Kuinka itsetuhoinen pitää olla? Pään hakkaaminen seinään ei kai riitä?
Kuinka itsetuhoinen pitää olla että joutuu lepareihin?
Anonyymi
221902
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Riippuu paljon sairaalasta jossa on, jos on osastolla oloaikana itsetuhoinen.
Pään seinään hakkaaminenkin voi riittää.
Itse jouduin kerran kun aloin hakata haarukalla itseäni. Toisella kertaa purin itseäni, ja kun kiellettiin ensin sanomalla eikä se riittänyt niin laittoivat lepareihin.
Takavuosina on joissain paikoissa joutunut aika mitättömistäkin syistä vaikka ei olisi ollut aihetta.
Sulla oli aika outo kysymys, haluatko sä lepareihin vai haluatko tietää kuinka pitkälle voit mennä että et joudu niihin?
Lepareissa ei ole kiva olla.
En halua lepositeisiin. Olen osastolla ja hakannut päätäni seinään viimeiset 2 päivää. Oloani on yritetty helpottaa lääkkeillä mutta huonoin tuloksin.
Kai siis haluan tietää miten pitkälle voin mennä niihin joutumatta.
Miksi sä hakkaat päätäsi seinään? Mihin se auttaa tai mihin sä sillä haluaisit apua?
Eikö siellä osastolla olla sen takia että saisi apua, puhuuko sun kanssa siellä kukaan mitään?
Hitsetuhoisia ajatuksia. Olen osastolla itsetuhoistenajatusten ja psykoottisten oireiden vuoksi. Mikään ei tunnu auttavan. Lääkkeet ovat myrkkyä. Hotajien kanssa on keskusteltu mutta ne vaan sanoo "tule sanomaan meille jos tulee jotain"
Tolla ne tarkottaa että pitäis ottaa lisää pillereitä.
Eikö ne hoitsut käy mitään keskusteluja potilaan kanssa? Tosin tiedän nuo laitokset, niissä ei aina kauheesti välitetä.
Olis vaan tärkeetä saada puhua mikä mieltä painaa. Koska jostakinhan se johtuu että on itsetuhoinen, yleensä siitä kun ei ole hyvä olla oman itsen kanssa. Jotakin on jota itsessään vihaa tai inhoaa ja se pitäis saada kaivettua ulos.
Pillerit ei ole ikinä ainoa ratkaisu, joskus saattaa olla päinvastoin, jos tulee vielä jotain sivuvaikutuksia lisänä.
Todella sairasta kyselyä.
Mene YLEEN töihin ..
Aloittajalle voimia. Tarvitsisit jonkun jonka kanssa puhua ihan rauhassa. On monia tuollaisia sairaaloita, missä sellaista mahdollisuutta ei ole. Tosi väärin ettet nyt saa mitä tarvitset.
Älä "koeta" päästä lepositesiin... ei se paranna tilannetta... Sisäinen tuska helpottaa, kun saat purettua sen ilmaisemalla itseäsi jollekin ihmiselle. Hitto kuinka harmittaa puolestasi, olet hyvä kunnon ihminen ja siellä ei näköjään kukaan välitä.
Sain kiireellisen sairaalalähetteen psykiatrilta tänään itsemurha ajatusten ja msennuksen (bipolaarisuus) vuoksi kun en ollut samaa mieltä lääkkeistä. Sano päättävänsä sit mun puolesta. Sano et ilmeisesti huomenna ovat yhteydessä (oon siis kotona ja olo tosi huono. Ei oo aiemmin ollut näin huono). En tiiä tarkemmin mikä lähete. Näitä kum lukee ei sii ilm. mitään apua tiedossa?
Eli kiskovat sinut pakolla laitokseen kemiallisesti toksisoitavaksi, jotta lopetat valittamisen ja tuskasi muun ilmaisun.
Kannattaa miettiä jatkossa tarkkaan mitä sanot mikäli haluat välttää siitä seuraavan kohtelun.
"Sain kiireellisen sairaalalähetteen psykiatrilta tänään"
No, jos sanoivat että "päättävät sun puolesta" niin ensinnäkin sanon omana mielipiteenäni, että se on väärin.
Mitä on odotettavissa, niin ehkä M1 eli tarkkailulähete neljäksi päiväksi pakkohoitoon. Ambulanssi saattaa noutaa sinut kotoa. Tai voi olla, jos mitään ei ole kuulunut, että harkitsevat vielä.
