Aloin käymään psykologin puheilla vaikean masennuksen vuoksi...
epäilyttää vaan auttaakohan tämä menneiden muistelu masennukseen...
Mitä tein kaksi vuotiaana, miten koin jonkun asian kaksikymmen vuotiaana...
Ehkä se sitten auttaa psykologia ymmärtämään miksi musta on tullut tämmöinen, kun olen.
Itseäni kuitenkin ahdistaa entisestään muistella vanhoja asioita.
epäilyttää vaan auttaakohan tämä menneiden muistelu masennukseen...
Mitä tein kaksi vuotiaana, miten koin jonkun asian kaksikymmen vuotiaana...
Ehkä se sitten auttaa psykologia ymmärtämään miksi musta on tullut tämmöinen, kun olen.
Itseäni kuitenkin ahdistaa entisestään muistella vanhoja asioita.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos haluat parantua sairaudestasi sinun pitää ymmärtää itseäsi. Lapsuuteen palaamalla selviää syyt mistä ahdistuksesi kumpuaa.
syyttää itseään,että on herkkä ja hajoava.ei tarvitse olla aivan huippu ja kestävä ainakaan työnteossa,mutta sitäkin tunnollisempi saa olla.en pyydä anteeksi keneltäkään sitä että olen olemassa,en ainakaan äidiltäni.
never ever..
hyvä merkki, jos ahdistaa. Jos mikään ei tunnu miltään, ei pääse asioissa myöskään eteenpäin. Ahdistus voi myös osaltaan antaa viiteitä siitä, mitä asioita täytyy käsitellä.
Tietysti pitää käydä läpi ikäviä asiota, nehän meidän ongelmat yleensä onkin.
Ei meitä masenna iloiset asiat vaan juuri ne kaikkein pelottavimmat ja ahdistavimmat ja ne täytyisi päästää päivänvaloon jotta niitä ymmärtäisi, eikä ne pelota enään.
Kaikkein pelottavimmat asiathan yleeensä yritetään unohtaa ja sulkea pois elämästä jotta niitä ei tarvitse kohdata, mutta monesti juuri sen voksi syntyy masennus. Vaikeat asiat näin muistuttavat ettei niitä ole unohdettu..Ei muutakuin rohkeasti kohtaat ikävätkin asiat!Tsemppiä!
Niinhän se on,kun alkaa paskakasaa aukoa, tulee kaikki esille. Onko hyvä aukoa haavoja, kuka tietää? Mun mielestä tosi rankkaa, mutta apu ehkä löytyy. Olen itse adoptiolapsi ja kasvanut kaikinpuolin hyvässä kodissa. Elämä on kuitenkin ollut mulle tosi rankkaa aikuisuudessa.
Nyt olen vaikeasti masentunut. Syy lienee siinä, että mut oon pienenä hylätty. Että kaikki vaikuttaa kaikkkeen.
Lapsuudessa koetut asiat muokkaa ihmisen persoonallisuutta ja itsetuntoa. Ja just 1-3 vuoden ikä on kaikkein herkintä aikaa. Joten psykologisi on ihan oikeilla jäljillä kun kyselee lapsuudestasi.