Mitä raha on?

Moni ihminen toimii tänä päivänä paremman maailman puolesta erilaisissa kansalaisjärjestöissä, vapaaehtoistyössä ja aktivismin parissa. Suuri osa politiikassakin toimivista ihmisistä haluaisi aivan vilpittömästi muuttaa maailman paremmaksi paikaksi. Kaikki nämä ihmiset kokevat saman voimattomuuden tunteen. Heidän yrityksensä muuttaa maailmaa tuntuvat vastavirtaan uimiselta; asiat luisuvat käsistään, virta vie heidän yrityksensä mukanaan ja maailma jatkaa kulkuaan yhteen ja samaan, väärään suuntaan.

On vielä paljon suurempi joukko ihmisiä, jotka ovat jo pitkään tienneet sisimmässään, että maailmassa on jotain pahasti pielessä ja ettei ihmisten kuuluisi elää näin. Ajatus maailman muuttamisesta tuntuu kuitenkin täysin mahdottomalta. Niin monen asian täytyisi muuttua niin paljon ja pienemmänkin muutoksen aikaansaaminen on niin vaikeaa, että halu toimia lamaantuu ja sen tilalle tulee apatia.

Tässä kirjassa olen parhaani mukaan yrittänyt näyttää, kuinka erilaiset ongelmat, joita monet ihmiset tahoillaan yrittävät korjata, ovat kaikki oireita yhdestä ja samasta ongelmasta ja juontavat siitä, että raha toimii väärällä tavalla. Kun raha toimii väärällä tavalla ja yhteiskunta toimii rahan ehdoilla, seurauksena on, että koko yhteiskunta toimii väärällä tavalla.

Muutos, jonka maailma tarvitsee, on hyvin erilainen muutos kuin useimmat ajattelevat. Se ei vaadi tekemään suuria uhrauksia, jakamaan rikkaiden omaisuutta köyhille tai valtaamaan tuotannon välineitä. Eikä se vaadi meitä luopumaan ahneudestamme ja itsekkyydestämme ja muuttumaan toisenlaisiksi ihmisiksi. Muutos, jonka maailma tarvitsee, on hyvin pieni, lähes huomaamaton muutos. Se vaatii ainoastaan, että kerran yhdessä päätämme muuttaa rahan kirjanpidon sääntöjä. Niitäkään ei tarvitse muuttaa sen ihmeellisemmällä tavalla kuin että raha alkaisi toimi niin kuin valtaosa ihmisistä luulee sen toimivan nyt.
Ainoa este tämän muutoksen tiellä on tiedostamattomuuden tila, jossa elämme. Raha on kulttuurimme sokea kohta. Emme kykene ajattelemaan, että raha itsessään voisi olla ongelma tai että rahan muuttaminen voisi olla ongelman ratkaisu. Käsityksemme rahasta eivät perustu tosiasioiden tiedostamiseen vaan virheellisten väitteiden loputtomaan hokemiseen. Me nukumme ja kävelemme unessa kohti tuhoamme. Nyt kysymys on vain siitä, saammeko ihmiset heräämään riittävän suurin joukoin.

Syyllisiä on turha lähteä hakemaan. Jos halutaan löytää syylliset siihen, että yhteiskuntien rahajärjestelmän toimivat nykyisellä tavalla, heitä joudutaan etsimään maan mullista. Syyllisten etsimisen sijaan itse kukin voi katsoa peiliin ja kysyä itseltään, mitä hän on koskaan tehnyt sen vuoksi, ettei maailma olisi tällainen. Maailma ei ole jotain, mikä vain tapahtuu, vaan jokainen meistä luo sen teoillaan ja valinnoillaan joka päivä. Jokainen voi olla se muutos, jonka maailma tarvitsee, jos vain niin päättää. Kun muutos vielä mahdottomalta ajatukselta, ei ollut mieltä yrittää toimia muutoksen puolesta, mutta entä nyt?
Lopuksi vielä varoituksen sana tulevaisuudesta, joka odottaa, jollemme nyt herää.
Seuraava suuri muutos rahassa tulee olemaan käteisestä luopuminen. Ihmisiltä tullaan viemään kaikki riippumattomuus pankeista ja kaikki yksityisyys rahankäytöstä. Ihmiselämä tullaan alistamaan pankkitilien totaaliseen kontrolliin ja pankit tullaan siirtämään pysyvästi rahankäyttäjien ulottumattomiin. Kun rahaa ei ole enää mahdollista saada pankeista ulos, talletuksista tullaan maksamaan pankeille korkoa aivan kuten lainoista. Negatiivisia talletuskorkoja tullaan sanomaan tehokkaammaksi rahapolitiikaksi.
Yhteiskunnat tullaan asettamaan kansainvälisten rahainstituutioiden ohjaukseen. Kaikki velkaantumista helpottavat toimet tullaan tekemään laittomiksi. Ikuisesta velassa olemisesta tulee vähitellen normaali olotila.
Ihmiset tulevat lopulta olemaan täydellisesti orjuutettuja ja heidän orjuuttaan tullaan sanomaan vapaudeksi. Ihmiset tulevat vielä uskomaan olevansa vapaita, koska he saavat aivan vapaasti päättää,kuinka yrittää estää pankkitilien numeroita loppumasta, jolloin elämä tulee mahdottomaksi. Hyvin monet tulevat epäonnistumaan yrityksessään.
Ihmiskunnan historia ei kerro juuri muusta kuin ihmisen vallanhimosta ja kaikesta siitä kärsimyksestä, jota vallanhimoiset ihmiset ovat valmiita aiheuttamaan himonsa tyydyttämiseksi. Tässä suhteessa mikään ei ole muuttunut. Ei tarvita idealistista toivoa paremmasta maailmasta, jotta päätetään nyt alkaa toimia rahan muuttamisen puolesta; pelkkä itsesuojeluvaisto riittää.
Olemme tienhaarassa. Vaadimmeko rahan vallan palautumista yhteiskunnalle, jolle se kuuluu, vai annammeko rahan vallan tehdä yhteiskunnalle, mitä se haluaa? Otammeko vastuun maailmasta ja alamme toimia muutoksen puolesta, vai jatkammeko järjestelmän kuuliaisina palvelijoina ja apaattisina sivustakatsojina? Valitsemmeko uuden tien kohti maailmaa, jossa saamme tietää, mikä on ihmisen ja yhteiskunnan todellinen potentiaali, vai jatkammeko nykyisellä tiellä ja toivotamme ihmissuvulle hyvää yötä?