Jos sinulla on on hyvin huono olo, niin mitä voisi tehdä... Apua tarttet, mutta onko siellä sairaalassa, mihin ehkä siis vidään tahdonvastaisesti, mitään järkevää apua tarjolla? Ainakaan ne lääkkeet, mitä jo tarjosivat, eivät ole järkevää apua.
Eikä ole järkevää syöttää kenellekään tahdonvastaisesti mitään.
Tärkeintä minusta olisi, että pitäisit itselläsi, siis mielessäsi, selvän tiedon siitä mitä haluat ja mitä et. Kun sen pystyt pitämään, selviät kaikissa olosuhteissa. Psykiatrinen järjestelmä (ja muutkin yhteiskunnalliset valtajärjestelmät jossain määrin) pyrkii sumuttamaan hoidettaviensa todellisuuskäsityksen. Siis gaslighttaamaan, manipuloimaan sinut uskomaan heidän käsitykseensä todellisuudesta - heidän käsitykseensä siitä mitä sinä tarvitset, ja mitä tunnet ja ajattelet. -- Tämä ei tietenkään ole useimpien siinä järjestelmässä toimivien hoitohenkilöiden tietoinen pyrkimys. Moni siellä tarkoittaa ihan hyvää (eivät kaikki tietenkään tarkoita hyvää!) Mutta ole selvillä siitä, että tätä tapahtuu kuitenkin.
On mahdollista, että jos menet tai joudut menemään sairaalaan, voit saada siellä ihan oikeaakin apua. Se on sattumankauppaa: jos siellä on ihmisiä jotka kuuntelevat sinua ihan vilpittömästi kuitenkin, valtaakäyttävän roolistaan huolimatta. Jos saat siis sellaista keskusteluaikaa jonkun kanssa, joka on valmis hiukan ymmärtämäänkin sinua. Silloin voi olosi todella helpottua. Samalla voit ehkä levätä sairaalassa, ja tavata muita kärsiviä ihmisiä. Saada heiltä ehkä vertaistukea. Joskus se auttaa.
Kun ei tiedä, mikä siellä odottaa, ei voi ennakoida. Muunlaisia vaihtoehtoja ovat ne joita kokemuksia voi täältäkin lukea, että maataan yksin tai samantapaisesti kärsivät "potilas"toverin kanssa päivät pitkät huoneessa, katotaan telkkaria jos jaksetaan, ja niellään lääkkeitä joiden vastaanottamiselle ei anneta vaihtoehtoja. - Ja jos siinä sitten ahdistuu, joutuu helposti "lepositeisiin". Jota voi mielestäni hyvällä syyllä pitää eräänlaisena kidutusmuotona.
Niin, tällaisia vaihtoehtoja ainakin itse hahmottelen. Mutta luota sisäiseen voimaasi. Kyllä sinä selviät.
No just. Menin sitten hyvässä uskossa pyytämään apua. Parempaa unilääkettä, keskusteluapua tms. Lääkäri totesi että pitää alottaa ketiapiini ja levomepromatsiini ja mirtatsapiini ja vielä oli joku neljäs jota en muista. Totesin etten halua tuollaista lääkitystä. Sanoi että hyvä olis ottaa ja jäädä tarkkailuun. Sanoin etten halua jäädä sairaalaan, jolloin kutsui kaverin paikalle ja yhdessä tuumin kirjottivat M1 lähetteen vedoten suicidaalisuuteeen ja hoitokielteisuyteen (jotka ei mun tietääkseni riitä ailuisennihmisen M1 lähtteeseen). No nyt en sit pääse täältä pois ja otin noi lääkkeet kun aattelin että jos se auttaa pois pääsyä. Oon korkeesti koulutettu (periaatteessa korkeemmin kuin toi lekuri ja lääkealalta), joten se varmaan otti sen itsetunnolle kun kieltäidyin. Eli tää on ihan mielivaltaa.
Mutta tähän siis jatkona, että esh ei ainakaan kannata suostua. Jos esim. työterveyshuolto käytössä, niin kantsii yrittää sen kautta toimia. Nää lääkkeet, jotka mulle nyt tyrkytettiin tuntuu kyllä aika "tujuilta", vaikka oli tosi pieniä annoksia )oon pienikokoinen).
Kylmää ihan ajatus, että joutuisi itse noihin tilanteisiin. Tai joku omainen. En tiedä mitä tekisin kostaakseni tuollaisen nöyryytyksen, jos sellaisen kohteeksi minä tai joku läheiseni joutuisi.
