ikävöintisi kanssa? Päästätkö ikävöinnin lomassa myös ilon ja hauskuuden valtaamaan mielesi? Vai millä keinoin tasapainotat mielesi tilaa, ettei mieli olisi ainoastaan ikävässä olemista ja sen kantamista?
Miten pärjäilet...
Anonyymi
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Se on osittain mielessä, ei koko aikaa.
heitän perunan olkani yli lattialle, sitten vanhoilla balettitaidoillani pyörähdän ympäri käyttäen kilin leuan nostaminen nimistä kungfu taitoani hipaistakseni perunaa...
sitten nostan perunan lattialta keitoon, perunakeittoon....
https://www.youtube.com/watch?v=Rf4aLXoDNXk
En mieti enää. Yritän jatkaa elämää ja ihastua uuteen lähelläni olevaan
Ketä et mieti enää?:/
Käyttäydyn enemmän rakastuneen kuin ikävissään riutuvan lailla. Vaikka se ikävä toisen luokse kova onkin. En edes tiedä onko ikävä oikea sana, ehkä mulla on polte häneen. Hymyilen usein kun hän tulee mieleen. Olen kuin toisessa maailmassa ja unohdun haaveilemaan typerä virne naamalla.. Tulee ne huonot hetketkin välillä mutta pääsääntöisesti olen sellainen "rakastunut höpsö".
Pärjäilen. En sitä koko ajan ajattele. Varsinkin iltaisin on varottava, ettei tule liian ikävä. Onneksi on toi koira johon voi ulkoistaa tunteita.
koira on kaveri......
KYTÄT!!!!!!!!
https://www.youtube.com/watch?v=lgSLz5FeXUg
Okei, no enhän minä heti tajunnutkaan, mutta taidamme tuntea toisemme : )
En pärjäile kovin hyvin, ei päivääkään etten muistaisi ja ikävöisi häntä.
Yritän selviytyä velvoitteistani, se auttaa jaksamisessa. Tiedän että sekin päivä tulee että huomaan nauravani, ainakin lupaan hymyillä ;/
Yli kahteen kuukauteen eilinen oli ainoa päivät jona en ole itkenyt jossain vaiheessa ikävää. Kyyneleet alkaa loppua. Muuten kyllä ihan hyvillä mielin eteenpäin. Vaikka kipeää tekee.
Hyvä kysymys. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että jos ikävä kovasti vaivaa niin voin laittaa vaikka viestin. Keskustelu helpottaa. Olen käsitellyt tunteitani ja päässyt melko hyvin siihen tilaan, että ikävöinti on muuttanut muotoaan. Se on lähinnä vain tunnetta siitä että tiedän välittäväni hänestä. Kyse on siis päättyneestä suhteesta. Ajatuksissani hän tietysti on välillä ja saa ollakin. Hänelle on oma paikka siellä ja sydämessäni vaikka koko loppuelämäni ajaksi.
On siellä vähän tilaa kuitenkin varattuna jollekin uudellekin.
Huonosti. En ole iloinnut kunnolla mistään kertaakaan sen jälkeen kun menetin hänet.