Lapsuuden pääsiäinen

Muistelen lapsuudenaikaista pääsiäistä Kainuun korpikylässä. Tärkeintä oli tietoisuus että oli pääsiäinen. Siihen sisältyi jotakin salaperäistä hyvyyden ja pahuuden jännitettä. Pahuutta edustivat "rullit" kuten sanottiin. Pääsiäisviikolla käytiin tutkimassa eläimet navetassa varsinkin lammaskarsina oliko rulli tai pääsiäisämmä käynyt leikkelemässä eläinten korvia tai muita elimiä. Siihen aikaan 1950-luvulla lehdissä oli uutisia että rullit vierailivat navetoissa.
Pitkäperjantai oli Jeesuksen ristiinnaulitsemisen juhla. Päivän tunnelmakin oli jotensakin surumielinen. Lapsista päivä oli pitkä koska ei saanut mennä kylää, ei leikkiä ja mellastaa.
Lankalauantai meni siinä tunnelmassa että Jeesus oli silloin haudassa ihan oikeasti.
Mutta pääsiäinen muutti kaiken. Voi sitä iloa, valoa ja kevään tuntua. Isot siskot olivat piirtäneet koulussa vesiväreillä pääsiäiskuvia, pajunkissoja eli lampaita kuten sanottiin, pupuja ja värjättyjä pääsiäismunia. Itsekin sain piirrellä värikynillä pääsiäisaiheisia kuvia.
Ruoka oli ihan tavallista maalaisruokaa. Mämmiä kyllä syötiin ja lampaanlihaa.
Nyt kohta eläkkeelle lähtevänä ajattelen nykyajasta. Mihin on kadonnut lapsuuteni pääsiäistunnelma, eläminen pääsiäisen uskonnollisissa tapahtumissa todellisesti, luonnonläheisyys, aidot perinteet. Olen jotenkin kyllästynyt nykyiseen tulvivaan pääsiäisrihkamaan. Toivon kuitenkin että lapset saisivat jotakin siitä kauneudesta kokea minkä itse liitän lapsuuteni pääsiäiseen.

Parhainta ja puhdastunnelmaista pääsiäistä toivotan tämän lukijoille.

Kirjoitelkaahan omista pääsiäiskokemuksistanne.