olisi pärjännyt väkivaltaisen vanhempani kanssa muuten, kuin olemalla kova ja vetämällä turpaan takaisin.
Kova elämä opettaa olemaan kova!Nojaa. Itse olin ja olen edelleen loputon ymmärtäjä. Siinä kohden jossain vaiheessa kuitenkin tuli raja vastaan ja painostin äitiäni hankkimaan avioeron. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kotielämän rauhoittamiseksi. Ja se toimi.
- Anonyymi
siilivain kirjoitti:
Nojaa. Itse olin ja olen edelleen loputon ymmärtäjä. Siinä kohden jossain vaiheessa kuitenkin tuli raja vastaan ja painostin äitiäni hankkimaan avioeron. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kotielämän rauhoittamiseksi. Ja se toimi.
Minun väkivaltainen vanhempani oli ns. äitini ns. isän jo poistuttua kuvioista.
Anonyymi kirjoitti:
Minun väkivaltainen vanhempani oli ns. äitini ns. isän jo poistuttua kuvioista.
Monenlaista kohtaloa......
Minulle on aina ollut vaikeaa julkisesti penkoa vanhempieni kasvatusmenetelmiä ja arvostella niitä. Sisarusten kanssa joskus jutellaan, hyvin harvoin sitäkään.
Menneet vuosikymmenet ovat antaneet perspektiiviä ja kun mitään ei voi muuttaa, niin miksi edes liikaa muistella.
Vanhemmat tekivät omilla resursseillaan parhaansa eikä mikään ole jäänyt mieltä painamaan.Itseäni on jäänyt vähän kaivelemaan erityisesti se, että miksi noin toimittiin. Oliko jossain neuvottu toimimaan niin vai tuliko se vaan selkäytimestä?
Edellinen sukupolvi sai kärsiä sodasta tulleiden isien traumasta ja meidän ikäluokasta monet kokivat väkivaltaa omien isiensä suunnasta.
Oma isosiskoni sanoi, että hän ei juurikaan muista omasta lapsuudestaan, lieko jotain seurauksia tapahtuneista ikävistä asioista?
- Anonyymi
Ei minuakaan jäänyt kaivelemaan että sain remmiä silloin kun sisarenikin. Muistan ettei koulussakaan ollut kiusaamista, vaikka siihen aikaan luokallamme oli Ruotsissa sodan aikana paossa olleita lapsia, joista useimmat olivat päässeet joko aatelisperheisiin tai muuten vakavaraisempiin piireihin. Hymyilimme vain heidän esiintymistään ja laulavaa ruotsinkielen taitoaan.
Olisiko tuo koko koulukiusaaminen tullut ilmiönä vasta myöhemmin, kun joka tuutista tulee nykyään että julkkikset ovat joutuneet kiusatuiksi kouluaikoina? Oli sellaista ryhmittymistä, että kuuluttiin eri porukoihin ja näiden välillä tuli joskus jotain kärhämää.
Kyllä minulle tukkapöllyä annettiin, yhden kerran isäni nahkaremmistäkin sain paljaalle takamukselleni ja se sattui vietävästi. Äidilläni oli risu, koivuniemen herraksi sanottiin oven päällä odottamassa, jos teen pahojani sillä pelotellaan.
En minä siitä hajalle mennyt, mutta en ymmärtänytkään muuta kuin vanhemman suuttumuksen.Harvemmin nahkaremmiä, mutta olen minäkin myös sen kokenut.
En minäkään hajalla ole näistä kokemuksista, mutta jonkinlaisen pelon ilmapiirin muistan ja kuinka korvat höröllään kuunneltiin vanhempien puheita, että onkohan taas tulossa rangaistusta. En ole ihan selvillä kuka kaikesta kanteli, mutta ehkä verkostoituminen tarkoitti silloin sitä, että naapurin vanhemmat kertoivat meidän vanhemmille mitä näiden lapset ovat tehneet?PorvoonParoni kirjoitti:
Harvemmin nahkaremmiä, mutta olen minäkin myös sen kokenut.
En minäkään hajalla ole näistä kokemuksista, mutta jonkinlaisen pelon ilmapiirin muistan ja kuinka korvat höröllään kuunneltiin vanhempien puheita, että onkohan taas tulossa rangaistusta. En ole ihan selvillä kuka kaikesta kanteli, mutta ehkä verkostoituminen tarkoitti silloin sitä, että naapurin vanhemmat kertoivat meidän vanhemmille mitä näiden lapset ovat tehneet?Verkostoitumiseen minäkin kallistun, näin nimittäin useammin kuin kerran naapurin rouvan ulko-ovellamme kantelemassa meidän lapsien metkuista. Pian sen jälkeen jouduin puhutteluun ja nurkkaan. Rangaistuksena käytettiin myös aresteja.
Jaakko_Guld kirjoitti:
Verkostoitumiseen minäkin kallistun, näin nimittäin useammin kuin kerran naapurin rouvan ulko-ovellamme kantelemassa meidän lapsien metkuista. Pian sen jälkeen jouduin puhutteluun ja nurkkaan. Rangaistuksena käytettiin myös aresteja.
Niin oli aresteja käytössä ja niistä tulee mieleen erityisesti oppikoulussa olleet "kotimuikkarit", kun perjantai-iltana joutui jäämään kouluun klo 18 jälkeen istumaan luokkahuoneeseen. Ei saanut syödä, eikä juoda mitään ja istuttiin kädet pöydällä. Oli pitkiä tunteja, kun samaan aikaan luokkakaverit valmistatuivat kotibileisiin!
PorvoonParoni kirjoitti:
Niin oli aresteja käytössä ja niistä tulee mieleen erityisesti oppikoulussa olleet "kotimuikkarit", kun perjantai-iltana joutui jäämään kouluun klo 18 jälkeen istumaan luokkahuoneeseen. Ei saanut syödä, eikä juoda mitään ja istuttiin kädet pöydällä. Oli pitkiä tunteja, kun samaan aikaan luokkakaverit valmistatuivat kotibileisiin!
Heh, samanlaiset muistot on minullekin jäänyt mieleen. Tiukka kuri oli ja siitä ei lipsuiltu.
- Anonyymi
60-70luvulla ei ollut kasvatusta,lapset vain kasvoi "siinä sivussa".Miettiessäni noita aikoja oli kyllä usein kyse silkasta heitteillejätöstä.Esim.5-vuotias sai mennä yksin uimaan,päivät pitkät oltiin ilman valvontaa.En ole maaseudun lapsi,pikkukaupngissa tämä oli tavallista.Lasten piti pärjätä ja olla "reippaita"ja häiritä aikuisia mahd.vähän.Ruumiillista rangaistusta en ole kokenut.
Muistan samalla tavalla tuosta siinä sivussa kasvamisesta. Vanhempien tultua töistä, he kysyivät että mitä olet tänään tehnyt? Eli sai päättää ihan itse mitä touhusi ja kenen kanssa. Me kävimme kalassa ihan pikkupoikana ja välillä jokeen putosi poikia, jotka eivät edes osanneet uida. Muut kaverit sitten pelastivat ja muutenkin se ystävyys oli yhteishenkeä. Saman kaupunginosan kaverit oli yhtä jengiä.
- Anonyymi
Kaikki tarinat ei suinkaan ole surullista.
Nykyään on surullista kun kuria eikä järjestystä saada kouluunkaan. Ennen se oli helposti, eikä mitää traumoja tullut. Jo opettajan katse riitti hiljentämään luokan. Ei ne opettajat ketään pieksäneet. Vanhempien kunnioitus tuolla yleisillä paikolilla oli aivan eri luokkaa kuin nykyään.Samoin täällä, olen sitä mieltä että kouluihin pitää saada kuri ja opettajille arvostus.
Minä en ainakaan hyötynyt mitään selkäsaunoista ja koivuniemen herran käsittelystä. Ainoastaan sen että, lasta ei koskaan kuunnella ja vanhemmat ovat epäoikeudenmukaisia. Rangaistukset suhteettoman ankaria pikku rikkeisiin verrattuina. Vaahteramäen Eemelillä oli oikea asenna kun juoksi karkuun raivoavaa isäänsä ja lusi rangaistuksensa istumalla puuvajassa ja nikkaroimalla.
***
Meillä ei keskusteltu eikä selvitelty syitä ja seurauksia. Mikä vanhempien mielestä oli väärin, se oli väärin ja sen aikaisen yhteiskunnan säännöt ja normit opetettiin lapsille siten että ne tuottivat kipua ja nöyryytystä. Mitä lapsi siitä oppi? Että vahvemman sääntöjä on noudatettava kakistelematta tai tulee takkiin.
***
Äitini ei koskaan lyönyt minua. Sen huvin hän säästi isälle. Olen antanut heille molemmille anteeksi, koska kuvittelivat toimineensa oikein ja eivät tienneet paremmista kasvatusmetodeista mitään. Lapset eivät ole Pavlovin koiria.Ei hyötynyt ketään selkäsaunoista, voi olla että jonkinasteisia traumoja jäi, kun muistaa vielä niin hyvin menneitä tapahtumia? En vihaa montaakaan asiaa maailmassa, mutta lasten pahoinpitelyä vihaan. Se on väärin! Se ei silti tarkoita, että vihaisin vanhempiani, vaan ymmärrän kuten sinäkin kirjoitit, sen olleen sen aikaisen normin.
- Anonyymi
Minua on pohdituttanut paljon ns. milleniaalien yhteiskuntaan sopeutumattomuus, yksinäisyys ja ahdistuneisuusongelmat.
