että miksi el-kristityt pitävät omaa kristillisyyttään ainoana oikeana. Myös vanhoilliset sanovat niin omastaan. Olen tutustunut joihinkin vanhoillisiin ja he puhuvat mielellään, että muut ovat eriseuraisia. Vai onko tuo vain jonkun muutaman mielipide? El:t on esikoisseurakunnasta Ruotsin lapista lähtenyt vanhin lestadiolaisuusryhmä. Vl on suurin ryhmä. Missä opetus eroaa, olisi kiva tietää.
voisko joku el selittää
ellinora
101131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
El- porukan puolesta en voi vastata, mutta yksityishenkilönä voin koittaa analyysoida kysymystä.
Niinkuin tiedetään jäi liikkeen varsinainen johtaminen Lestadiuksen jälkeen Raattamaan harteille. He olivat ominaisuuksiltaan erilaiset, niinkuin ihmiset tuppaavat olemaan. Toisaalta Lars Levi oli herättäjä ja Juhanin osaksi tuli paljolti johdatus herätyksen akuutin vaiheen jälkeiseen aikaan.
Mikäli ei ymmärretä, että on samojen Jumalan lahjojen eripuolet, voidaan lähteä etsimään eroja näiden kahden miehen teologiasta. Jos pitäydytään pelkkään faktaan ilman tulkintaa, löytyy painotuseroja.
Joosuan kirjan lopussa mainitaan, että kansa palveli Herraa niin kauan, kun Joosua eli ja vanhimmat, jotka olivat nähneet Herran voimalliset teot.
Siis uusien sukupolvien myötä herätys tasaantuu ja helposti aletaan painottaa erilaisia asioita. Jo Raattamaan loppuvaiheiden aikana syntyi ikäänkuin voimakeskittymiä eri paikkoihin ja alkoi ikäänkuin keskinäinen kilpailu.
Raattamaan kuoltua ei seuraaja Joonas Purnu kai saanut tilannetta enää lainkaan hallintaan ja keskinäisen valtataistelun seurauksena joukko hajosi.
Aiempi laveampi seurakuntakäsitys jouduttiin hylkäämään, koska ajateltiin, ettei samalla paikkakunnalla voi olla kahta lestadiolaisperäistä joukkoa, jotka molemmat olisivat oikeita Jumalan seurakunnan osia.
Loppu onkin legendaa ja sitä pidetään täysin keinotekoisesti yllä ja tätä perintöä ovat sukupolvet vaalineet, kuin suurta aarretta melkein kaikissa lestadiolaisporukoissa.
Tilannetta ei ole mielestäni mahdollista ratkaista millään teologialla, koska mielestäni kaikissa porukoissa on osia alkuperäisestä perinnöstä ja siihen ympättynä ihmismielen tuotoksia.
Ainoa olisi, että Herra itse puuttuisi tilanteeseen ja kirkastaisi synnin synniksi. Nimittäin niin paljon on inhimillistä pullistelua ja omahyväistä ylemmyyden tunnetta sielläkin, missä vakuutetaan Kristusta kirkastettavan. Varjelkoon Jumala ketää ryhtymästä Kristuksen mannekiiniksi siten, että heittäää toisia kattilaan ja itse seisoisi kannen päällä.
Jumalan omia on kaikkialla, missä yksinkertaisesti uskotaan Kristus Vapahtajaksi ja syntien sovittajaksi.
Itse olen jonkun verran tutkinut eri lähteistä tuota historiaa ja olen tullut kutakuinkin samaan johtopäätökseen.
Sanoisin, että erittäin hyvä referaatti Lasse-sedältä.
Omat kokemukseni lisäksi osoittavat, että vanhoillisissa piireissä tämä "vain me"-ajatus on onnistuttu viemään sukupolvelta toiselle melko tehokkaasti. Tämä on tosin vain omien kokemuksien perusteella muodostunut näkemys eikä varmasti täydellinen totuus. Kokemukseni myös osoittavat, että esikoislestadiolaisen on mahdoton lähestyä heitä. Esikoislestadiolaiset tuntuvat olevan heidän pahimpia vihollisiaan, jopa pahempia kuin "julkijumalattomat". Mutta tämä voi toki olla vain minun kohdalleni sattunutta käytöstä enkä siten tahdo yleistää. Tätä samaa tosin löytyy paljon myös esikoisten joukosta. Ja se on valitettavaa, että ei päästä keskusteluyhteyteen.
