Sikäli kuin ihmiskunta ylipäätään voi vaikuttaa ympäristöasioihin, se tapahtuu säätelemällä teollista tuotantoa — käytännössä pitämällä se siedettävän pienenä suhteessa kulloisenkin teknologian tasoon.
Teknologia kehittyy ajan mittaan ympäristöystävällisemmäksi, ja tämän ansiosta sama tuotteiden määrä voidaan tuottaa pienemmällä ympäristörasitteella. Mutta jos tavoitteena on aina ja jatkuvasti tuotannon määrän maksimoiminen, ei teknologian kehitys voi pelastaa luontoa. Tuollaisella tuotannon maksimoinnin mentaliteetilla ympäristöstä tullaan ottamaan irti kaikki mahdollinen ja se tullaan tuhoamaan aivan riippumatta siitä, millä tasolla teknologia on.
Millä edellytyksillä teollista tuotantoa voidaan säädellä? Nykyisin sitä yritetään säädellä sopimuksin sekä lain voimalla. Toimiiko tämä?
Kapitalistisessa taloudessa tuottajat kilpailevat keskenään. Jatkuvasti joku kilpailija on siinä tilanteessa, että hänen on valittava joko kilpailussa häviämisen tai sääntöjen rikkomisen välillä. Häviäminen merkitsee yritykselle taloudellista kuolemaa. Sääntöjen rikkomisesta — jos siitä ylipäätään jää kiinni — seurauksena on taloudellinen sanktio, joka pahimmillaan (mutta ei käytännössä koskaan) johtaa samaan kuin kilpailussa häviäminen. Näin ollen sääntöjen rikkominen on tuollaisessa tilanteessa taloudellisesti järkevää.
Myös menestyvät yritykset rikkovat sääntöjä menestyäkseen vielä paremmin. Tuore esimerkki tästä on Volkswagenin päästöväärennökset.
Se, että yritykset rikkovat sääntöjä kapitalismin oloissa, on vain yksi puoli asiasta. Toinen puoli on se, että kapitalismin oloissa tuotantoa ja yrityksiä on ylipäätään enemmän kuin niille on tarvetta. Kapitalistisessa taloudessa tuotanto ei ole kysyntälähtöistä. Tuotannon lähtökohtainen motiivi ei ole käyttöarvojen tuottaminen ihmisille, vaan voiton tuottaminen tuottajalle.
Näin ollen tuotannon maksimoiminen on kapitalismin oloissa vallitseva tavoite ja tuotantoa ei ole koordinoitu yhteiskunnan tasolla, mikä johtaa myös tuotannon tehottomuuteen millä tahansa tuotannon tasolla.
Sosialistisessa taloudessa asiat ovat toisin. Tuotannon lähtökohtaisena motiivina on käyttöarvojen tuottaminen ihmisille eikä voiton tuottaminen tuottajalle. Tuotanto on koordinoitu yhteiskunnan tasolla, koska tuotantovälineet ovat yhteiskunnan omistuksessa. Tämä johtaa tuotannon tehostamiseen sekä siihen, että tarpeetonta tuotantoa ei tehdä. Sosialistisessa taloudessa kenenkään toimeentulo ei ole kiinni tarpeettoman krääsän tuotannosta.
Ympäristön ja luonnon pelastamiseksi on välttämätöntä hallita tuotantoa. Sosialistisessa taloudessa sitä voidaan hallita, kapitalistisessa ei. Tämän takia luonnon pelastamisen välttämätön edellytys on talousjärjestelmän vaihtaminen sosialistiseksi.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jannekejo/223901-miksi-sosialismi-on-ympariston-kannalta-parempi-vaihtoehto/
Teknologia kehittyy ajan mittaan ympäristöystävällisemmäksi, ja tämän ansiosta sama tuotteiden määrä voidaan tuottaa pienemmällä ympäristörasitteella. Mutta jos tavoitteena on aina ja jatkuvasti tuotannon määrän maksimoiminen, ei teknologian kehitys voi pelastaa luontoa. Tuollaisella tuotannon maksimoinnin mentaliteetilla ympäristöstä tullaan ottamaan irti kaikki mahdollinen ja se tullaan tuhoamaan aivan riippumatta siitä, millä tasolla teknologia on.
Millä edellytyksillä teollista tuotantoa voidaan säädellä? Nykyisin sitä yritetään säädellä sopimuksin sekä lain voimalla. Toimiiko tämä?
Kapitalistisessa taloudessa tuottajat kilpailevat keskenään. Jatkuvasti joku kilpailija on siinä tilanteessa, että hänen on valittava joko kilpailussa häviämisen tai sääntöjen rikkomisen välillä. Häviäminen merkitsee yritykselle taloudellista kuolemaa. Sääntöjen rikkomisesta — jos siitä ylipäätään jää kiinni — seurauksena on taloudellinen sanktio, joka pahimmillaan (mutta ei käytännössä koskaan) johtaa samaan kuin kilpailussa häviäminen. Näin ollen sääntöjen rikkominen on tuollaisessa tilanteessa taloudellisesti järkevää.
Myös menestyvät yritykset rikkovat sääntöjä menestyäkseen vielä paremmin. Tuore esimerkki tästä on Volkswagenin päästöväärennökset.
Se, että yritykset rikkovat sääntöjä kapitalismin oloissa, on vain yksi puoli asiasta. Toinen puoli on se, että kapitalismin oloissa tuotantoa ja yrityksiä on ylipäätään enemmän kuin niille on tarvetta. Kapitalistisessa taloudessa tuotanto ei ole kysyntälähtöistä. Tuotannon lähtökohtainen motiivi ei ole käyttöarvojen tuottaminen ihmisille, vaan voiton tuottaminen tuottajalle.
Näin ollen tuotannon maksimoiminen on kapitalismin oloissa vallitseva tavoite ja tuotantoa ei ole koordinoitu yhteiskunnan tasolla, mikä johtaa myös tuotannon tehottomuuteen millä tahansa tuotannon tasolla.
Sosialistisessa taloudessa asiat ovat toisin. Tuotannon lähtökohtaisena motiivina on käyttöarvojen tuottaminen ihmisille eikä voiton tuottaminen tuottajalle. Tuotanto on koordinoitu yhteiskunnan tasolla, koska tuotantovälineet ovat yhteiskunnan omistuksessa. Tämä johtaa tuotannon tehostamiseen sekä siihen, että tarpeetonta tuotantoa ei tehdä. Sosialistisessa taloudessa kenenkään toimeentulo ei ole kiinni tarpeettoman krääsän tuotannosta.
Ympäristön ja luonnon pelastamiseksi on välttämätöntä hallita tuotantoa. Sosialistisessa taloudessa sitä voidaan hallita, kapitalistisessa ei. Tämän takia luonnon pelastamisen välttämätön edellytys on talousjärjestelmän vaihtaminen sosialistiseksi.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jannekejo/223901-miksi-sosialismi-on-ympariston-kannalta-parempi-vaihtoehto/
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.