Omasta puolestani voin sanoa lapsuudestani pääosin hyvää. Vanhemmista näkyy moni lapsista ajattelevan ideaalien kautta. Se on ymmärrettävää ja tietenkin myös hyväksyttävää. Minulla oli uskovat vanhemmat. Sopuisat, enkä oskaan nähnyt heidän riitelevän keskenään. Meillä oli tapana yhdessä neuvotella, niin lapset, kuin vanhemmatkin siitä, mikä oli oikein, hyvä ja mahdollinen. Vanhemmat lähtivät ajatuksesta, että he haluavat tarjota lapsilleen turvallisen ja selkean kristillisen maailmankuvan ja kunnioituksen esivaltaan ja vanhempiin ihmisiin. Satsattiin itsereflektion kehittymiseen ja siihen, että moraalisäännöt opittaisiin niin, ettei vanhempien tarvitse sanktioiden ja pakkovallan kautta kuria pitää. Muuten elämässä tuettiin kunkin oikeutta itse valita ja päättää. Jotkut lapsista valitsivat muita elämänkatsomuksia kuin vanhemmat, mutta vanhemmat kunnioittivat jokaisen oikeutta omaan elämään ja jokainen vastasi itse omista valinnoistaan. Sittemmin erilaiset elämänvalinnat tehneet lapset ovat kukin eriytyneet omien valintojensa mukaan. Ja kasvattaneet lapsensakin omalla tavallaan. Minusta vanhempien ratkaisu oli käytännön sanelema ja siksi siihen eivät vanhemmat olisi voineet edes puuttua muuten kuin korkeintaa neuvomalla. Kehyskertomuksia ja monenlaisia kertomuksia elämän eri tapahtumista käytettiin kasvatuksessa. Itse pidin erityisesti siitä vapaudesta, että itse piti ymmärtää mikä on hyvä ja oikea, mutta myös kantaa vastuuta valinnoistaan. Kuinka ollakaan,minunkaan vanhemmat eivät olleet kaikkien eri tieteenalojen tohtoreita ja yliprofessoreita, ei keisareita, eivätkä vaatineet palvontaa. Suhteellisuudentaju ihmisten, vanhempienkin, kyvyistä opastaa, ohjata ja kasvattaa, täytyi suhteuttaa arkiseen elämään ja elämisen korkeampiin päämääriin. "Joskus kuulin sanottavan, että "parhaat kasvattajat" ovat tietenkin ne, joilla itsellä ei ole yhtään lasta. Monesti vanhempana tuntee, näkee ja kokee osaamattomuutta, riittämättömyyttä hyvänkin tahdon ohjaaman ajattelun keskellä. Yliopistossa professori Kansanen kerran sanoi, (Omin sanoin kuvatessani.) että monesti hyvä kasvattaja voi olla sellainen, joka osaamattomuudellaan ja ymmärtämättömyydellään on niin huono, että kasvatettava näkee kontrastit ja alkaa itse pohtia, mikä on hyvää elämää ja mitä puutteita on nykyisessä tilanteessa nähtävillä.
Mutta milleniaalien tilanne on erityistapaus. He eivät ole siinä määrin syyllisiä tilanteeseensa niinkuin moni voisi kuvitella. Ja ongelmat heidän aikakautensa osalta ovat universaaleja. Olen sen havainnut myös ulkomailla monien kanssa keskusteluissa. Mutta Suomessa on moni asia mallinnettu elämässä siten, että ns. milleniallit ovat erityisessä tilanteessa ja tarvitsevat todella yhteiskunnan tukea nousta kuopasta, joka on heille rakennettu. Tiedän milleniaalien ahdistukset, yksinäisyyden, vieraantuneisuuden, riittämättömyyden, elämän ideologioiden, valinnanvaikeuksien, ilmastoahdistusten, yleisen paineen kilpailuyhteiskunnassa, ihmisssuhdeongelmien ja peliriippuvuuksien ongelmat. Olen havainnut myös, että ns. milleniaalit, jos ihmisä voi näin aikausien mukaan luokitella, ovat keskimääräistä syvällisempiä ja tietoisempia ja mielestäni myös parempia ihmisiä arvoiltaan. Toki on poikkeuksia ja tietenkin myös nuoret ovat monet hairahtuneet elämän syrjäpoluille. Mutta meidän velvollisuutemme on tukea ja auttaa ja resurssoida heitä löytämään omanarvon tunne ja toimiva ja arvokas osallisuus kansalaisyhteiskunnassa meidän kaikkien yhteisessä Suomessa. Moni heistä ovat mentaalisesti verkottuneet netin kautta ja kavereita on ympäri maailmaan nykyaikaisten internetyhteyksien kautta. Milleniaalien maailmankuva on menneen ja informaatiomaatioyhteiskunnan globaalistumisen välimaastossa ja siksi heidän maailmankuvansa on avarampi kuin aikaisempien sukupolvien, sekä hyvässä, että pahassa.
Heidän integroimisensa yhteiskuntaa on suuri mahdollisuus ja todellinen hyvödynnetty ja osin hyödyntämätönkin voimavara Suomelle ja maailmalle. Se on kuin meillä olisi vielä osin löytämätön kultakaivos tai uusi energianlähde, joka on tässä kaiken informaatioyhteiskunnan kehityksessä ikään kin huomaamattomasti kehittynyt omia aikojaan. He tosin ovat pelien ja muiden internetyhteyksiensä kautta opiskelleet monet sujuvaa kielitaitoa, taktiikkaa, kontekstualisoimista, asioiden laajempaa ymmärtämistä jne.
Ja he ovat meille rakkaita suomalaisia. Veljiä, siskoja, lapsia ja yhteiskuntamme tärkeitä ihmisiä.En tiedä tarvitseeko milleniaalien kasvatuksesta olla huolissaan. Kokonaisuutena olemme kasvattaneet omamme paremmin mitä omat vanhempamme monia meistä. Se on hyvä ja oikea suunta!
- Anonyymi
Olen 50-60 luvun kasvatti,maalta, meillä oli säännölliset ruoka-ajat ja nukkumaanmenoajat sekä töihin tartuttiin heti kun kynnelle kyettiin ja tehtiin voimien mukaan. kasvatus tuli siinä sivussa toisista mallia ottaen. Isä oli sodankäynyt mies ja joskus hänen hermonsa olivat tiukalla paljosta työstä mutta remmiä tai tukkapöllyä en häneltä koskaan saanut. Naapurit ja koko kylän aikuiset katsoivat kaikkien lasten perään. Yksikään ei hukkunut vaikka vanhempia ei uimarannalla näkynyt. Me kasvettiin kurissa ja hyvien tapojen mukaan työihmisiksi ja toivoisin tätä periaatetta takaisin nykyisille lapsille ja vanhemmille, liika vapaus on oppimattomalle pahasta.
- Anonyymi
eipä ollu varaa mennä kyseleen ukolta eikä aukoon päätääns kun jotain käski .oli5v reissusa torrakon kans eli melko hermo tyyppi että kyllä oli parempi hiippailla muuallekko oli sillä päällä eikä sitä pahemmin vastaan pantu kun parkkuulle vei vaikkei ikää ollu häävin ku12v
- Anonyymi
PorvoonParoni kirjoitti:
Olen eri mieltä kanssasi.
Minä myös eri mieltä, ei lasten kuulu osallistua perheen elättämiseen, sitä kutsutaan lapsityöksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä myös eri mieltä, ei lasten kuulu osallistua perheen elättämiseen, sitä kutsutaan lapsityöksi.
Lasten kuuluu ihan satavarmasti osallistua oman perheensä kaikkiin puuhiin eli kotitöihin. Millä muulla lailla lapsi oppii työn yms. arvot elämästä, joita ei opeteta missään muualla? Luusereita on liikaa ja juuri sen takia, että kasvattajan asenne on laisesi. Isottelevia vetelehtijöitä, jotka luulevat itseään maailman navoiksi, tulee juuri tuolla lailla.
" Olen eri mieltä kanssasi. " - Mistä sinä olet eri mieltä? Ettei lapsilla saa olla kuria eikä heillä saa olla kotitöitä eikä -tehtäviä?
" ... liika vapaus on oppimattomalle pahasta. ... " Tasan näin: lapsi eikä nuorikaan tiedä vielä tarpeeksi, hänelle täytyy jotenkin opettaa rajat ja elämisen malli. Se, ettei täällä kukaan tule toimeen eikä pärjää tekemättä mitään, lorvimalla ja luuhaamalla ja kun tyhjää aikaa on liikaa, pahaa tekemällä. - Nm. Kasvattajan tehtävä - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lasten kuuluu ihan satavarmasti osallistua oman perheensä kaikkiin puuhiin eli kotitöihin. Millä muulla lailla lapsi oppii työn yms. arvot elämästä, joita ei opeteta missään muualla? Luusereita on liikaa ja juuri sen takia, että kasvattajan asenne on laisesi. Isottelevia vetelehtijöitä, jotka luulevat itseään maailman navoiksi, tulee juuri tuolla lailla.
" Olen eri mieltä kanssasi. " - Mistä sinä olet eri mieltä? Ettei lapsilla saa olla kuria eikä heillä saa olla kotitöitä eikä -tehtäviä?
" ... liika vapaus on oppimattomalle pahasta. ... " Tasan näin: lapsi eikä nuorikaan tiedä vielä tarpeeksi, hänelle täytyy jotenkin opettaa rajat ja elämisen malli. Se, ettei täällä kukaan tule toimeen eikä pärjää tekemättä mitään, lorvimalla ja luuhaamalla ja kun tyhjää aikaa on liikaa, pahaa tekemällä. - Nm. Kasvattajan tehtäväKyllä kun puhutaan pikkulapsista On kohtuutonta alkaa vaatia heitä tekemään työt kotona.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä kun puhutaan pikkulapsista On kohtuutonta alkaa vaatia heitä tekemään työt kotona.
Lasten ohjaus aloitetaan niiin varhain kuin mahdollista, jo leikki-ikäiset oppivat asioita, jos heille opetetaan. Mitä tarkoittaa "työt kotona"? Pikkulapsillekin sopivaa kotityötä on esim. lelujen kerääminen. 'Työt' valitaan tietysti iän ja sopivuuden mukaan. - Nm. Paljon kohtuuttomampaa on olla vaatimatta
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lasten ohjaus aloitetaan niiin varhain kuin mahdollista, jo leikki-ikäiset oppivat asioita, jos heille opetetaan. Mitä tarkoittaa "työt kotona"? Pikkulapsillekin sopivaa kotityötä on esim. lelujen kerääminen. 'Työt' valitaan tietysti iän ja sopivuuden mukaan. - Nm. Paljon kohtuuttomampaa on olla vaatimatta
Allekirjoitan näkemyksesi täysin.
