Aika moni tällä palstalla kirjoittava tietää jo syvällä sisimmässään, että yhteiskunta ei enää äänestämällä tule paremmaksi, sellaiseksi kuin se oli 60- tai 70-luvulla tai vielä 80-luvun alkupuoliskolla.
Tuolloin ihmisillä oli vankka usko siihen, että kylmästä sodasta huolimatta teknologinen ja taloudellinen kehitys etenisi ja se hyödyttäisi kansan suurta enemmistöä. Opiskelu kannattaisi, tulevaisuus olisi menneisyyttä parempi.
Tuohon uskoimme vielä 80-luvun puolivälin paikkeilla.
Tänään, jos laitamme käden sydämelle ja olemme rehellisiä, emme enää usko tuohon. Jokin on mennyt pilalle. Meiltä on viety tulevaisuus. Miten, miksi, kenen toimesta?
Käännekohta oli itäblokin ja ennenkaikkea Neuvostoliiton romahtaminen vuonna 1991. Niidenkin, jotka eivät koskaan kannattaneet sosialismia, on tunnustettava, että tavalliset suomalaiset hyötyivät suuresti Neuvostoliitosta. Eikä pelkästään suomalaiset, vaan koko Länsi-Euroopan työväenluokka.
Neuvostoliitto muodosti jo pelkällä olemassaolollaan pelotteen länsimaiden kapitalistiluokalle. Länsimaiden kapitalistit eivät rohjenneet riistää työväenluokkaa maksimaalisesti, koska pelkona oli, että työväenluokka voisi tehdä vallankumouksen. Neuvostoliitto oli olemassa vertailukohtana ja henkisenä ja taloudellisena tukena länsimaiden työväenluokalle. Jos kapitalistinen yhteiskunta kehittyisi tavallisen ihmisen kannalta huonommaksi kuin sosialistinen, kansa voisi haluta tehdä vallankumouksen, ja Neuvostoliitto tukisi kansoja tässä pyrkimyksessä.
Neuvostoliiton romahduksen jälkeen tilanne muuttui. Länsimaiden kapitalistiluokan ei enää tarvinnut pelätä mitään: se oli saavuttanut käytännössä globaalin monopoliaseman, ja pystyi nyt sanelemaan olemassaolon ehdot ilman pelkoa vastavoimasta.
Neuvostoliiton romahduksesta on kulunut noin neljännesvuosisata, ja muutos on valtava. Jokainen, joka oli aikuinen jo Neuvostoliiton aikana, tietää, miten valtava ero nykyisellä järjestelmällä on menneeseen. Meillä, jotka muistamme menneet ajat omasta kokemuksestamme, on erityinen vastuu tuon kokemuksen välittämisessä nuoremmille, jotka eivät ole nykyistä parempaa kokeneet.
Suuri osa kansastamme tuntee vähintään kantapään kautta, jos ei muuten, että nykyisin asiat eivät ole kohdallaan. Meidän varttuneempien, jotka olemme muutakin nähneet, on kerrottava nuoremmille, mistä on kyse.
Kyse on talousjärjestelmistä. Kapitalismista ja sosialismista.
Nykyisin vallalla oleva yhteiskunnallinen keskustelu rajoittuu kapitalismin puitteisiin. Nykyisten ongelmien parannusehdotukset ovat kapitalistisen järjestelmän paikkailuehdotuksia. Meidän, jotka tiedämme paremmin, on kerrottava kaikelle kansalle, että ihmiskunnan olemassaoloa uhkaavia ongelmia ei ole mahdollista ratkaista kapitalistisen talousjärjestelmän puitteissa, vaan yhteiskunta on muutettava niin, että käyttöön otetaan sosialistinen yhteiskuntajärjestelmä.
Erityisesti meidän on kerrottava, mitä tarkoittaa kapitalismi ja mitä tarkoittaa sosialismi. Väitän, että kansan enemmistöllä ei ole selvää mielikuvaa edes tästä.
Lyhyesti sanottuna kapitalistisessa talousjärjestelmässä tuotantovälineiden ja työvoiman omistus on eriytynyt kahdelle eri taholle. Tavallisesti näitä kutsutaan työnantajiksi ja työntekijöiksi. Koska tuotannossa tarvitaan sekä tuotantovälineitä, että työvoimaa, on työnantajien ja työntekijöiden neuvoteltava, millä ehdoilla työvoima saa käyttää tuotantovälineitä.
Tässä köydenvedossa se, mikä on yhden tahon voitto, on toisen tahon tappio. Tämän takia kapitalistisessa yhteiskunnassa ei ole olemassa mitään sellaista kuin koko kansan etu. Tämän takia poliiitikot eivät aja koko kansan etua: sellaista ei yksinkertaisesti ole olemassa.
Toisin on sosialistisessa yhteiskunnassa, jossa tuotantovälineet ovat koko kansan yhteisomistuksessa. Tällöin tuotantovälineiden omistus on samalla taholla kuin työvoiman omistus, ja mitään eturistiriitaa ei ole olemassa.
Millainen sitten olisi hyvä sosialistinen yhteiskuntajärjestelmä? Sosialistisessa yhteiskunnassa määritelmän mukaan tuotantovälineet ovat kansan yhteisomistuksessa ja toimintaa johdetaan suunnitelmallisesti ja keskusjohtoisesti. Tämä voidaan periaatteessa toteuttaa miten vain, mutta ensi alkuun voi olla inspiroivaa nähdä esimerkkejä siitä, miten tätä toteutetaan nykyisin olemassa olevissa sosialistisissa yhteiskunnissa.
