Oon 25v mies ja koko tämän mun ikäni olen ollu yksin, onhan ollu satunnaisia kavereita mut ei ole ikinä ollut pysyviä ystäviä. En ole ikinä seurustellu enkä ole ollut lähekkäin kenenkään kanssa ja se suoraan sanoen tappaa minua enemmän kuin mikään muu, onko se lapsellista kaipaavan toista ihmistä ja läheisyyttä? Kaikki muut ja muakin nuoremmat näköjään löytyvät toisensa mutta minä en vaikka kuinka yritän, yritän vaan mutta vittu olen vaa yksin.
Olen alkanut miettimään onko tämä vitun elämä tämän kivun arvoista, ei kukaan minua halua, onko se sitten ulkonäkö, persoonallisuus vai mitä, kaikkea olen yrittänyt parantaa jos jotain vikaa on ollut mutta mikään ei toimi.
En enää suoraan sanoen jaksa, en jaksa tätä yksinäisyyttä ja sitä etten kuulu mihinkään, minulle ei ole todellakaan paikkaa tässä maailmassa. Olen kai viel nuori, on aikaa etsiä mutta en jaksa enää tätä syrjimistä ja sitä etten kenellekään merkitse mitään.
Kaverit ei ole ees pakollisia, halusin vaa jonkun ken kanssa olla lähekkäin, halata ja tietää et edes yks ihminen voi mua rakastaa tai jotain, onko se väärin tätä toivoa?
Olen jaksanut ja kestänyt vuosia mutta nyt alkaa viimein voimat loppumaan
Tämä yksinäisyys
7
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Minä olen jo 34v ja samalla kaavalla suurin piirtein rämmin eteenpäin. Jotain naisjuttuja on ollut mutta ei yhtään selvinpäin. Ulkomaille muuttoa olen alkanut pitää hyvänä ajatuksena, kunhan saisi starttirahaa säästettyä ensin.
Tuntuu että elän ihan väärää aikaa. Some chattailyt ei kiinnosta pätkääkään, haluan olla ihmisten kanssa livenä tekemisissä tai en ollenkaan. Nykyään kaikki vain homehtuu kämpissään ja rassaa puhelinta/tietokonetta yötä päivää.
Uskon että ennen oli paremmin 60 70 80- luvuilla.- Anonyymi
Ei yhtään naisjuttua selvin päin. Kaikki humalassa. Kerroit itse syyn, miksi olet yksin. Huomaatko, pysyviä naisjuttuja ei kehkeydy humalassa!
Oletko ujo ja arka? Se ei ole haitta. Mutta humala on haitta, aina.
Osa ihmisistä ei koskaan löydä pysyvää suhdetta tai edes vähän pidempää. Näin vain on.
Itse en haluaisi laastariksi kenenkään yksinäisyyden kipuun.
- Anonyymi
Minä olen hieman yli kolmekymmentä, naisjuttuja on ollut alle viisi. Kaverit kaikkoaa aika pian, koska olen hiljaisuuteen taipuvainen yksinäisyyden takia. Olin sosiaalinen kerran yhdessä työpaikassa, jossa se oli väärin, koska kaikki muut olivat kusipäitä. Hyvin vaikeaa olla sosiaalinen tuosta johtuen.
Ulkomaille muuttoa olen minäkin miettinyt, mutta minne ja kyllähän siinä on oma työnsä, että integroituu edes jotenkin uuteen maahan, tapoihin ja kulttuuriin.. - Anonyymi
Sun kannattaisi mennä sinne tuettuun työtoimintaan. Siellä on kaltaisiasi, joilla on vaikeuksia elämässä. Voisit löytää sieltä samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä ja onhan niissä naisiakin. Rohkeasti vain, et menetä siinä mitään.
- Anonyymi
Ttyypillistä uhriajattelua: Kun nuo muut vaan olisi olla niin kuin haluan niin minunkin ongelmat helpottaisi. Sulla on vielä piiiitkä matka tajuta mitä on elämä ja maailma.
Ps. vinkki:itseään ei pääse pakoon edes ULKOMAILLA. - Anonyymi
Vaatii kovaa tahdonvoimaa. Kannattaa mennä mukaan mihin vaan sosiaalisiin tilanteisiin. Kunto kohdilleen, juttelua, ajatuksien suuntaaminen muihin asioihin, järkevää tekemistä. Ota tavoitteeksi 2kk ajassa saada noita asioita kuntoon. Sen jälkeen kaikki tinterit ja baarit käyttöön.
- Anonyymi
Ja jos ei muu auta, toimittajia voi ruveta pahoinpitelemään, koska he ovat trollanneet kansaa klikkiuutisillaan.
Veitsi on hyvä vaihtoehto.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1672804
- 2012077
Oletko kertonut jo muille tunteistasi?
Ystävillesi esimerkiksi? Minä en ole vielä kertonut kenellekään tästä meidän jutusta.501882- 711766
- 921658
Kesä, kesä!
Veikkaan, ettet juuri nyt ikävöi minua, ehket enää koskaan? Näkemättömyys on laimentanut tunteet, ja katselet iloisena k91521- 811234
- 811080
- 951039
Miksi sanotaan että Suomella on suuri armeija, tykistö jne.
Asioita tarkemmin seuranneet tietävät että tuolla Ukrainassa palaa kuukaudessa sen verran mitä Suomella on kokonaisuudes1961020