Oli suuri virhe, että lapsille alettiin maksaa viikkorahaa "töistä", jotka heille kuuluivat.
Jos lapselta ei mitään vaadita, niin se on hänelle karhunpalvelus.
kylmätotuus Anonyymi kirjoitti:
Lasten kuuluu ihan satavarmasti osallistua oman perheensä kaikkiin puuhiin eli kotitöihin. Millä muulla lailla lapsi oppii työn yms. arvot elämästä, joita ei opeteta missään muualla? Luusereita on liikaa ja juuri sen takia, että kasvattajan asenne on laisesi. Isottelevia vetelehtijöitä, jotka luulevat itseään maailman navoiksi, tulee juuri tuolla lailla.
" Olen eri mieltä kanssasi. " - Mistä sinä olet eri mieltä? Ettei lapsilla saa olla kuria eikä heillä saa olla kotitöitä eikä -tehtäviä?
" ... liika vapaus on oppimattomalle pahasta. ... " Tasan näin: lapsi eikä nuorikaan tiedä vielä tarpeeksi, hänelle täytyy jotenkin opettaa rajat ja elämisen malli. Se, ettei täällä kukaan tule toimeen eikä pärjää tekemättä mitään, lorvimalla ja luuhaamalla ja kun tyhjää aikaa on liikaa, pahaa tekemällä. - Nm. Kasvattajan tehtäväOlen eri mieltä siitä, että naapurien ja koko kylän aikuiset katsoisivat minun lapseni perään. Ihan itse olemme huolehtineet siitä ja mielestäni vastuuta ei voi siirtää naapuriin. Muistan itse tyhjän kodin päivisin ja koin oloni turvattomaksi ja jouduin sietämään naapureilta ja koko kylän ihmisiltä kummallisia sanomisia, joita lapsi ei voinut käsittää.
- Anonyymi
PorvoonParoni kirjoitti:
Olen eri mieltä siitä, että naapurien ja koko kylän aikuiset katsoisivat minun lapseni perään. Ihan itse olemme huolehtineet siitä ja mielestäni vastuuta ei voi siirtää naapuriin. Muistan itse tyhjän kodin päivisin ja koin oloni turvattomaksi ja jouduin sietämään naapureilta ja koko kylän ihmisiltä kummallisia sanomisia, joita lapsi ei voinut käsittää.
Niinpä, nykyaikanahan toimitaan noin. Kun sattuu vahinko lapselle tai aikuiselle, niin kyläläiset (lue: kaupunkilaiset) kulkevat ohi piittaamatta tai jos pysähtyvät, niin vain ottamaan kännykkäkuvan. Toivotko tosiaan että sivulliset / kylän väki / kaupunkilaiset / maalaiset ... eivät auta kun läheisesi joutuu pulaan, onnettomuuteen tms.? - Nm. Aika metkaa
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Allekirjoitan näkemyksesi täysin.
Oli suuri virhe, että lapsille alettiin maksaa viikkorahaa "töistä", jotka heille kuuluivat.
Jos lapselta ei mitään vaadita, niin se on hänelle karhunpalvelus.
kylmätotuusYeap, varsinkin lahjakas lapsi taantuu, jos ei saa virikkeitä ja oppia tarpeeksi. - Nm. Vanhemman velvollisuus
- Anonyymi
Puhumalla ja muita sanktioita käyttäen auktoriteetit saivat minut uskomaan. Enkä usko itsekään, että olisin yhtään jalompi ihminen, jos minua olisi kuritettu fyysisesti. Luulenpa, että se olisi tehnyt minusta vain vielä vihaisemman änkyrän kuin olen jo nyt.
Joskus olen selittänyt ajoittaista vakavamielisyyttäni lapsuuden tapahtumilla, mutta tiedä sitten häntä.
- Anonyymi
Nuoria kasvatettiin ennen kotona ja koulussa. Tukkapöllyä ja sananrieskaa tuli. Saatto opettajaki ohimotukasta kiristää. Ne tuli päähän semmoset elämisenraamit joiden yli ei menty.
Ei oo jääny kaunoja eikä katkeruuksia vaikka oisi elämä saanu tasasenpaa olla. - Anonyymi
Ensin tuli koivuherraa ja sitten puhuttiin...
- Anonyymi
Vanhemmat lapset saivat joskus vitsaa, minä enää muutaman tukkapöllyn. Pääasiassa kasvattivat oikein. Äiti joskus hermostui ja huusi kuin hinaaja, mutta en siitä traumaa saanut, paremminkin nauratti. Oli uskovaisen äidin suusta aika ronskisti sanottu, todennäköisesti ainutlaatuinen vahinko, kerran meille lapsilaumalle: Helevetti, minä tästä lähen ja jätän kaikki vaikka nussutta täällä ja heitti jonkun vadin lattiaan. Siitä tuli meille lapsille keskinäinen vitsi ja ilonaihe.
Itse muistelen kyllä virheitä, joita tein kasvatuksessa, ihan ymmärtämättömyyttäni liian nuorena äitinä, en tarkoituksella. On niistä täyspäisiä tullut.- Anonyymi
Kaikki tekevät virheitä, mutta lapsen hakkaaminen on törkeätä.
Meillä oli myös tuota lähdöllä uhkailua. Itse en ole koskaan käyttänyt tuollaista, vaan keskustelulla ollaan sovittu.
- Anonyymi
Ei kasvatusmenetelmät varmaan parhaat mahdolliset olleet, koviakin rangaistuksia käytettiin pienistä rikkeistä ja tottelemattomuudesta. Vanhemmat olivat vaativia auktoriteetteja, ei siinä paljoa välttämättä puhumalla lapsia opetettu, enemmänkin pelolla opetettiin tottelevaisiksi, mutta monet neuvot jäi saamatta ja piti itse vaikka kantapään kautta aikanansa oppia. Nuorenahan, lähes lapsena, siihen aikaan kodista "maailmalle" heitettiin, ei vanhemmat ajatelleet tuleeko nuori toimeen vai ei, oli vain tultava toimeen ja osattava, vaikka kodista saadut opetukset ja neuvot kovin vähäisiä olivatkin olleet.
Tuo vaativia auktoriteetteja pitää hyvin paikkansa. Jotkut epäilevät Raamatun opetuksia, mutta ainakaan meillä ei ollut uskonnollisuuden seurausta, vaan ankaruus juonsi juurensa muualta.
- Anonyymi
Koivuherraa ja korvaa väänneltiin , joskus teininä heräsin keittiön sohvasta kun mutsi remmillä , oltiin kaverin ka nussittu faijan viinaa :)
- Anonyymi
PorvoonParoni kirjoitti:
Faijan viinaa pöllittiin ottamalla osa sisällöstä, jonka jälkeen vettä tilalle.
Ninhän mekin , faija ku tuli yöllä häistä ja piti huikan ottaa nii sylkäs ja kiros.- Sitten äiti herätteli faijan remmillä :(
- Anonyymi
PorvoonParoni kirjoitti:
Faijan viinaa pöllittiin ottamalla osa sisällöstä, jonka jälkeen vettä tilalle.
Tästä kommentistasi tulikin mieleeni edellinen aloituksesi, jossa kirjoitit, että se,joka väittää, ettei alkoholin kohtuukäyttö vaikuta perhe-elämään valehtelee.
Minä kirjoitin, että isäni otti naukun Kossua siloin tällöin, eikä se häirinnyt äitiäni tai meitä kersoja.
Tivasin sinulta vastausta siihen, että pidätkö minua valehtelijana, koska näkemykseni poikkesi omastasi.
Vastausta ei näkynyt.
Liittyykö tämä aloituksesi jotenkin juoppouteen ja sen aiheuttamaan "perinnöllisyyteen" ja käyttäytymiseen mm. lasten kasvatuksessa?
kylmätotuus
Meillä oli piiska oven päällä, siitä tuli jos oli tehnyt pahojaan.
Itse en harrastanut ruumiillista kuritusta koskaan omien lasteni kanssa. Muistan aika pahalla ne selkäsaunat.Aika monessa paikassa koivuherran säilytyspaikka oli nimeomaan oven päällä, mikäköhän lie senkin historia?
Näissä kasvatusmenetemissä meidän ikäryhmämme on vanhempiamme parempia monessa kodissa.
- Anonyymi
Kovuus ja ankaruus oli kamalaa. Ei ole tietoa mistä se juonsi.
Olen syitä miettinyt.
Kirjoitetaan ns. ylisukupolvisesta taakasta,
isien teot kostetaan seuraavalle polvelle.
Esim. sodan kokeneet traumatisoituivat ja raaistuivat ja
antoivat vahingon kiertää tahtomattaan,
tiedostamattaan tai pitivät oikeutettuna,
että kun minäkin olen kärsinyt niin sinäkin saat kärsiä.
Vanhat sananlaskut tukivat tekojen oikeutusta:
Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee.
Raakuutta on yhtä hyvin isissä kuin äideissä tänäkin päivänä,
vaikka väkivalta on vähentynyt - toivottavasti.
Luonnehäiriöisiä on edelleenkin.
Jotain on perheissä pielessä, kun lapsilla on niin paljon
mielenterveysongelmia. Osa johtunee lapsiperheköyhyydestä.
Tänä päivänä köyhempi erottuu.
Ennen oltiin kaikki suurinpiirtein yhtä köyhiä.Varmaan vanhempien kovat ja ankeat lähtökohdat osaltaan laittoivat vahinkoa kiertämään. Onneksi tosiaan suora väkivalta vähenee, mutta ikäväkseni olen seurannut lapsilla jonkinlaista erilaista toisenlaista häiriökäyttäytymistä. Sosiaalisen median kautta tapahtuu paljon pahaa.
- Anonyymi
Mitä enemmän lapsia hakattiin, sitä häiriityneempiä heistä tuli, suoraan verrannollista.
- Anonyymi
Uskon tuohon, vaikka monet sanovat ettei traumoja tullut.
