Olen kovasti kiinnostunut valokuvauksesta ja luontokuvauksesta, mutta ei ole kännykän kameraa parempaa kameraa. Tarkoitus ei olisi saada huippulaatuisia luontokuvaajan kuvia, vaan ikuistettua luontohetkiä, ehkä kuvata suon ylittävää hirviä tai kettua, kurkia. Läheltä saan riittävän hyviä kuvia jo kännykälläkin, mutta hakusessa olisi pienellä budjetilla kamera jolla saisi kuvia 200-300 metrin päässä liikkuvasta eläimestä, sellaisia joista eläimen tunnistaa, ei siis huippulaatuisia. Olisiko vinkkejä hankintaan?
Kamera luontokuvausta aloittavalle
Anonyymi
47483
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Näillä voisi päästä hyvin alkuun yht n 750 €. Halvemman setin löytää jos tinkii kuvanlaadusta/ sensorin koosta, Olyssa on kuitenkin 4/3 sensori joka on parempi( kalliimpi) kuin superkompaktikameroiden pikkusensorit.
https://www.superkuva.fi/olympus-om-d-e-m10ii-runko-hopea ( tarjous hinta!)
https://www.superkuva.fi/olympus-zuiko-m-14-150-4-5-6-ii-black
Tuohon sopisi paremmin Panasonicin 100 -300 F4-5.6. Tuon kino vastaavuus on 200-600mm. Ei tuollakaan mistään satojen metrien päästä kuvata.
Miksi luontokuvausta pitää ajatella aina niin että kuvataan elukoita kaukaa teleobjektiivilla?
Tilaisuudet kuvata isompia elukoita noin on kuitenkin enimmäkseen harvinaisia ellei harrasteta varsinaista kojukuvausta sianraatoineen jne.
Teleobjektiiveja ei tarvita ainakaan kun kuvataan öttiäisiä ja kukkia ja maisemia. Tulee sitä paitsi paljon halvemmaksikin.
Mutta kännykkä noin ylipäätään soveltuu kehnosti luontokuvaukseen. Vain rajoitetusti maisemakuvaukseen.
Eläinkuvia harvoin otetaan 200-300 m päästä. Se on juuri sitä taitoa päästä lähemmäs, jota tulee kun kuvaa ja harjoittelee.
Perus setti on APS-C runko, f/4.0 300 mm tele ja noin 24 mm laajakulma tai 35 mm normaali. On erittäin toivottavaa,, että koko kalusto on sääsuojattu, mutta ainakin rungon ja telen tulee olla suojattuja.
Canonin kymppirungot ovat halvimpia merkin sääsuojattuja runkoja. Eli esimerkiksi 70D tai 80D käytettynä on ok. Edellistä 60D:tä kannattaa varoa. Semipro 7D:kään ei ole hirveän kallis käytettynä, mutta pitää löytää vähän käytetty. Jos rahaa on vähän enemmäm, niin 6D on harkinnan arvoinen.
Teleksi f/4.0 300 käytettynä. Uudemmat IS versiot ovat parempia kuin vanhemmat ilman vakaajaa.
Canonilla ei ole hyvää ja halpaa sääsuojattua normaalia ja APS-C puolella tilanne on vielä kehnompi. Ottaisin APS-C runkoon itseasiassa f/2.8 24 mm pannarin.
Lisäksi pitää olla jonkinlainen kamerareppu, jossa on tilaa myös taukotakille, eväille ja juotavalle. Kynnollinen jalusta on ensimmäisiä lisähankintoja. Huonoa = halpaa jalustaa ei kannata ostaa. Siinä muutamalla kympilla aiheuttaa äkkiä satojen eurojen vahingon. Olen itse nähnyt kun Canonin 5D ja kallis objektiivi kierivät rantakallioilla, kun satasen jalusta petti alta. (Ei ollut minun onneksi.)
Seuraavat objektiivit ovat sitten kiinnostuksen mukaan esimerkiksi laajakulma (Samyang tekee optisesti kohtuullisia ja halpoja laajakulmia), 70-200 tai noin satanen makro.
Canon on paskaa taviksille, unohda se.
Jos haluat kalliin verkon painon, niin silloin voit harkita Canoniakin.
