Niinkin kliseinen tausta, kuin huono lapsuus, jossa isä "vaihtanut" minut muihin naisiin. Eli sopimuksena ollut vuoroviikoittainen vanhemmuus, mutta isäni aina perunut kun ollut muuta naisseuraa ja loppujen lopuksi äidin yksinhuoltajuus. Nyt en alitajuntaisesti pääse tästä yli aikuisiällä ja pysty luottamaan yhteenkään mieheen.
Olen tavannut parikin kivaa miestä, mutta järjestäen homma katkeaa kun totean jotain ihan tyhmää, että katselevat kumminkin muita tai tekstailevat muille. Oletan heidän pettävän kuitenkin. Miten oppia luottamaan.. itseen...miehiin? Psykologille ei ole vara mennä, enkä usko saavani ratkaisuja tähän sieltä. Tämä vain alkaa hiertämään niin pahasti tunne elämää, että jotenkin pitäisi elämässä päästä eteenpäin ja menneistä yli...
Olen tavannut parikin kivaa miestä, mutta järjestäen homma katkeaa kun totean jotain ihan tyhmää, että katselevat kumminkin muita tai tekstailevat muille. Oletan heidän pettävän kuitenkin. Miten oppia luottamaan.. itseen...miehiin? Psykologille ei ole vara mennä, enkä usko saavani ratkaisuja tähän sieltä. Tämä vain alkaa hiertämään niin pahasti tunne elämää, että jotenkin pitäisi elämässä päästä eteenpäin ja menneistä yli...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oikeastaan sun pitää vaan uskoa parempiin ihmisiä on olemassa. Nykymaailma on vaan mennyt siihen, suurimalla osalla ihmisllä on netin myötä sivu suhteet ja sillä houkutus on suuri. Päästä irti kaikesta ja työskentele itsesi kanssa.
Komppaan edellistä, itsensä kanssa työskentelyä se vaatii.
Kannattaa pohtia syvältä mistä johtuu että luottamus on mennyt. Siinä ei ole ainoa syy se että isä on "vaihtanut" sinut muihin naisiin.
Miten sen itse koit silloin? Piditkö ehkä itseäsi huonona, ajattelitko että et kelpaa isällesi?
Kaikki tuollainen vaikka vain siellä alitajunnassa vaikuttaa myöhemminkin elämässä.
Mä olen joutunut itse työstämään omaa itsetuntoa, se on ollut pitkä prosessi ja jatkuu varmaan loppuiän, mutta on hyvin mennyt ja itsetunto hyvin noussutkin ajan myötä.
Luottamuspulaa mullakin on jonkin verran koska olen ollut tilanteissa joissa on luottamus mennyt totaalisesti.
Aina sanotaan ettei sen saa antaa vaikuttaa enää myöhemmin mutta ei sitä ole ihan helppoa unohtaakaan. Vaikka harvemmin samat jutut toistuu esim. muiden ihmisten kohdalla.
Koet elämäsi olevan liian riippuvainen kumppanistasi. Kun ymmärrät että löysi hän toisen tai ei, sinä pärjäät elämässäsi eikä elämässäsi tapahdu katastrofia jos jäät yksin elämään toisen lähtiessä toisen matkaan. Arki hoituu ja mielenterveys säilyy. Pystyt kannatteleen itse itseäsi ja mieltäsi
Koita ajatella järjellä: läheskään kaikki ihmiset eivät ole kuten isäsi. Minulla oli väkivaltainen, narsistinen isä. Ei ole luottamusongelmia, koska tiedän suurimman osan ihmisistä olevan erilaisia kuin isäni.