Minulta halkesi alle kouluiän tärykalvo, kun päähän mätkittiin suurella kouralla.
Kaadoin ja pudotin vahingossa maitolasin, kun en kunnolla ylettynyt ruokapöydältä
ottamaan sitä. - Anonyymi
Joku teki oman aloituksen siitä varmaan tämän avauksen siivittämänä. Melko ilmeistä plagiointia.
Pitää varmaan osittain paikkansa, ei ainakaan parantanut kenenkään henkistä hyvinvointia.
- Anonyymi
Piiskaa en saanut edes silloin, kun äiti uhkasi, että kun isä tulee kotiin niin selkään tulee. Ei isä raaskinut. Olisivatpa he puhuneet - oikeista asioista. Sitten kun meitsillä alkoi olla ikää vähän enemmän, muttei vielä kahtakymppiä lähelläkään, olin itse se, joka alkoi pamlata ja sanoa, miten jutut menevät. - Nm. Ope vai pappi
Olin kuusitoistavuotias, kun äijä oli tulossa päälle. Löin oman huoneeni oven lävitse nurkille ja sanoin isäukolle, että tuossa olisi voinut olla naamasi. Äijä perääntyi!
- Anonyymi
Olen saanut hyvän kohtelun mutta yleisesti finni on apina 1917--- .
- Anonyymi
Ehdottomasti suurin typerys on sveduapina!
- Anonyymi
Oli sitä väkivaltaa kotona, koko perhe sai kokea sitä. Ei sillä mitään hyvää saanut aikaan. Itkua äidin helmoissa, katsella mustelmia muillakin.Henkistä väkivaltaa myös.Henkinen ajojahti oli jotenkin ahdistavaa, sitä piti paeta. Vanhempien riitelyn kuuntelemista samoin pakoon.
Tottakai se vaikuttaa vieläkin, pysyn omissa oloissani. Täysin odottamaton väkivalta, sitä on tullut koettua myöhemminkin. Psykologia toimii niin.
Ihmiskunta on tappanut ja kiduttanut toisiaan läpi historian. Parempi kun on itsekseen välttyy monelta. Perheväkivaltaa on paljon, näin vaan on. Ei sitä oikein kannata edes ymmärtää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oli sitä väkivaltaa kotona, koko perhe sai kokea sitä. Ei sillä mitään hyvää saanut aikaan. Itkua äidin helmoissa, katsella mustelmia muillakin.Henkistä väkivaltaa myös.Henkinen ajojahti oli jotenkin ahdistavaa, sitä piti paeta. Vanhempien riitelyn kuuntelemista samoin pakoon.
Tottakai se vaikuttaa vieläkin, pysyn omissa oloissani. Täysin odottamaton väkivalta, sitä on tullut koettua myöhemminkin. Psykologia toimii niin.
Ihmiskunta on tappanut ja kiduttanut toisiaan läpi historian. Parempi kun on itsekseen välttyy monelta. Perheväkivaltaa on paljon, näin vaan on. Ei sitä oikein kannata edes ymmärtää.Perheväkivalta vaikutti minuun sillai rankasti, että arastelen ihmisiä,
olen vähän erakkoluonne, olen mielelläni yksikseni,
toisaalta kaipaisin seuraa
mutta en ole uskaltanut sitoutua ihmisiin pettymyksen pelossa,
pelkään varsinkin yllättäviä tilanteita,
jos joku käyttäytyisi huonosti en pystyisi puolustautumaan
sanallisesti enkä fyysisesti. Inhoan väkivaltaa.
Täksikin lauantai-illaksi on koottu TV:ssä kauheat ohjelmat ihmisten
viihdyttämiseksi (!) , pelkkää väkivaltaa tai teho-osastoja, Elossa 24h yms.
tai ihan typerää peetä, olevinaan huumoria. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Perheväkivalta vaikutti minuun sillai rankasti, että arastelen ihmisiä,
olen vähän erakkoluonne, olen mielelläni yksikseni,
toisaalta kaipaisin seuraa
mutta en ole uskaltanut sitoutua ihmisiin pettymyksen pelossa,
pelkään varsinkin yllättäviä tilanteita,
jos joku käyttäytyisi huonosti en pystyisi puolustautumaan
sanallisesti enkä fyysisesti. Inhoan väkivaltaa.
Täksikin lauantai-illaksi on koottu TV:ssä kauheat ohjelmat ihmisten
viihdyttämiseksi (!) , pelkkää väkivaltaa tai teho-osastoja, Elossa 24h yms.
tai ihan typerää peetä, olevinaan huumoria.Onneksi perheväkivalta vähenee nykyaikana. Ainakin kantaväestön joukossa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onneksi perheväkivalta vähenee nykyaikana. Ainakin kantaväestön joukossa.
Perheväkivalta on no. suomalainen ilmiö eikä se taida olla mitenkään vähentynyt, vaikka perheissä ei enää ole sodassa traumatisoituneita. - Nm. Mitä muuta jäänyt väliin
Anonyymi kirjoitti:
Oli sitä väkivaltaa kotona, koko perhe sai kokea sitä. Ei sillä mitään hyvää saanut aikaan. Itkua äidin helmoissa, katsella mustelmia muillakin.Henkistä väkivaltaa myös.Henkinen ajojahti oli jotenkin ahdistavaa, sitä piti paeta. Vanhempien riitelyn kuuntelemista samoin pakoon.
Tottakai se vaikuttaa vieläkin, pysyn omissa oloissani. Täysin odottamaton väkivalta, sitä on tullut koettua myöhemminkin. Psykologia toimii niin.
Ihmiskunta on tappanut ja kiduttanut toisiaan läpi historian. Parempi kun on itsekseen välttyy monelta. Perheväkivaltaa on paljon, näin vaan on. Ei sitä oikein kannata edes ymmärtää.Samoin täällä huomaan itsestäni, että viihdyn yksikseni jopa pitkiäkin aikoja. En ole erakko, mutta en kovinkaan sosiaalinen. Ainakaan en viihdy suurissa tilaisuuksissa, pakon edessä menen ja tiedän vanhemmiten vähentäväni näitä tilanteita. Voin vedota siihen, että olen jo näin vanha.
- Anonyymi
Vanhempieni kasvatustapa oli ehdottomasti oikea.
Kumpikaan heistä ei sortunut henkiseen-tai fyysiseen väkivaltaan, vaan ongelmatilanteet ratkaistiin keskustelemalla.
Samaa perinnettä olen itsekin jatkanut.
Kiitollisena ja vanhempiani kunnioittaen muistelen turvallista ja lämminhenkistä lapsuudenkotiani.
kylmätotuus- Anonyymi
Juu, pieniä ne kokemukset on rauhan aikana. Paha kun on olemassa, sille ei voida mitään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juu, pieniä ne kokemukset on rauhan aikana. Paha kun on olemassa, sille ei voida mitään.
Ei äidin itkua ollut kiva kuunnella väkivallan jälkeen. Huonoja muistoja vaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei äidin itkua ollut kiva kuunnella väkivallan jälkeen. Huonoja muistoja vaan.
Huonoja muistoja, pelkoa ja kärsimystä. Ei ne lähde mielestä, vaikka kuinka haluaisi.
Nimenomaan näitten asioitten suhteen olen aina toivonut,
että kun ihminen oppii muistamaankin
niin miksi ihmeessä se ei voi oppia myös unohtamaan ?!
(kuin vasta kun muistisairaus iskee ja unohtaako silloinkaan,
vanhanahan muistaa vain vanhoja asioita enimmäkseen
muutenkin)
Sympatiaa ja lämpimiä ajatuksia kohtalotovereille ! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Huonoja muistoja, pelkoa ja kärsimystä. Ei ne lähde mielestä, vaikka kuinka haluaisi.
Nimenomaan näitten asioitten suhteen olen aina toivonut,
että kun ihminen oppii muistamaankin
niin miksi ihmeessä se ei voi oppia myös unohtamaan ?!
(kuin vasta kun muistisairaus iskee ja unohtaako silloinkaan,
vanhanahan muistaa vain vanhoja asioita enimmäkseen
muutenkin)
Sympatiaa ja lämpimiä ajatuksia kohtalotovereille !Jostain se väkivalta johtuu, aika kovettaa muistot pois.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei äidin itkua ollut kiva kuunnella väkivallan jälkeen. Huonoja muistoja vaan.
Meillä se väkivaltainen oli ns. äiti.
Kyllä minulla kaikesta huolimatta oli kunnioitus vanhempiani kohtaan ja paljon lämpimiä muistoja lapsuudestani. Eivät nuo hakkaamiset mitenkään jokapäiväisiä tai edes viikkoisia olleet.
Katsoin juuri Neil Hardwickista kertovaa dokumenttia missä hän kertoi joutuneensa 10-vuotiaana sisäoppilaitokseen, josta pääsi lomalle jouluna, pääsiäisenä ja kesällä. Kuri oli kuulemma sotilaallista ja hän ihmetteli kuinka oikein kesti sitä 17-vuotiaaksi saakka.
- Anonyymi
kyl se meil -50 luvul syntyneille sähköjohto ja hengari tuttuja on selkänahois?mut ei se tappanu ne "koteloitiin".isä ja äiti purki pahaamieltään.ok.ja ei nää nyky muksutkaan (selkäänantamista)kummempaa saa osakseen.ihan samahomma mut "vapautta ...mistä.elämä on.
Ehkä tosiaan koteloitiin mielen syviin sopukoihin, mutta en lakkaa ihmettelemästä, mistä tällainen kehoitus selkänahka rangaistuksiin juontaa juurensa?
Minä olin älykäs lapsi ja ymmärsin puhetta jo ihan pienenä ilman että olisi tarvinnut perskannikoitten kautta minulle puhua.
Toistemme fyysisistä kurituksista, tukkpöllystä ja sellaisesta me pidettiin pikkuveljen kanssa hyvä huoli. Joskus jouduttiin nurkkaan seisomaan ja rauhoittumaan, kun vanhemmista jompikumpi työntyi sekaantumaan meidän toistemme kasvattamiseen, ettei aivan kuritta (tai kuritukseen) kuolla.- Anonyymi
Kyllä lapset puhetta ymmärtää, mutta kaikki vanhemmat eivät ymmärtäneet sitä,
että lapset olisivat ymmätäneet puhetta paremmin kuin pieksämistä.