Nikon on toinen vastaava kallis verkon paino
Peilittömät on niin keveitä ettei niistä ole edes verkonpainoksi.
Pieni budjetti, 200-300m, kuvat ei huippulaatua. No sehän on selkeästi superzoom. 200m päähän tarvitaan polttoväliä niin paljon, että vain edullisesta puhuttaessa vaihtoehtoa ei muita ole, esim. Nikon P900, halvimmillaan Superkuvassa 459 euroa. Millään yhtä edullisella järjestelmällä ei saada enää kuvaa noin kauas, saisit laittaa rahaa ainakin tonnin lisää. Moni kaltaisesi kuvaa juuri noilla superzoomeilla ja tiedän yhden lintuja kuvailevan naisen, jolla kyseinen kamera ja jotkut kuvat ovat jopa todella hyviä. Kohtuu hyvä jalusta kannattaa hankkia, sillä kauemmaksi zoomatessa käsivaralta kuvaaminen menee hankalaksi.
Aloittajalla on, kaikella ystävyydellä sanottuna, hieman väärä käsitys luontokuvauksesta ja pitkien kauko-objektiivien kyvyistä.
Pisimmät kauko-objektiivit mitä ammattilaiset luontokuvaajat käyttävät ovat luokkaa 600-800mm. Niillä pitää pieniä lintuja kuvatessa päästä noin viiden metrin päähän. Kettua parinkymmenen ja hirveä alle sata metriä. Nyt sitten puhutaan hintaluokasta lähemmäs 10000€ kun uutta hankitaan.
Tuossa juuri järkevä ihminen yllä mainitsi superzoomit. Sonylla on RX10 mark IV, jonka optiikan ulottuvuus vastaa 135 kameran 24-600mm, koko tämä alue vähintään valovoimalla f/4! Kamera on useina vuosina valittu (Dpreview.com) parhaaksi yleiskameraksi kaikista maailman kameroista, eli sillä voi tehdä suunnilleen kaikkea, myös video-ominaisuudet ovat erinomaiset.
Rouvalla on kameran edellinen versio mark III, jossa sama loistava Zeissin optiikka. Kohta tänne ryntää asiantuntijoita, jotka lyttäävät superzoomit ylimalkaan ja tuon Sonyn erikseen, mutta vähänpä tietävät. Itse olen ottanut ihan näyttelykelpoisia kuvia tirpoista sun muusta a.o. kameralla, ei häpeä minkään rinnalla edes A2 vedoksina. Aivan ylivoimainen laatu/hintasuhde mihinkään muuhun verrattuna, vaikka ei absoluuttisesti maailman paras olisikaan.
Muilla valmistajilla on superzoomeja jotka yltävät vielä pitemmälle, mutta optinen laatu ja valovoima ovat selkeästi kehnompia. Tuo RX10markIV on aidosti ainoa superzoom jonka optiikka on rehellisesti aivan erinomainen, ja hyvällä valovoimalla varustettu.
Koolla on väliä, tässä tapauksessa kennon koolla. Tuumaiset eivät oikein sovi luontokuvaukseenkaan, eikä niissä ole luontokuvauksessa välttämätöntä sääsuojausta.
Ensin haetaan kukkarolle sopiva 300 mm tele ja siihen sitten joku sääsuojattu runko perään. Tuo on perussetti, millä luontokuvaajat aloittavat. Rungon ja telen lisäksi tarvitsee aluksi jonkin laisen normaalin tai kolmevitosen (APS-C rungossa noin 35 tai 24 mm).
Jos kuvataan läheltä niin miksi sitten pitää olla yli tonnin vehkeet kun kännykälläkin saa kuvat alle 50m? Tarkoitus ei ole kuvata talitinttiä 5 metrin päästä ja saada siitä huippulaatuisia kuvia vaan esim suolla hetkiä eri vuorokaudenaikoina, kesäyönä ja saada taltioitua siellä mahdollisesti liikkuvat eläimetkin muutaman sadan metrin etäisyydelle asti siten että niistä eläimen tunnistaa, kännykällähän ei saa tunnistettavaa kuvaa kuin kymmenistä metreistä. Minkälainen on perus järkkäri 18-55 putkella? Ap
Järkkäri aps-c kennolla on ihan hyvä lähtökohta. 18-55 tuntuu vähän lyhyeltä mutta kyllä sillekkin käyttöä löytyy. Jos aikoo kuvata hämärässä niin silloin pitää olla valovoimaa ja jossain tulee rajat vastaan. Täyden koon kenno olisi silloin parempi vaihtoehto.
