Tänään uin sateessa. Jauhoin täristen pikku kiviä kumisaappadeni alle samalla kun askelsin kohti elintarvikeasemaa.
Tätä se on ankeudessaan leipien ja sipulien sekä lasagnelevyjen haku.
Jotain muutosta sentään kun kumikenkäni eteen sattui isompi ehkä nyrkkini kokoinen kivi jonka potkaisemiseen purin loppuja tympääntyneisyyteni purkauksia.
Valoa pilveen ei ollut näkyvissä vaan mieleni oli sitä kurjempi mitä lähemmäksi tuttu lähikaupan K marketin kyllästyttävä mainos valo läheni.
Yksi auto näkyi liikenteessä, ahaa täällä on sittenkin elämää vaikka kyllähän minä tunnistin kättä huiskauttavan kuskin kyläkoulun jo eläkeiässä olevaksi kaljupäiseksi rehtoriksi joka kaikesta vanhuudestaan huolimatta toimitti virkaansa kylän kynttilänä ja yleisenä virikkeiden alullepanijana milloin järjestäen arpajaiset tai yhteisen ilottoman laulutuokion johon juuri kukaan ei osallistunut paitsi kanttori. Hän kun tuntui olevan se kynttilänjalka. Kaunis kiiltävime hiuksineem jota ilman mikään järjestetty tilaisuus ei pysynyt pystyssä vaikka rehtori kuin valoisa ilme kasvoillaan teki parhaansa.
Noissa ajatuksissa astuin kaupan ovista sisälle. Ketään ei näkynyt, ei edes sillä yhdellä ainoalla kassalla joka hoiti yksikseen jokaisen puutteenalaisten ryöväykset.
Oli niin tympiä päivä tänään ja kyllä vitutti!!!
Tätä se on ankeudessaan leipien ja sipulien sekä lasagnelevyjen haku.
Jotain muutosta sentään kun kumikenkäni eteen sattui isompi ehkä nyrkkini kokoinen kivi jonka potkaisemiseen purin loppuja tympääntyneisyyteni purkauksia.
Valoa pilveen ei ollut näkyvissä vaan mieleni oli sitä kurjempi mitä lähemmäksi tuttu lähikaupan K marketin kyllästyttävä mainos valo läheni.
Yksi auto näkyi liikenteessä, ahaa täällä on sittenkin elämää vaikka kyllähän minä tunnistin kättä huiskauttavan kuskin kyläkoulun jo eläkeiässä olevaksi kaljupäiseksi rehtoriksi joka kaikesta vanhuudestaan huolimatta toimitti virkaansa kylän kynttilänä ja yleisenä virikkeiden alullepanijana milloin järjestäen arpajaiset tai yhteisen ilottoman laulutuokion johon juuri kukaan ei osallistunut paitsi kanttori. Hän kun tuntui olevan se kynttilänjalka. Kaunis kiiltävime hiuksineem jota ilman mikään järjestetty tilaisuus ei pysynyt pystyssä vaikka rehtori kuin valoisa ilme kasvoillaan teki parhaansa.
Noissa ajatuksissa astuin kaupan ovista sisälle. Ketään ei näkynyt, ei edes sillä yhdellä ainoalla kassalla joka hoiti yksikseen jokaisen puutteenalaisten ryöväykset.
Oli niin tympiä päivä tänään ja kyllä vitutti!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiva teksti:) parempaa huomistapäivää sulle.
Hyvää sinulle myös vaikkapa sitä juomista ja miksei jo tätäkin päivää.
Eräs mies voisi tulla piristämään. Hänellä kun on siihen kykyjä.
Muttei taida enää tulla, koskaan.