Kun näin äsken yhden otsikon Ylellä:
"Polkupyöräilijä kuoli liikenneonnettomuudessa Lahdessa – Ylitti suojatietä pyöräillen, kun auto törmäsi"
Pelkään aina, että se olisit sinä.
"Polkupyöräilijä kuoli liikenneonnettomuudessa Lahdessa – Ylitti suojatietä pyöräillen, kun auto törmäsi"
Pelkään aina, että se olisit sinä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Eipä tästä ole kauaa aikaa kun Lahdessa jäi pikkutyttö auton alle. Mikä Lahtea vaivaa? Eivätkö ihmiset osaa ajaa vai eivätkö suojateitä ylittävät ihmiset katso eteensä kun näitä sattuu tuossa kaupungissa tuon tuosta.
Lahdessa on kautta aikojen ollut sellainen liikennekulttuuri, että jalankulkijat kävelevät suojatielle ja yli kadun ollenkaan katsomatta tuleeko autoja.
Siks aina kandeeki taluttaa kiltisti tien yli, koska autoilijat eivät kauheesti kattele minne ajelevat. Kypäräki kandii olla semmonen kunnon pottatyylinen, joka suojaa paremmin myös takaraivon aluetta.
Nämä muualta muuttaneet eivät saa minkäänlaista liikenneopetusta tänne tullessaan. Pyörillä ajetaan miten sattuu ja autoilla jopa vastaantulevien kaistoilla (tod. näk. ilman ajokorttia ja röttelöautolla). Ajokortin omaavien suomalaisten kannattaa olla tarkkana!
Olen hengissä, joten voit huokaista helpotuksesta.
Siinä se on itsekkyys ja itserakkaus huipussaan ) Herran pojaat sentään että te jotkut kehtaatte.
Hyvä että olet hengissä - olet sitten huoleni aihe tai et. :-)
Miksi kannat hänestä huolta? Onko hän sitten sairas?
Ei tietääkseni, mutta hän pyöräilee paljon ja siksi, aina, jos näen hänen seudultaan uutisen liikenneonnettomuudesta koskien pyöräilijää, huolestun.
Jos pahin olisi käynyt niin olisiko sinulle jäänyt rauha sieluun että kaikki välillänne oli ok, ei olisi jäänyt mitään mieltä painamaan. Ylipäätään kysyn koska faktaa on että kukaan meistä ei tiedä kenellä tämä päivä on viimeinen.
Varteenotettava huomio.
Kukaan ei uskaltanu sanoo mitään joten joten . . .
Omalta osaltani suurimmaksi osaksi kyllä. Koin sellaisen herätyksen jo tuossa joulun alla, kun toivotin firman pomolle hyvät joulut ja seuraavana päivänä hän olikin yllättäen nukkunut pois. Se vähän ravisteli.
Se oli sellainen heräte, että halusin jotenkin vielä omalta osaltani puhdistaa pöytää ja kertoa mitä hän merkitsee, edes pienesti, ettei hän jäisi toiseen luuloon jos jotain sattuisi. -aloittaja
Tuotahan ei juuri kukaan ymmärrä ennen, kuin sen menetyksen sitten kokee ja on jo myöhäistä.
Nimenomaan. Ja varsinkin jo kuoleman kokee yleensä tapahtuvan ympärillä vain pitkän sairauden tai vanhuuden myötä, ja siihen osaa tavallaan silloin varautua, niin ei ehkä ajattele kuoleman nopeutta.
Turha huoli, en mä saa edes kuolla. En diggaa suositella kellekään.