Jos aikoo kuvata pimeässä, tarvitaan hyvä kuulo.
Siis ihan oikea tarve sääsuojattuun, kohtuuhintaiseen runkoon, mutta ei varsinaista lintukuvausobjektiivin tarvetta. Se muuttaa painotuksia. Pari vaihtoehtoa:
Canon 6D f/2.0 35 mm f/4.0 70-200 tai
Fuji X T3 f/2.0 23 mm f/2.8 50-140.
Muuta lasia sitten tarpeen mukaan.
Pimeässä ei voi kuvata.
Ai ei salamallakaan?
Eläinkuvaus salamalla on kovin harvinaista. Kyllä noitakin on tullut vastaan kymmenien vuosien aikana, mutta ei kovin usein.
Olen kerran ottanut kuvan kotkasta ja kotkanpesästä 35 mm filmipokkarilla, kun ei muuta kameraa ollut (oli Yashica "Kotkansilmä"), ja maasta käsin, kotkanpesä oli 30 m korkean hongan huipulla.
Eihän se tulos aivan tyydyttänyt...
Luontokuvauksessa käytetään salamaa lähinnä vain makro/lähikuvauksessa ja silloinkin etupäässä täytevalona "valonhajottimen" kanssa.
Kommentoin lausetta "Pimeässä ei voi kuvata", en esim. lausetta "Pimeässä ei voi kuvata eläimiä".
Ymmärsin, mutta kun katsoo koko ketjua, tulee ymmärtää mihin aloittaja aikoo kameraa käyttää. Salamakuvaus ulkona ei ole mahdotonta, mutta se on hankalaa ja tulos on harvoin hyvä.
Juuri noin. Ketjussa ei kuitenkaan ole keskusteltu luontokuvauksen hyvin mielenkiintoisesta alueesta, makrokuvauksesta. Mietin kyllä aiheen nostamista esille, kun aloittaja täsmensi pääasialliseksi kohteeksi suot.
Paitsi eläinten kuvaaminen riistakameroilla, joissa on infrapuna tai inframusta salama hämärä/yökuvausta varten.
Asiantuntijat sanovat kylläkin että jos polttoväli muutetaan kinovastaavaksi niin valovoimakin pitää muuttaa. Eli oikeasti RX10 IV-kameran arvot ovat polttoväli 8,8-220mm ja valovoima 2,4-4,0 ja nuo kun kerrotaan tuuman kennon kroppikertoimella 2,7 tulee 24-600mm ja valovoimaksi 6,5-10,8
Eli kameran valovoima on kyllä 2,4-4 mutta siis tuossa 8,8-220-maailmassa.
Eli jos 36mm x 24mm-kennoisella kameralla jossa 600mm f/4-objektiivi otetaan kuva samasta kohteesta samalla himmenninarvolla niin voidaan käyttää lyhyempää suljinaikaa koska isompi kenno kerää enemmän valoa (tietysti).
Noinko se menee asiantuntijat?
Jos on sama iso ja sama aukko niin valotusaika on sama riippumatta kennon koosta. Kun lasketaan vastaavuuksia syväterävyydessä tarvitaan näitä kertoimia. Pieni kenno samalla kuvakulmalla ja aukolla tuottaa suuremman syväterävyyden.
Juuri näin. Tunnistuskuviin kelpaa, jos kelpaa, pieni kenno. Eläinkuvaukseen APS-C ja MFT ovat pienimmät vaihtoehdot. Jos rahaa on, kinokennoinen on parempi. Joissakin tapauksissa käytetään maailmalla myös keskikoon kameroita.
Halapa vaihtoehto
MFT-kitti jostain tarjouksesta esim. kamera ja 12-32 objektiivi kaupan päälle. Lisäksi Tokinan 300-millinen peilitele...
Vanha FZ1000. Se halvempi versio. Tai joku muu tuuman kennoinen superzoom-kamera.