Niinpä piestiin.Tämän pienen lastenkasvatus tutkielmani perusteella enemmistö 50- ja 60-luvuilla syntyneistä lapsista on kärsinyt jonkinasteisesta perheväkivallasta. Itsestäni en oikein tiedä miten traumat näkyvät elämässäni, mutta koko elämäni olen ollut kriittinen lasten ja naisten pieksemiseen, enkä hyväksy sitä missään muodossa.
- Anonyymi
olen seitsenlapsisen perheen kuopus. emme ole lestadiolaisia vaikka lapsia on paljon. tavallisesta maalaisperheestä olen. isä oli liian kiltti ja hyväsydäminen. ei puhunut pahaa kenestäkään enkä koskaan ole nähnyt tai kuullut että isä olisi jotakuta meistä kurittanut. äiti on kurittanut senkin edestä. ja häpäissyt ja hävennyt meitä ja sitä kautta häpesi aina myös itseään kun oli tehnyt näin huonoja lapsia. olen nyt 55v eli kasvatettu 60luvulla. _vanhemmat olivat jo tosi vanhoja ja vanhanaikaisia kun minä olin lapsi ja nuori. isä on jo kuollut mutta äiti se vain jatkaa samanlaista kiukutteluaan edelleen. minua on piiskattu, pieksetty, annettu luunappia ja tukistettu. vanhin veljeni lisäksi pakotti syömään kaikki äidon tekemät ruuat, huusi ja karjui niin että itkettiin siskon kanssa pöydän alla. veli myös väänsi kättä rupelille niin että mustelmat näkyi pari viikkoa. äiti nosti ulos ikkunasta lumihankeen paljaim jaloin minut kun en asettunut nukkumaan kiltisti, olin silloin kolme. nyt kun minulla on omat lapset, en voi enää olla tekemisissä äidin kanssa, koska hän yritti kurittaa tyttöäni kerran kun olimme kotonani yökylässä. tyttäreni ei asettunut nukkumaan vaan oli iltavilli, jolloin mummo paiskasi hänet patjaan. se mitä tunsin silloin sai minut voimaan todella pahoin. en usko etttä äiti on koskaan rakastanut ainakaan minua. velipoikia ehkä on, meitä tyttöjä ei niinkään. äidillä on ollut sota- ja evakkoajan lapsena kova kasvatus ja kuri ja maalaistalon elämän kovat ajat, toki ymmärrän sen, mutta en sitä, että miksi kostaa omille lapsille. isä oli myös sybtybyt vähän ennen sotia ja yhtä kovat ja köyhät ajat elänyt ja oli silti maailman sydämellisin ihminen, joten ei sillä sodallakaan kaikkea kuitata. isä ainas lohdutti kun itkin äidin tai veljen kurittamisen jälkeen. ikävöin edesmennyttä isääni
Mukava lukea toisenlainen tapahtuma, että ei aina ollutkaan perheen isäntä, joka siihen vitsaan tarttui ja hoiti kurittamista. Sen tiedän että monessa taloudessa molemmat vanhemmat rankaisivat lapsiaan, mutta hervemmin pelkästään äiti.
Ei kuitata sodan traumoilla kaikkea, eikä myöskään isältä pojalle periaatteella. Uskon sen ajan ihmisten saaneen opastuksen kurittamiseen jostakin muualta ja heidän uskoneen tekojensa oikeamielisyyteen. Vanhemmiten isäukko oli lauhkea lammas, eikä ollut pienintäkään pelkoa, että olisi kajonnut jälkikasvuuni.
- Anonyymi
Kyllä sitä sai pari kertaa koivuniemen herralta ja ihan syystä. Äitini oli hyvä äiti ei siitä jäänyt mitään katkeruutta. Veljeäni isä kurmootti aivan käsittämättömästi ja ilma syytä. Se ei ollut oikein.
- Anonyymi
Muutaman kerran vitsaa ja kerran remmiä sekä luunappeja ja aiheesta yleensä.
Kaunaa en kanna mistään. Hyviä vanhempia olivat.
Kotitöitä piti tehdä heinäpellolle aamulla aikaisin, vaikka olisi nukuttanut samoin perunannosto syksyllä.
Oppi työnteon, joka nykyään on monelta kadoksissa.
Koulukiusausta oli lumipesun muodossa kansakoulussa isompien toimesta.
Osa opettajista oli mollaavia malliin: ei teistä mitään tule ! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Muutaman kerran vitsaa ja kerran remmiä sekä luunappeja ja aiheesta yleensä.
Kaunaa en kanna mistään. Hyviä vanhempia olivat.
Kotitöitä piti tehdä heinäpellolle aamulla aikaisin, vaikka olisi nukuttanut samoin perunannosto syksyllä.
Oppi työnteon, joka nykyään on monelta kadoksissa.
Koulukiusausta oli lumipesun muodossa kansakoulussa isompien toimesta.
Osa opettajista oli mollaavia malliin: ei teistä mitään tule !Semmoista se oli ennen.
Epäilen poikalasten kärsineen tuosta kurittamisesta tyttöjä enemmän. Varmaan olivat myös villimpiä ja enemmän sattui ja tapahtui. Sitä en tidä olivatko enemmän pahanteossa.
Perinteinen koivuniemenherra vieraili tarvittaessa, nykyään herra onkin jäänyt jo eläkkeelle.
Se varmaan onkin paras paikka koivuniemen herralle. Toivottavasti pojasta polvi paranee.
PorvoonParoni kirjoitti:
Se varmaan onkin paras paikka koivuniemen herralle. Toivottavasti pojasta polvi paranee.
Siskoja ei meillä kuritettu, pojat saivat selkäänsä eivät siskot, virnuilivat vain kun kuulivat.
koti_isä kirjoitti:
Siskoja ei meillä kuritettu, pojat saivat selkäänsä eivät siskot, virnuilivat vain kun kuulivat.
Samoin meillä, en muista siskojeni saaneen selkäänsä. Ainakin nuorempi oli jopa vahingoniloinen, tuntui pahalta ja väärältä jopa pienen pojan ajatusmaailmassa.
PorvoonParoni kirjoitti:
Samoin meillä, en muista siskojeni saaneen selkäänsä. Ainakin nuorempi oli jopa vahingoniloinen, tuntui pahalta ja väärältä jopa pienen pojan ajatusmaailmassa.
Juuri se vahingonilo kiukutti, selkäsaunat saimme peräkammarissa, siskot eivät nähneet mutta kyllä he parkumisen kuulivat, joskus piiskaa tuli kun vierittivät syyn minun päälle, siskoja uskottiin ei minua.
- Anonyymi
koti_isä kirjoitti:
Juuri se vahingonilo kiukutti, selkäsaunat saimme peräkammarissa, siskot eivät nähneet mutta kyllä he parkumisen kuulivat, joskus piiskaa tuli kun vierittivät syyn minun päälle, siskoja uskottiin ei minua.
Täälläkin huomasi muutaman rakoperseen kehuvan älykkyyttään eikä muka sen vuoksi saanut selkäänsä. Eiköhän se ollut pitkälti suosikkijärjestelmästä kiinni ja siinä hierarkkiassa tyttöjä ei hakattu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Täälläkin huomasi muutaman rakoperseen kehuvan älykkyyttään eikä muka sen vuoksi saanut selkäänsä. Eiköhän se ollut pitkälti suosikkijärjestelmästä kiinni ja siinä hierarkkiassa tyttöjä ei hakattu.
Herrran pieaksut sentään ja vielä frouvan kalossitkin: eikö sun takapuolessasi ole sitä rakoa? - Nm. Ilimankos
Anonyymi kirjoitti:
Täälläkin huomasi muutaman rakoperseen kehuvan älykkyyttään eikä muka sen vuoksi saanut selkäänsä. Eiköhän se ollut pitkälti suosikkijärjestelmästä kiinni ja siinä hierarkkiassa tyttöjä ei hakattu.
Ei kotonani annettu ruumiillista kuritusta veljellenikään, älykäs ja puhetta ymmärtävä hänkin kun oli jo pienenä.
Terveisin
älykäs rakoperse.Tellukka kirjoitti:
Ei kotonani annettu ruumiillista kuritusta veljellenikään, älykäs ja puhetta ymmärtävä hänkin kun oli jo pienenä.
Terveisin
älykäs rakoperse.Myös teidän perhe oli älykäs.
- Anonyymi
koti_isä kirjoitti:
Myös teidän perhe oli älykäs.
mutta niin vaan joutui tytär mopinheiluttajaksi ruotsiin
Anonyymi kirjoitti:
mutta niin vaan joutui tytär mopinheiluttajaksi ruotsiin
Ei huono. Tänker du om du hade fått smisk i barndomen skulle du ha bättre yrke ?
- Anonyymi
saatiin monasti piiskaa ja remmiä. Sen päälle nurkkaan häpeämään. Syyksi kuritukseen riitti väärä mielipide, vastaansanominen, käskyjen noudattamatta jättäminen. Araksihan se teki. Kiltiksi lapseksi.Käskyläiseksi. Aloitekyvyttömäksi.
Minulle kävi päinvastoin, ei tehnyt yhtään araksi tai nöyräksi. Muistan kapinoinnin ja auktoriteettien kyseenalaistamisen olleen läheistä minulle jo hyvin nuoresta miehestä saakka. Sain siitä jotenkin oudolla tavalla voimaa, että halusin näyttää että tulen pärjäämään ja onnistun elämässäni, vaikka en kunnioittaisi ketään enkä varsinkaan nöyristelisi.