Tämän takia kirjoitan blogikirjoituksia sosialistisesta yhteiskunnasta.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jannekejo/232324-miksi-kirjoitan-sosialistisesta-yhteiskunnasta/
Tuolloin ihmisillä oli vankka usko siihen, että kylmästä sodasta huolimatta teknologinen ja taloudellinen kehitys etenisi ja se hyödyttäisi kansan suurta enemmistöä. Opiskelu kannattaisi, tulevaisuus olisi menneisyyttä parempi.
Tuohon uskoimme vielä 80-luvun puolivälin paikkeilla.
Tänään, jos laitamme käden sydämelle ja olemme rehellisiä, emme enää usko tuohon. Jokin on mennyt pilalle. Meiltä on viety tulevaisuus. Miten, miksi, kenen toimesta?
Käännekohta oli itäblokin ja ennenkaikkea Neuvostoliiton romahtaminen vuonna 1991. Niidenkin, jotka eivät koskaan kannattaneet sosialismia, on tunnustettava, että tavalliset suomalaiset hyötyivät suuresti Neuvostoliitosta. Eikä pelkästään suomalaiset, vaan koko Länsi-Euroopan työväenluokka.
Neuvostoliitto muodosti jo pelkällä olemassaolollaan pelotteen länsimaiden kapitalistiluokalle. Länsimaiden kapitalistit eivät rohjenneet riistää työväenluokkaa maksimaalisesti, koska pelkona oli, että työväenluokka voisi tehdä vallankumouksen. Neuvostoliitto oli olemassa vertailukohtana ja henkisenä ja taloudellisena tukena länsimaiden työväenluokalle. Jos kapitalistinen yhteiskunta kehittyisi tavallisen ihmisen kannalta huonommaksi kuin sosialistinen, kansa voisi haluta tehdä vallankumouksen, ja Neuvostoliitto tukisi kansoja tässä pyrkimyksessä.
Neuvostoliiton romahduksen jälkeen tilanne muuttui. Länsimaiden kapitalistiluokan ei enää tarvinnut pelätä mitään: se oli saavuttanut käytännössä globaalin monopoliaseman, ja pystyi nyt sanelemaan olemassaolon ehdot ilman pelkoa vastavoimasta.
Neuvostoliiton romahduksesta on kulunut noin neljännesvuosisata, ja muutos on valtava. Jokainen, joka oli aikuinen jo Neuvostoliiton aikana, tietää, miten valtava ero nykyisellä järjestelmällä on menneeseen. Meillä, jotka muistamme menneet ajat omasta kokemuksestamme, on erityinen vastuu tuon kokemuksen välittämisessä nuoremmille, jotka eivät ole nykyistä parempaa kokeneet.
Suuri osa kansastamme tuntee vähintään kantapään kautta, jos ei muuten, että nykyisin asiat eivät ole kohdallaan. Meidän varttuneempien, jotka olemme muutakin nähneet, on kerrottava nuoremmille, mistä on kyse.
Kyse on talousjärjestelmistä. Kapitalismista ja sosialismista.
Nykyisin vallalla oleva yhteiskunnallinen keskustelu rajoittuu kapitalismin puitteisiin. Nykyisten ongelmien parannusehdotukset ovat kapitalistisen järjestelmän paikkailuehdotuksia. Meidän, jotka tiedämme paremmin, on kerrottava kaikelle kansalle, että ihmiskunnan olemassaoloa uhkaavia ongelmia ei ole mahdollista ratkaista kapitalistisen talousjärjestelmän puitteissa, vaan yhteiskunta on muutettava niin, että käyttöön otetaan sosialistinen yhteiskuntajärjestelmä.
Erityisesti meidän on kerrottava, mitä tarkoittaa kapitalismi ja mitä tarkoittaa sosialismi. Väitän, että kansan enemmistöllä ei ole selvää mielikuvaa edes tästä.
Lyhyesti sanottuna kapitalistisessa talousjärjestelmässä tuotantovälineiden ja työvoiman omistus on eriytynyt kahdelle eri taholle. Tavallisesti näitä kutsutaan työnantajiksi ja työntekijöiksi. Koska tuotannossa tarvitaan sekä tuotantovälineitä, että työvoimaa, on työnantajien ja työntekijöiden neuvoteltava, millä ehdoilla työvoima saa käyttää tuotantovälineitä.
Tässä köydenvedossa se, mikä on yhden tahon voitto, on toisen tahon tappio. Tämän takia kapitalistisessa yhteiskunnassa ei ole olemassa mitään sellaista kuin koko kansan etu. Tämän takia poliiitikot eivät aja koko kansan etua: sellaista ei yksinkertaisesti ole olemassa.
Toisin on sosialistisessa yhteiskunnassa, jossa tuotantovälineet ovat koko kansan yhteisomistuksessa. Tällöin tuotantovälineiden omistus on samalla taholla kuin työvoiman omistus, ja mitään eturistiriitaa ei ole olemassa.
Millainen sitten olisi hyvä sosialistinen yhteiskuntajärjestelmä? Sosialistisessa yhteiskunnassa määritelmän mukaan tuotantovälineet ovat kansan yhteisomistuksessa ja toimintaa johdetaan suunnitelmallisesti ja keskusjohtoisesti. Tämä voidaan periaatteessa toteuttaa miten vain, mutta ensi alkuun voi olla inspiroivaa nähdä esimerkkejä siitä, miten tätä toteutetaan nykyisin olemassa olevissa sosialistisissa yhteiskunnissa.
Tämän takia kirjoitan blogikirjoituksia sosialistisesta yhteiskunnasta.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jannekejo/232324-miksi-kirjoitan-sosialistisesta-yhteiskunnasta/
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.