Kuten Lasse-setä sen ilmaisi, että vain Herra voi auttaa puuttumalla tähän tilanteeseen. Ja tätä me rukoilemme.
kun olinkin aika ihmeissäni siitä vihamielisyydestä, jota sain osakseni, kun kerroin joillekin vanhoillislestadiolaisille olevani esikoislestadiolainen, kristitty. Sainpa oikein sapiskaa. Luulin, että olemme lähelläkin toisiamme. En suinkaan saanut tuntea kristillistä lämpöä ja vaan minun annettiin ymmärtää, että olen aivan väärässä opissa ja minulle pitää opettaa kovalla kädellä etten ole ollenkaan saanut Jumalalta mitään oikeaa armoa ja uskoa, koska olen eriseurainen ja vääräoppinen. Huh. Kerroin käsittäneeni todellakin kristillisyyden Jumalan armosta, mutta sitä ei uskottu. Useat maailman ihmiset suhtautuvat meihin kunnioittaen ja arvostavat meitä, koska olemme esim. työssä ahkeria ja tunnollisia. Tietysti meitä myös vihataan.
kuin sen, että el-kristittynä olen saanut vl-lestoilta osakseni vain vihaa ja ylenkatsetta monissa tilaisuuksissa, joissa olen joutunut olemaan heikäläisten kanssa tekemisissä. Ja kaikki vain sen vuoksi, että kuulun esikoisiin. Kysyin kerran eräässä sukujuhlassa ( kaukaisen sukulaiseni vuosijuhlassa ) syytä tähän eräältä vl-puhujalta, että miksi te käyttäydytte minua ja vaimoani kohtaan aina niin tylysti kaikissa kohtaamisissamme? Vastaus oli lyhyt: Esikoisuus on eriseura! Siinä on syytä kylliksi!
kun kerroin vain eräälle vl-miehelle, että kuinka kaste on meille tärkeä asia...luin tekstin suoraan kirkon katekismuksesta mitä kaikkea kaste merkitsee. Luulin, että olemme sentään tästä samaa mieltä. Tämä vl-mies sanoi, että katekismus ei ole raamattu ja että minä olen väärässä! Lisäksi minua oikein lyötiin raamatunlauseilla ja sellaisilla ihmeellisillä puheilla, joista en saanut selvää ja sanottiin, että olen eriseuraa ja mitä sellaisesta on raamatussa sanottu. En ole ennen kokenut vastavaa hirveätä vihamielisyyttä ja syyttelyä, minulle tuli aivan itkuinen ja paha mieli. Kyllä meidän el-kristillisyydessä olen kokenut on aivan toista, ei olla orjuuden hengessä lain alla vaan saadaan vapaasti uskoa olevamme Jumalan lapsia.Jumalan armo kuuluu myös meille el-kristityille, meillä saarnataan puhdas Jumalan sana ja me pääsemme taivaaseen uskollamme, jonka olemme Jumalalta saaneet.
luettuani jutut en voi muuta kuin todeta, että kyse on valtataistelusta.
Kuka oikeassa ja kuka väärässä...
siitäpäs sitten johdatellaan näitä lampaita aitauksiin ryhdytään määkimään, yesh! Elämän Sisältöä!
Yksi kristillinen seurakunta eli Jumalan lasten joukko on vain se, minkä Jeesus itse perusti pääsiäisiltana ja sai Hengen voiman ensimmäisenä helluntaina. Siihen tullaan sisälle oven, Kristuksen, kautta ja sen rajat määritellään vain Jumalan sanalla.
Tämä on Raamatun mukainen näkemys, mihin yhtyy myös oppi-isämme Martti Luther. Tähän yhtyvät myös kaikki Kristuksen opista kiinni pitävät uskovat olkoon kysymyksessä el- tai joku muu yhteisö.
Seuraavasta löytyy Lestadiuksen oma selitys.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000098&posting=22000000005274811
En ymmärrä, miksei se kelpaa lestadiolaisille
on pidetty noin viikko sen jälkeen kun Lestadius sai parannuksen armon
meni vielä muutama vuosi ennenkuin tulet varsinaisesti syttyivät hänen saarnatuolinsa juurella
Miksi siis Lestadius itse sanoo Postillassa
Eikö ole uskottovampaa, että hengellinen pappi kantaa taivaan valtakunnan avaimia mukanaan joka paikassa, kun taas suruton pappi voi käyttää niitä vain virantoimituksessa?