- Anonyymi
PorvoonParoni kirjoitti:
Minulle kävi päinvastoin, ei tehnyt yhtään araksi tai nöyräksi. Muistan kapinoinnin ja auktoriteettien kyseenalaistamisen olleen läheistä minulle jo hyvin nuoresta miehestä saakka. Sain siitä jotenkin oudolla tavalla voimaa, että halusin näyttää että tulen pärjäämään ja onnistun elämässäni, vaikka en kunnioittaisi ketään enkä varsinkaan nöyristelisi.
se on hyvä että kävi niin päin että toimi motivaattorina. Sait kuritukseta ilmaa ja nostetta siipien alle. Toivottavasti et kuitenkaan kyynistynyt ja tullut armottomaksi toisia kohtaan. Näkisin niin että ruumiillinen rangaistus ei niinkään vie itsetuntoa alas. Juurikin tuo nurkassa seisottaminen ja nöyryytys on se pahempi rangaistus. Sitä tehtiin kouluissakin. Piiska ja remmi on hetken kipu ja koettelemus ja menee ohi. Nurkassa pitkään seisottamisessa istutetaan pysyvä häpeä ihmiseen. Rangaistaan juurikin huonoa ihmistä eikä niinkään huonoa tekoa. On eri asia kokea syyllisyyttä ja katumusta kuin kantaa häpeää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
se on hyvä että kävi niin päin että toimi motivaattorina. Sait kuritukseta ilmaa ja nostetta siipien alle. Toivottavasti et kuitenkaan kyynistynyt ja tullut armottomaksi toisia kohtaan. Näkisin niin että ruumiillinen rangaistus ei niinkään vie itsetuntoa alas. Juurikin tuo nurkassa seisottaminen ja nöyryytys on se pahempi rangaistus. Sitä tehtiin kouluissakin. Piiska ja remmi on hetken kipu ja koettelemus ja menee ohi. Nurkassa pitkään seisottamisessa istutetaan pysyvä häpeä ihmiseen. Rangaistaan juurikin huonoa ihmistä eikä niinkään huonoa tekoa. On eri asia kokea syyllisyyttä ja katumusta kuin kantaa häpeää.
Näin jälkikäteen ajateltuna, niin minkälaista se olisi ollut asua ns. normaalissa kodissa, jossa lapsista olisi huolehdittu ja ehkä "kasvatettukin". Kun lapsena joutui huolehtimaan kaikesta ja kohtaamaan väkivaltaa ja joskus asumaan kadullakin, niin siinä kyllä kovettui ja kyynistyi, eikä aina oikein osaa asettua toisten asemaan ja tuntemaan empatiaa.
Näillä eväillä on kuitenkin menty ja loppupeleissä olen tyytyväinen elämään ja koen onnistuneeni sen tärkeimmissä käänteissä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
se on hyvä että kävi niin päin että toimi motivaattorina. Sait kuritukseta ilmaa ja nostetta siipien alle. Toivottavasti et kuitenkaan kyynistynyt ja tullut armottomaksi toisia kohtaan. Näkisin niin että ruumiillinen rangaistus ei niinkään vie itsetuntoa alas. Juurikin tuo nurkassa seisottaminen ja nöyryytys on se pahempi rangaistus. Sitä tehtiin kouluissakin. Piiska ja remmi on hetken kipu ja koettelemus ja menee ohi. Nurkassa pitkään seisottamisessa istutetaan pysyvä häpeä ihmiseen. Rangaistaan juurikin huonoa ihmistä eikä niinkään huonoa tekoa. On eri asia kokea syyllisyyttä ja katumusta kuin kantaa häpeää.
Näin jälkikäteen ajateltuna, niin minkälaista se olisi ollut asua ns. normaalissa kodissa, jossa lapsista olisi huolehdittu ja ehkä "kasvatettukin". Kun lapsena joutui huolehtimaan kaikesta ja kohtaamaan väkivaltaa ja joskus asumaan kadullakin, niin siinä kyllä kovettui ja kyynistyi, eikä aina oikein osaa asettua toisten asemaan ja tuntemaan empatiaa.
Näillä eväillä on kuitenkin menty ja loppupeleissä olen tyytyväinen elämään ja koen onnistuneeni sen tärkeimmissä käänteissä. Anonyymi kirjoitti:
se on hyvä että kävi niin päin että toimi motivaattorina. Sait kuritukseta ilmaa ja nostetta siipien alle. Toivottavasti et kuitenkaan kyynistynyt ja tullut armottomaksi toisia kohtaan. Näkisin niin että ruumiillinen rangaistus ei niinkään vie itsetuntoa alas. Juurikin tuo nurkassa seisottaminen ja nöyryytys on se pahempi rangaistus. Sitä tehtiin kouluissakin. Piiska ja remmi on hetken kipu ja koettelemus ja menee ohi. Nurkassa pitkään seisottamisessa istutetaan pysyvä häpeä ihmiseen. Rangaistaan juurikin huonoa ihmistä eikä niinkään huonoa tekoa. On eri asia kokea syyllisyyttä ja katumusta kuin kantaa häpeää.
Ehkä minusta tuli sellainen semi-kyyninen ja osaan tarvittaessa olla armotonkin. Mutta nykyaikana ei tarvita julmuutta oikeastaan missään, vaan herkkyyden näyttäminen voi jopa olla etu ja ainakin se tekee itsestäni inhimillisemmän ja minun on vaan helpompi olla kuin vaan vetää koko ajan kovaa linjaa. Onneksi ei tullut noita nurkassa seisottamisia koettua. Häpeä on melko tuntematon käsite itselle ja hyvin harvoin putoaa leuka kiinni rintaan. Pystyssä päin ja pieni hymynväre suupielessä, sellainen olen.
- Anonyymi
En tiedä oikeellisuudesta mutta minua kasvatti koko suku.Isä hakkasi varmaan ihan huvikseen ja löi kovaan,että lensin( pieni,kun olin ja heiveröinen)toiselle puolen seinustaa.Kyllä siinä kasvatti äiti,mummo ,eno ja tätikin kaikilla oli kämmen jolla lyötiin ei risua meillä ollut,ehkä se olisi ollut vähän parempi vaihtoehto,kuin aikuisen ihmisen isokämmen.Minä sain jokainen päivä selkään tuli minulla joskus tunne,että antoivat varalta pöllyytystä jos kuitenkin teen jotain.Ei silloin lapsi voinut puolustautua eikä edes kysellä miksi taas selkään. mitä olen tehnyt.Kerran sisuunnuin äidille ja kysyin,että miksi sinäkin lyöt minua riittäähän se,että isä ja kaikki muut lyövät.Silloin äitini murtui ja itkien pyysi anteeksi eikä enää lyönyt minua,kuin silloin jos muut olivat paikalla niin vähän tukisti.
En tiedä olisinko ymmärtänyt ja totellut jos minua olisi puhumalla koitettu saada tottelemaan.
Omat lapseni ovat kyllä totelleet ihan puhetta eikä 80luvulla enää saanut hakkaamalla kasvattaa lapsia.En päästänyt ketään näistä hirmuista lapsiani kasvattamaan jotka yrittivät minun itsetuntoni kokonaan tuhota muutenkin,kuin lyömällä.
Saatan olla katkera vieläkin ja tunnen kehossani jokaisen lyönnin vieläkin.Selville en ole saanut,että olinko minä tavallista ilkeämpi lapsi ja teinkö tuhojakin paljon.Yhden maljakon rikoin mutta en tahallani,noitumaan olin kova ja mäntysuopa pesuja suuhuni saanut kovasti.Vilkas ja eläväinen olin muistini mukaan 10vuotiaaksi asti,silloin muutuin suorastaan puhumattomaksi ja sitä kesti vuosia omituiseksi kehuivat sitten vielä nuorena aikuisenakin.
Nykyään olen kova puhumaan ja nauramaan uskallan olla vihdoin oma itseni.- Anonyymi
rankkoja kokemuksia tuollaiset. Jotain katkeruutta siinä purettiin vastustuskyvyttömään lapseen. Lehtolapsia saatettin kurittaa vallan silmittömästi. Sodan käyneet miehet mätkivät jopa ilman isompaa syytä. Saivat raivonpuuskia helposti. Hyvä että olet kutakuinkin ehjäksi itsesi saanut. Mikään ei oikeuta käyttämään väkivaltaa ja pahoinpitelemään toista ihmistä.
Pahoinpitely päähän voi aiheuttaa pysyviä aivovammoja. Jopa älykkyyden laskua. Sitäkin on tapahtunut. - Anonyymi
Kyllä se oli monen lapsen kohdalla, ihan helvettiä se jatkuva selkäsaunan otto.
Epäilen vanhempieni työpaikoilla, sekä naapurien välillä olleen keskustelua lastenkasvatuksesta ja ehkä ajattelu yleisellä tasolla oli sen puolesta. Minusta in tullut vanhemmiten hyvä keskustelija ja tykkään selvittää asiat ennen kuin toimitaan. Lasten ruumillista kuristusta en hyväksy milloinkaan.
- Anonyymi
Jos olisikin puhuttu, olisin ymmärtänyt. Selkäsaunauhkailuja en ymmärtänyt enkä sitä, että koko ajan sai pelätä, millä heitetään - halolla vai peräti teräaseella. Niinpä otinkin etäisyyttä heti kun oli mahdollista. Minun lapsuudessani ei sivullisten ollut tapana puuttua kenenkään lastenkasvatukseen, oli se sitten asiallista tai hyvinkin epäasiallista.
Ei sivulliset puuttuneet, nykyään se on paremmin. Lasten kurittaminen on pahemman lajin kiusaamista eikä millään muotoa hyväksyttävää.
- Anonyymi
Surullisia on tarinat! Moni on viettänyt kauhean lapsuuden. En voi ymmärtää, miten joku voi vielä puolustaa ruumiillista kuritusta. Itkin, kun luin näitä viestejä.
- Anonyymi
Se oli silloin ”vanhaan hyvään aikaan”!
Tarinat ovat joko tosia tai ylidramatisoituja, vaikea sanoa mitä todella on tapahtunut, näiden lukeminen monille tuo tunnekuohun ja muistaa kunka itsekin on joutunut tuollaista kokemaan vaikka ei ehkä niin olekaan.
- Anonyymi
koti_isä kirjoitti:
Tarinat ovat joko tosia tai ylidramatisoituja, vaikea sanoa mitä todella on tapahtunut, näiden lukeminen monille tuo tunnekuohun ja muistaa kunka itsekin on joutunut tuollaista kokemaan vaikka ei ehkä niin olekaan.
