Jos siis ei ole kyse sellaisista yksilöistä, jotka ovat palaamassa pitkältä osastojaksolta yhteiskuntaan ja tarvitsevat jonkun totuttelupaikan, vaan muuten vaan mt-ongelmaisesta, jonka elämä ei oikein suju.
Paraneeko joku oikeasti sillä, että muiden mt-ongelmista kärsivien kanssa tehdään ryhmässä erilaisia asioita? Miten se auttaa, jos terapiakaan ei ole auttanut? En kaipaa seuraa tai tekemistä päiviin.
Paraneeko joku oikeasti sillä, että muiden mt-ongelmista kärsivien kanssa tehdään ryhmässä erilaisia asioita? Miten se auttaa, jos terapiakaan ei ole auttanut? En kaipaa seuraa tai tekemistä päiviin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siitä on kauan kun olen ollut päiväsairaalassa, reilusti yli 20 vuotta.
Mutta ideana on käsittääkseni se että ihminen lähtee kotoa jonnekkin tekemään jotain, yhdessä muiden kanssa.
Yleensä mielenterveydelliset ongelmat saattavat vaan lisääntyä tai pahentua jos jumittaa yksin kotona päivästä, viikosta, kuukaudesta toiseen.
Eli tarkoituksena on saada ihminen aktiivisemmaksi ja osallistumaan toimintaan.
Ei se toki mitään työtä tms. vastaa mutta tarkoitus onkin olla ihmisten kanssa tekemisissä. Siellä on myös muut ihmiset samanlaisia joilla on mielenterveyden ongelmia, eli vertaisia löytyy ja yleensä heidän kanssaan on helpompaa puhua ja tehdä jotain koska jokaisella on samantyylistä taustaa. Voi jopa sanoa että saattaa saada jonkin verran vertaistukea ja huomaa että hei, mä en olekaan ainoa enkä yksin näiden juttujen kanssa.
Nimen omaan näin! Ei pidä muurautua kotiinsa neljän seinän sisään ja vältellä ihmisiä, se vain pahentaa asiaa.