Kävin terapeutilla joka oli melkeinpä paranoidisen oloinen pari kertaa, sen työkaveri tuntui pelkäävän sitä tai oli ainakin hyvin ahdistunut hänen seurassaan. Terapeutti oli joka kerta erilainen, mielialat tai moodit tuntuivat vaihtelevan. Välillä hän oli maanisen vauhdikas ja innostunut, kuin jokin duracel pupu. Tuntui olevan melko huono kyky nähdä itseään jonka vuoksi sain kokoajan vastaukseksi että puhun itsestäni kun annoin palautetta. Tuttuni kävin hänen luonaan myös ja sanoi että ei tiennyt mitä siellä tapahtui ja tunnisti tuon ettei hän uskonut mihinkään kritiikkiin vaan tulkitsi sen aina leikkimällä psykiatria. Mä olen hyvin tarkkanäköinen ihmisten suhteen ja annoin palautetta. Hän taisi hieman säikähtää minua ja käytöstäni ja luultavasti siksi kirjoitti minusta skitsofreniaan viittaavia kommentteja lausunnon täyteen. Ihan lopussa hän sanoi että luottaa siihen että en kerro hänestä muille tahoille.
Moni terapeutti on itse tosi rikkinäinen, kävin itse joissakin vapaa ehtois koulutuksissa ja siellä vetäjä sanoi että hoitajan tulisi olla terveempi kuin hoidettava, silloin mä vähän protestoin tuota mielipidettä koska se kolahti syvälle mutta olen myöhemmin tullut samaan päätelmään. Pari terapeuttia on itsekin sanonut minulle että menisivät terapiaan jos kehtaisivat. Tuollaiset kommentit kertovat tosi paljon jo. Terapeutin opintoihin kuuluu pitkä omakohtainen terapia mutta se ei ole läheskään tarpeeksi pitkä. Jotain muutakin sen rinnalle tarvittaisiin.
Olen itsekin ollut nuorempana pelokas sen suhteen mitä ihmiset näkevät minusta, huomataanko ne asiat mitä en uskalla omia, jotenkin unohdin sen pelkoni ja osoitin terapeutille melko paljon vihaa ja sanoin suoraan. Ikinä ei pidä aliarvioida ihmisten pakonomaista tarvetta suojella omaa egoaan. Paljastumisen pelko voi saada ihmisen tekemään mitä äärimmäisempiä kauheuksia. Olen nyt tuota työstänyt ja oppinut suvaitsemaan ja sittemmin jopa kokemaan ymmärrystä ja myötätuntoa, itsellänikin helpompi olla nyt. Silti ottaa kaaliin.
Moni terapeutti on itse tosi rikkinäinen, kävin itse joissakin vapaa ehtois koulutuksissa ja siellä vetäjä sanoi että hoitajan tulisi olla terveempi kuin hoidettava, silloin mä vähän protestoin tuota mielipidettä koska se kolahti syvälle mutta olen myöhemmin tullut samaan päätelmään. Pari terapeuttia on itsekin sanonut minulle että menisivät terapiaan jos kehtaisivat. Tuollaiset kommentit kertovat tosi paljon jo. Terapeutin opintoihin kuuluu pitkä omakohtainen terapia mutta se ei ole läheskään tarpeeksi pitkä. Jotain muutakin sen rinnalle tarvittaisiin.
Olen itsekin ollut nuorempana pelokas sen suhteen mitä ihmiset näkevät minusta, huomataanko ne asiat mitä en uskalla omia, jotenkin unohdin sen pelkoni ja osoitin terapeutille melko paljon vihaa ja sanoin suoraan. Ikinä ei pidä aliarvioida ihmisten pakonomaista tarvetta suojella omaa egoaan. Paljastumisen pelko voi saada ihmisen tekemään mitä äärimmäisempiä kauheuksia. Olen nyt tuota työstänyt ja oppinut suvaitsemaan ja sittemmin jopa kokemaan ymmärrystä ja myötätuntoa, itsellänikin helpompi olla nyt. Silti ottaa kaaliin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.