Oletko kuvannut tuolla Tokinalla? Se ei sovi eläinkuvaukseen, jossa kohde aina liikkuu enemmän tai vähemmän.
Tokina (tuota liikkuu muillakin nimillä) on näppärä matkoilla, kun vaikka poimii kirkon julkisivusta yksittäisiä patsaita tms. Käytännössä on hyvä olla kunnollinen jalusta mukana, mutta olen joskus onnistunut käsivaraltakin.
Muistutan että APS-C-kamerassa 300 millin putken kinovastaavuus on 480mm eli melkein 500mm.
Olisi mielenkiintoista tietää montako hirveä ja kettua aloittaja on nähnyt.
Käytettyjä toimivia runkoja saa melkein vie pois periaatteella, mutta objektiiveissa pitää olla tarkkana. Halvat zoomit on skeidaa pitkässä päässä. Parempi, jos löytää kiinteän.
Kuinka pitkä pitää olla riippuu kennon koosta.
Jossain Olympuksessa, tai Panasonicissa riittää 300 mm kummasti. Kinokamerassa vastaava vaatii 600 mm.
Nykyään on kyllä siedettäviä 150-600 millisiä zoomeja, mutta hintaa tonni tai yli.
Paras tele aloittelijalle on 300 mm f/4.0. Sellainen on melkein kaikilla merkeillä ja niitä liikkuu hyvin käytettynä.
150-600mm tamroneita saa käytettynä 500-600 eurolla. On vaan aika kookas putki.
Hinnasta voi päätellä jotain. Olivatko nuo alkupään objektiivit juuri niitä, joihin ei saa päivitystä nykyisille rungoille.
Itse olen miettinyt kanssa, mutta siis kiikarini ovat 2.7 suurennos, tähtikiikarit, fokusta on vaikea laittaa sitten digitaaliselle kameralle, Konus 20x80 tuollaiset, kun luontoakin on helppo katsoa, mutta ei pysty fokustamaan kovin lähelle 100m minimi mihin tarkentavat, kun suunniteltu kilometrien etäisyyksiin tuollaiset...
Fujilta on tullut patentit XF 300mm F4 ja 500mm F5.6. Tuo ensin mainittu toimii Suomessakin ja tuo Fujin varteenotettavaksi vaihtoehdoksi luontokuvausta aloitteleville.
Patentista kauppaan on pitkä matka. 250mm f4 löytyy jo nyt mutta hinnaltaan 3400e joka ei ole ehkä aloittelijan hinta. 100-400 on paljon realistisempi vaihtoehto 1900e hinnalla. Ero valovoimassa 4 ja 5.6 täysin merkityksetön.
Valovoiman asteikko ei ole lineaarinen, joten tuo ero 4.0 vs. 5.6 tarkoittaa tuplaa taipuolta valomäärää, miten sen nyt ottaa. Minusta se on merkittävä.
Canon 6D mark II 35 mm 100 mm macro 300 mm 1.4x telejatke reppu jalusta on monipuolinen setti aloittelijalle. Objektiivista ne halvemmat versiot aluksi.
Mutta kun vaatimukset olivat pieni pudjetti, kuvat ei huippulaatuisia (tunnistuskuvia eläimistä) ja matkaa 200-300 metriä, niin en keksi muuta kuin Nikon P600/610 (ei enää valmisteta) tai P900, uutena tai käytettynä. Ensinmainitussa pisin polttoväli 1440mm (kinovast.) ja jälkimmäisessä 2000mm.
Hölmöähän se olisikin ostaa kalliit laitteet kun erittäin todennäköisesti tulos olisi puhdas nolla päivän "erämaassa" kömyämisen jälkeen.
Mainittakoon että itse olen tehnyt ainoat hirvihavaintoni ollessani autossa matkustajana. Koomista. Noistakin jos olisi halunnut kuvaa niin olisi pitänyt olla videokuvaus päällä.
No tuleehan tuotakin tehtyä mutta silloin ei tietenkään tapahdu mitään.