Pahinta oli, kun yritin neuvotella asiasta lääkärin kanssa ja sanoin että tämä suututtaa minua, hän suuttui minulla ja tiuskaisi: "thats it, ei enää arvioita. Hoidetaan M1-lähete (pakkohoito).
Nut lähinnä huolestuttaa pääseekö yäältä millonkaan pois.
Sellaisia kuspäitä ne on. Niillä on kaikki valta tehdä mitä haluat toisille puolustuskyvyttömille ihmisille. Ne ei välitä muista ihmisistä lainkaan. Ovat valmiita tuhoamaan toisen elämän sormia napsauttamalla. Tuolla alalla juhlivat sadistit ja muille omaan huonoa oloaan kostavat ihmispirut, nilkit.
Psykiatrinen pakottaminen tulisi saada kitkettyä kokonaan. Sellainen ei kuulu sivistyneeseen yhteiskuntaan.
Kamalalta kuulostaa mitä kerrot. Tuo on sitä arkipäivää psykiatriassa monelle. Pääset kuitenkin pian pois, kun et ärsytä heitä etkä kuvittele, että siellä tosissaan autetaan.
Kuulostat vahvalta ja asioita pohtivalta ja tietävältä ihmiseltä, ja uskon että pärjäät pitemmän päälle aivan hyvin. Ehkä tuosta voisi kehittää kokemuksen "mikä ei tapa, vahvistaa" ja sitten olet entistäkin avarakatseisempi...?
Pitäisi vaan löytää jostain jossain vaiheessa sellaistakin apua niihin alkuperäisiin ongelmiin, jotka tekivät pahan olon, mistä kerrot. Psykiatrian toimenpiteet eivät useinkaan ole sellaista apua. Ehkä voisit päästä esim. terapiaan, tai löytää jostain vertaistukiryhmän...
Kurjissa oloissa ei kannata jäädä yksin. Silloin moni sanoo neuvona, että "mene päivystykseen", "hae apua", eikä haluta ajatella, että se saattaa olla huonoin mahdollinen paikka. Kukapa haluaisi ajatella, terveydenhuoltojärjestelmä vahingoittaa ihmisiä.
Anonyymi
Eilen 12:17
"Kamalalta kuulostaa mitä kerrot. "
Kirjoitin vähän huolimattomasti... Kukapa siis haluaisi ajatella, että terveydenhuoltojärjestelmä vahingoittaa ihmisiä.
Psykiatrian osalta näin kuitenkin on.
Yleensähän terveydenhuoltojärjestelmä, siis somaattisella puolella, pääasiassa auttaa. Ihmiset menevät esim. leikkauksiin, siinä tiedetään riskit, voittopuolisesti kuitenkin parannutaan. Psykiatriassa asia ei ole näin. Siellä, näin ainakin itselläni on kuva, tehdään enemmän pahaa kuin hyvää.
Se johtuu alalla vallitsevista perusoletuksista, mm. siitä, että ihmismieli olisi ruumiiseen verrattava järjestelmä, jossa psykososiaaliset ongelmat ja kärsimys voidaan hahmottaa sairaudeksi. Ja tästä seuraavista yhteiskunnallisista järjestelyistä, joissa lääkärien ammattikunta saa psyykkisesti kärsiviin ihmisiin samanlaisen valta-aseman kuin somaattisesti sairastaviin.
-- - Tälle hölmöilylle on tukena näennäistiede nimeltä psykiatria, siis, joka ei ole teoria- ja tutkimusperustaltaan tiede lainkaan. Somaattinen lääketiede on ihan oikeaa empiiristä tiedettä, joka virheisiinkin sortuessaan korjaa vähitellen itseään, mutta psykiatria vain apinoi sitä ja esittää voivansa käyttää "valkoista takkia" kenenkään kritisoimatta ja huomaamaamatta ettei sen alla ole mitään. (Heh heh, hups, mikä mielikuva;)
Anonyymi
Eilen 12:17
Joten pärjäile siellä, pidä järki tallella, ja koeta päästä mahd. pian takaisin tavallisten ihmisten pariin jollainen itsekin olet. :)
Anonyymi
Eilen 12:17
Toimittajan voi pistää kylmäksi. Niitä on aivan liikaa maan päällä.
Valtimoista tulee hyvin verta.