Kyllä vieläkin ketuttaa, miten meitä sodanajanlapsia kohdelttiin, 16-17 vuotiaana aloin antamaan takaisin ja oikein kunnolla. Ei se sota ollut meidän lapsien vika.
En itkenyt, mutta tunsin voimakasta yhteenkuuluvuutta ja sympatiaa pahoinpideltyjä kanssaihmisiä kohtaan. Meidän ikäluokkamme ongelmista monet juontavat juurensa näistä lapsuuden ajoista.
koti_isä kirjoitti:
Tarinat ovat joko tosia tai ylidramatisoituja, vaikea sanoa mitä todella on tapahtunut, näiden lukeminen monille tuo tunnekuohun ja muistaa kunka itsekin on joutunut tuollaista kokemaan vaikka ei ehkä niin olekaan.
En usko, että monikaan ylidramatisoi näitä tapahtumia. Kyllä ne ovat aidosti koettuja ja aiheuttaneet paljon mielipahaa. Isosiskoni on jopa niin sulkeutunut, että kieltää kaiken vaikka olen varma, että myös hän sai osansa ruumiillisesta kurituksesta.
PorvoonParoni kirjoitti:
En usko, että monikaan ylidramatisoi näitä tapahtumia. Kyllä ne ovat aidosti koettuja ja aiheuttaneet paljon mielipahaa. Isosiskoni on jopa niin sulkeutunut, että kieltää kaiken vaikka olen varma, että myös hän sai osansa ruumiillisesta kurituksesta.
Vääriä muistoja helposti syntyy kun tapahtuneesta on useita vuosia, kuulemalla muiden muistoja syntyy helposti väärä mielikuva omista kokemuksista, ei tietenkään kaikkien kohdalla.
- Anonyymi
koti_isä kirjoitti:
Vääriä muistoja helposti syntyy kun tapahtuneesta on useita vuosia, kuulemalla muiden muistoja syntyy helposti väärä mielikuva omista kokemuksista, ei tietenkään kaikkien kohdalla.
Ei kannata viisastella ja psykiatria leikkiä. Tosia tai keksittyjä! Se oli ainakin kohdaltani hyvinkin totta, mutta en ottanut sitä niin itseeni, kun ajattelen asioita positiivisesti.
Ihmiset ovat niin eriluonteisia näissäkin asioissa ja jollekin yksikin tapahtuma merkitsee paljon, kun toinen ei välitä useammastakaan.
Annetaan ihmisten pitää kokemuksensa sellaisina, kuin ne tuntee kokeneensa. koti_isä kirjoitti:
Vääriä muistoja helposti syntyy kun tapahtuneesta on useita vuosia, kuulemalla muiden muistoja syntyy helposti väärä mielikuva omista kokemuksista, ei tietenkään kaikkien kohdalla.
Ihan sama juttu, kun muistelee jonkun samanikäisen kanssa esim. pikkupoikien leikkejä tai peleistä mitä silloin lapsuudessa pelattiin. Ihan arkiset puuhastelut toisenlaisia. Muistot ovat erilaisia.
Anonyymi kirjoitti:
Ei kannata viisastella ja psykiatria leikkiä. Tosia tai keksittyjä! Se oli ainakin kohdaltani hyvinkin totta, mutta en ottanut sitä niin itseeni, kun ajattelen asioita positiivisesti.
Ihmiset ovat niin eriluonteisia näissäkin asioissa ja jollekin yksikin tapahtuma merkitsee paljon, kun toinen ei välitä useammastakaan.
Annetaan ihmisten pitää kokemuksensa sellaisina, kuin ne tuntee kokeneensa.Ei kukaan kokemuksia ole pois ottamassa elleivät ne häiritse henkilön elämää mutta jos esim. masennuksen syy onkin muistossa joka ei olekaan totta, sellaiseen on syytä puuttua ja hoitaa,
koti_isä kirjoitti:
Ei kukaan kokemuksia ole pois ottamassa elleivät ne häiritse henkilön elämää mutta jos esim. masennuksen syy onkin muistossa joka ei olekaan totta, sellaiseen on syytä puuttua ja hoitaa,
Telkkarissa juuri puhutaan valemuistoista.
- Anonyymi
koti_isä kirjoitti:
Ei kukaan kokemuksia ole pois ottamassa elleivät ne häiritse henkilön elämää mutta jos esim. masennuksen syy onkin muistossa joka ei olekaan totta, sellaiseen on syytä puuttua ja hoitaa,
Noh, mutta onhan muutkin kokemukset erilaisia esim. läheisen kuollessa tai avioerossa. Toiset tuntevat syvästi ja toisiin ei vaikuta mitenkään. Toiset jaksavat miettiä samoja asioita yhä uudestaan ja uudestaan. Toistaa kokemusta jatkuvasti ja masentua omasta kokemuksestaan.
Kenen täytyy mihinkin puuttua ja kuka hoitaa? Anonyymi kirjoitti:
Noh, mutta onhan muutkin kokemukset erilaisia esim. läheisen kuollessa tai avioerossa. Toiset tuntevat syvästi ja toisiin ei vaikuta mitenkään. Toiset jaksavat miettiä samoja asioita yhä uudestaan ja uudestaan. Toistaa kokemusta jatkuvasti ja masentua omasta kokemuksestaan.
Kenen täytyy mihinkin puuttua ja kuka hoitaa?Jos kokemus oikea tai valemuisto ei aiheuta vahinkoa hänelle itselleen eikä muille ei siihen tarvitse kenenkään puuttua. Parasta on jos henkilö itse hakeutuu hoitoon jos hänestä siltä tuntuu, onhan meillä mielenterveystoimistoja siellä terapeutteja töissä, he hoitavat.
Itselläkin on ilmeisesti valemuisto kun olen kokenut että sisko ei koskaan saanut selkäänsä, virnuili vain kun minä sain. Sisko aikuisena kertoi että kyllä hänkin vitsaa sai, ehkä hän oli hieman vahingoniloinen kun minä sain, sen hän tunnusti. Ei siitä kannata hoitoon hakeutua.
- Anonyymi
Hyvä keskustelu kymmenien vuosien takaisesta kasvatuksesta. Silloin oli malli toinen. Jopa koulussa opettajat kurittivat fyysisesti oppilaita. Vanhemmat kotona. Tämä oli aivan hyväksyttävä tapa toimia. Homous oli lailla kielletty. Näin ne ajat muuttuvat. Onko sitten tämän päivän nuoriso sitten fiksumpaa nykykasvatuksen saaneena? Eipä näytä olevan.
Jo muinaiset kreikkalaiset olivat huolissaan nuorisosta. Tosiasia on että nuoriso käyttäytyy paremmin kuin koskaan, nuoruuteen kuuluu virheiden tekeminen ja huonolta näyttävä käytös, useimmista tulee täyspäisiä kuitenkin. Mielenterveyskin on parempi nykyään, mielenterveyden mittarina ei voi käyttää kuinka moni hakee apua ammattiauttajilta, näin mielenterveyden häiriö selviää lyhyessä ajassa, ennen oli suuri häpeä jos turvautui ammattiauttajiin.
koti_isä kirjoitti:
Jo muinaiset kreikkalaiset olivat huolissaan nuorisosta. Tosiasia on että nuoriso käyttäytyy paremmin kuin koskaan, nuoruuteen kuuluu virheiden tekeminen ja huonolta näyttävä käytös, useimmista tulee täyspäisiä kuitenkin. Mielenterveyskin on parempi nykyään, mielenterveyden mittarina ei voi käyttää kuinka moni hakee apua ammattiauttajilta, näin mielenterveyden häiriö selviää lyhyessä ajassa, ennen oli suuri häpeä jos turvautui ammattiauttajiin.
Samaa mieltä, pojasta on polvi parantunut ja paljon!
- Anonyymi
Aika moni 1945, 1946, 1947 syntyneitä miehistä on sanoisinko, hieman "isänsä oloisia". Kädet puristuu nyrkkiin aika helposti.
- Anonyymi
Ihan hyvin pätee vielä kymmenen vuotta myöhemmin syntyneisiin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihan hyvin pätee vielä kymmenen vuotta myöhemmin syntyneisiin.
Muistojen kirjassa ne säilyvät jokaisella.
En voi kieltää, ettei minusta olisi tullut nuori kapinallinen. Sitä on vaikea sanoa oliko se kasvatuksesta johtuvaa vai vaikuttiko siihenkin vaan ajan henki?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihan hyvin pätee vielä kymmenen vuotta myöhemmin syntyneisiin.
Tunti turpaa, joka viikko. Loppui kun täytin 17v silloin saaja vaihtui ja iskut kovenivat.
Anonyymi kirjoitti:
Tunti turpaa, joka viikko. Loppui kun täytin 17v silloin saaja vaihtui ja iskut kovenivat.
Minulla ei ollut viikoittaista pahoinpitelyä ja itse sen lopetin uhmaamalla. En käynyt käsiksi.
- Anonyymi
Äiti uhkasi ja isä toteutti, se oli meillä tapana. Tosin itse en koskaan varsinaista selkäsaunaa saanut, osasin olla kiltti ja hiljaa, mutta sisaruksia rangaistiin selkäsaunalla kyllä. Se oli siihen aikaan tapana ja vanhempien mielestä oikein, sitä on hiukan hankala nykykriteereillä mennä arvostelemaan. Nykyään lapset otettaisiin vanhemmilta pois jos samalla tavoin "kasvattaisi".
Ihan varmasti otettaisiin lapset pois, jos nykyaikana kasvattaisi tuolla tavoin. Samoin kuin, että katkerimmilla riittäisi hyvä syyt vaikka haastaa vanhempansa oikeuteen. Tosin enemmistö näistä pahoinpitelijöistä on jo kuollut.
- Anonyymi
Tukkapöllyä kummemmin ei fyysisesti rangaistu, mutta laitettiin isoon pimeään eteisen kaappiin seisomaan. Sen takia pelkään vielä eläkeläisenäkin pimeää ihan sairaasti, joten elinikäiset muistot jäi.