Aloittajan vaatimus oli aseteltu näin: "...ei olisi saada huippulaatuisia luontokuvaajan kuvia, vaan ikuistettua luontohetkiä, ehkä kuvata suon ylittävää hirviä tai kettua, kurkia..." Eli kyseessä on luontokuvaus, ei lajitunnistus. Tavoitetaso on minusta hyvin asetettu, kuvata luontohetkiä, ei mestariteoksia.
Lajitunnistuskuvissa jotkut käyttävät superzoomeja, mutta ne ovat vähän hankalia Suomessa, koska täällä valaistus on lähes aina haasteellinen. Valoa ei yksinkertaisesti ole riittävästi pienelle kennolle. Ihan pienikennoista minulla ei ole ollut koskaan, yhden tuumaisen myin pois aika nopeasti, koska laatu ei riittänyt. APS-C käy vielä, ehkä MFT:kin, mutta sitä pienempää ei kannata ostaa.
Mikä on hyvä ymmärtää, niin kaikkea ei tarvitse ostaa kerralla. Järjestelmäkameran idea on juuri se, että järjestelmään ostetaan aina tarvittavat osat ja harrastajalla vielä kukkaron mukaan.
Aloituksen loppu menee näin; "...kamera jolla saisi kuvia 200-300 metrin päässä liikkuvasta eläimestä, sellaisia joista eläimen tunnistaa, ei siis huippulaatuisia".
Silti APS-C tai MFT on noilla spekseillä oikea valinta. Kun kohta puran kortin, niin näen miltä 300 m päässä olleet hirvet näyttävät kuvattuna APS-C rungolla ja 100-400 zoomilla iltavalaistuksessa.
Piti aikaisemmin vastata, että hirvien sijasta näkyy lähinnä peuroja, mutta tänään korjaantui tuokin. Kirkkonummella oli tien vieressä pari hirveä.
Millä kuvasit? Aps-c ja 100-400 ei paljon kerro.
Fujin X T2 ja siihen yllättäen Fujin oma 100 - 400. Noita objektiiveja saa kohta halvalla, kun Fuji saa ulosf/4.0 kolmisatasen, niin aika moni varmaan vaihtaa siihen. Niin minäkin.
Kuvat ovat nyt iMac'ssä. Kyllä niistä tunnistaa hirven. Yhdessäkään kuvassa ei ole molempien hirvien silmä tarkka. Sen verran etäisyys eroa oli. Olisi pitänyt päästä himmentämään enemmän.
Olisi kannattanut taas jättää se viimeinen sata milliä käyttämättä. Kolmensadan millin kohdalla ja croppaamalla olis todennäköisesti tullut enemmän yksityiskohtia turkkiin.
Reilu himmentäminen vaatii aina tällaisissa oloissa liikkumatonta kohdetta ja jalustaa.
Digitarvikkeella on tarjouksessa Sigman 150-600mm f/5-6.3 DG OS HSM Sport Canonille ja Nikonille hintaan 1400 €. Jos päätyy zoomiin, jota en omien kokemusteni perusteella suosittele, tuo on vaihtoehto. Itse pidän kolmisatasta ja telejatketta siihen parempana vaihtoehtona.
Noilla spekseillä:
- ensin Canon 6D mark II, 35 mm f/2.0 IS ja pari vara-akkua
- seuraavaksi f/4.0 300 mm IS, 1.4x telejatke ja reppu
- tämän jälkeen kunnollinen hiilikuitujalusta, vaikka Siruin valikoimasta
- myöhemmin kiinnostuksen mukaan joko laajakulma, satanen macro tai 70 - 200 mm.
Jos kuvaat myös kotona ja juhlissa, niin salama tai pari tulee hankittua jossain vaiheessa. Macrokuvaukseen tarvitset heijastimen, joko kalliilla kamerakaupasta tai sitten mamman keittiöstä pala alumiinifoliota.
Kamerajärjestelmän idea on, ettei kaikkea tarvitse ostaa kerralla. Hyvällä suunnitelmalla pystyt hyödyntämään tarjouksia järkevästi.
Kun ostat kamerarepun, osta sellainen, johon saa mukaan myös päiväretkivarusteet. Muuten tulee kuvauskeikoilla nälkä ja jano. toinen vaihtoehto on, jos teet pidempiä retkiä, viritellä putkirinkkaan ylimmäksi kameralaukku.