- Anonyymi
En tiedä, mutta jotenkin tuntuu, että jos on saanut pimeäkasvatusta, niin aikuisena ei enää pimeää pelkää. - Nm. Oletko
Itse olen säästynyt tuolta nurkassa tai kaapissa seisomiselta. Ympäri korvia vedeltiin ja koivuniemen herraa persuksille. Olen tavattoman kipuherkkä, en tiedä juontaako juurensa jo noilta ajoilta. Minua ainakin sattui tavattoman paljon, sekä fyysisesti että henkisesti.
- Anonyymi
PorvoonParoni kirjoitti:
Itse olen säästynyt tuolta nurkassa tai kaapissa seisomiselta. Ympäri korvia vedeltiin ja koivuniemen herraa persuksille. Olen tavattoman kipuherkkä, en tiedä juontaako juurensa jo noilta ajoilta. Minua ainakin sattui tavattoman paljon, sekä fyysisesti että henkisesti.
Meitsi ei saanut piiskaa(kaan) edes sitä yhtä kertaa, mutta niitä hengen ja tunnepuolen tölväisyjä on tullut niin penskana kuin myöhemminkin tarpeeksi. Kipuherkäksi ja ylireagoivaksi ne eivät ole tehneet, vaan: "mikä ei tapa, se vahvistaa". En tiedä, onko se kovettumista, mutta kesto- ja sietokyky on aika hyvää luokkaa. - Nm. Pehmeä kovis
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En tiedä, mutta jotenkin tuntuu, että jos on saanut pimeäkasvatusta, niin aikuisena ei enää pimeää pelkää. - Nm. Oletko
Jos sinut heitettäisiin uimataidottomana syvään veteen, niin mahtaisitko olla jatkossa innokas uimari? Kommenttisi on outo!
Anonyymi kirjoitti:
Meitsi ei saanut piiskaa(kaan) edes sitä yhtä kertaa, mutta niitä hengen ja tunnepuolen tölväisyjä on tullut niin penskana kuin myöhemminkin tarpeeksi. Kipuherkäksi ja ylireagoivaksi ne eivät ole tehneet, vaan: "mikä ei tapa, se vahvistaa". En tiedä, onko se kovettumista, mutta kesto- ja sietokyky on aika hyvää luokkaa. - Nm. Pehmeä kovis
Uskon että on pitkälti kasvatukseni syytä, miksi minusta on tullut minä tällaisessa muodossa, sekä tapojeni että käyttäytymiseni suhteen. Harvat niistä ovat positiivisia, mutta ehkä kovuuden kasvattama sietokyky muiden suuntaan on sellainen. Minua ei pysty helpolla hermostuttamaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos sinut heitettäisiin uimataidottomana syvään veteen, niin mahtaisitko olla jatkossa innokas uimari? Kommenttisi on outo!
En tiedä sinusta, mutta minusta esimerkkisi ontuu ko. aiheeseen verrattuna. - Nm. Pimeään ei huku
- Anonyymi
PorvoonParoni kirjoitti:
Uskon että on pitkälti kasvatukseni syytä, miksi minusta on tullut minä tällaisessa muodossa, sekä tapojeni että käyttäytymiseni suhteen. Harvat niistä ovat positiivisia, mutta ehkä kovuuden kasvattama sietokyky muiden suuntaan on sellainen. Minua ei pysty helpolla hermostuttamaan.
No just niiin, oma historia, kasvatus tai kasvattamattomuus, nähdyt, kuullut, koetut, opitut ... ovat muokanneet meidät kaikki sellaisiksi kuin nyt olemme. - Nm. Tulos, summa
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En tiedä sinusta, mutta minusta esimerkkisi ontuu ko. aiheeseen verrattuna. - Nm. Pimeään ei huku
Vähättele rauhassa, tuo on yhden ihmisen kokemus jota ei voi kiistää. Esimerkkikin sikäli kohdallaan, että veteen heitetty kokee veden pelkoa kuten pimeään jätetty pimeän pelkoa.
Minua puri koira pohkeeseen ollessani 9 vuotias ja siitä lähtien olen koiria pelännyt, lapsuudenkokemuksilla on kauas kantoiset seuraukset. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vähättele rauhassa, tuo on yhden ihmisen kokemus jota ei voi kiistää. Esimerkkikin sikäli kohdallaan, että veteen heitetty kokee veden pelkoa kuten pimeään jätetty pimeän pelkoa.
Minua puri koira pohkeeseen ollessani 9 vuotias ja siitä lähtien olen koiria pelännyt, lapsuudenkokemuksilla on kauas kantoiset seuraukset.Jos minut, tai kuka muu tahansa, heitetään uimataidottomana syvään veteen, niin en ui enää ikinä missään. Ero pimeään komeroon syntyy siitä, että komerosta tullaan elävänä pois. Ja kun elää, kuulee, näkee, kasvaa ja kehittyy (toivottavasti), niin voi järjellä selittää itselleen pimeät komero- tms. asiat, jotka ovat traumatisoineet lapsuudessa. - Nm. Aikuisuus ei tarkoita pelkkää ikää
- Anonyymi
Vanhempani olivat nk. näkyviä henkilöitä, kumpikin omalla tavallaan. Täysin sopimattomat persoonat toisilleen, olin vanhimpana aina sovittelijana. En ole tarvinnut tukkapöllyä, enkä luunappia, vain vaennut.. Kun on kysytty , kertonut totuuden, lapsen silmin näkemykseni.
Sivusta jouduin seuraamaan isäni melkoista yksinvaltaa ja lopulta yksin hän jäikin, kun äiti kuoli ensin. Aika nopeasti löytyi uusi nainen ja sivusta katselleena minusta heillä näytti menevän paremman kuin koskaan minun lapsuuteni pariskunnalla. Ajat olivat tasoittaneet rosoisuutta.
- Anonyymi
PorvoonParoni kirjoitti:
Sivusta jouduin seuraamaan isäni melkoista yksinvaltaa ja lopulta yksin hän jäikin, kun äiti kuoli ensin. Aika nopeasti löytyi uusi nainen ja sivusta katselleena minusta heillä näytti menevän paremman kuin koskaan minun lapsuuteni pariskunnalla. Ajat olivat tasoittaneet rosoisuutta.
Ne ajat on menneet eikä takaisin tule. Fyysinen väkivalta totta maar jättää jälkensä ja henkinenkin.
Sellast se oli silloin, siinäpä se. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ne ajat on menneet eikä takaisin tule. Fyysinen väkivalta totta maar jättää jälkensä ja henkinenkin.
Sellast se oli silloin, siinäpä se.Toisaalta, asioissa on aina kaksi puolta, ainakin. Itse olen valintani tehnyt. Lastenkodista lähdin kotiin, kun oli iso asunto tyhjänä. Tosin tiesin, että otan päätökselläni kaikki asiat hoidettavakseni. Myös toisen vanhempani, joka asioita ei hoitanut. Ns. isäni sai huoltajuuden raskaiden avioero-oikeudenkäyntien päätteeksi. Päätin kuitenkin elää omaa elämääni ja kieltäydyin hänen mukaansa lähtemästä.
Tiesin, että joudun toisen vanhempani kanssa tappelemaan ja hänen lyödessään lyömään takaisin. Tiesin muutenkin, millaista elämä tulee olemaan, mutta itse tein kuitenkin ihan omat päätökseni, enkä antanut väkivallan tai muun pahemmin elämääni haitata. Itsepähän päätökset kaksitoistavuotiaana tein ja niiden kanssa tiesin eläväni. Niin olen elänyt! Anonyymi kirjoitti:
Ne ajat on menneet eikä takaisin tule. Fyysinen väkivalta totta maar jättää jälkensä ja henkinenkin.
Sellast se oli silloin, siinäpä se.Lapsuuttani kaipaan silloin tällöin, mutta noita väkivallan ja nöyryyttämisen aikoja ei tule ikävä.
- Anonyymi
PorvoonParoni kirjoitti:
Lapsuuttani kaipaan silloin tällöin, mutta noita väkivallan ja nöyryyttämisen aikoja ei tule ikävä.
Huomasitko kuinka paljon täältä on poistettu viestejä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Huomasitko kuinka paljon täältä on poistettu viestejä?
Viestejä ei ole poistettu yhtään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Viestejä ei ole poistettu yhtään.
Luultavasti yli 50
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Luultavasti yli 50
" 0 " lukee tuossa alhaalla. - Nm. Puusilmä(kö?)
- Anonyymi
Tunti turpaan joka päivä.
WAU!!!! : )))
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tirkistelijä T...
Tirkistelijä T... ei ole sokeutunut, vaikka näin juorutaan. Asuu nykyään Limingassa ja jatkaa sekopää touhujaan ainakin42073Liian kiltti.. ?
Tässä jo jonnunaikaa olen tuumaillut tätä kiltti ja kunnollinen juttua. Siis miksi oikeasti kiltit eivät muka kelpaa?2561751Koettakaa nyt Trumpinkin fanit ymmärtää:
Hän on myös jo vanha mies. Kukaan ei tiedä, mitä kunnossa hän on parin vuoden päästä.26417051982 syntynyt Mahdi Alcheikh tuomittiin törkeästä lapsenraiskauksesta
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mies-raiskasi-15-vuotiaan-uimahallissa-turussa/8964984 Yli 4 vuotta vankeutta Oike661700Pääsit nainen todella
lähelle ja kaikki sinussa oli jotain selittämättömän kiehtovaa. Silti en koskaan ymmärtänyt sinua täysin. Mitä halusit t1071526- 301433
Kansan vihaama elokapina aikoo pysäyttää moottoritien ruuhka-aikana
Mielenosoitus alkaa perjantaina kello 15 Länsiväylän ja Porkkalankadun risteyksessä. On se kummallista, että tuollainen2901225Mopomiitti onnettomuus
Vittu se tehdas-alue ole oikea paikka mopomiitille, Ja minkälainen vanhempi hyväksyy, että pojan mopo kulkee järkyttävä501224- 1571217
- 661193