Olen 47-vuotias perheellinen nainen. Viime aikoina mulla on ollu tosi surullinen ja yksinäinen olo. Kaipaan naisystävää, jonka kanssa jakaa ilot ja surut. Minulla on kyllä kavereita mutta vain muutama tosiystävä, jotka eivät pidä enää yhteyttä. Olen yrittänyt soittaa heille mutta väsyin siihen, että he eivät koskaan ota minuun yhteyttä. Päätin, että en enää soittele.
Miehen kanssa en voi jutella kaikkea, tuntuu että hän ei ymmärrä. Välillä kyllä tuntuu, että kukaan muukaan ei ymmärrä. Ja kaikilla on aina kiire. Nautin yksinolosta mutta välillä tuntuu kuin olisin ainut ihminen tällä planeetalla ja muserrun tämän taakkani alle. Minusta on alkanut tuntumaan, että kukaan ei huomaisi vaikka katoaisin täältä
Miehen kanssa en voi jutella kaikkea, tuntuu että hän ei ymmärrä. Välillä kyllä tuntuu, että kukaan muukaan ei ymmärrä. Ja kaikilla on aina kiire. Nautin yksinolosta mutta välillä tuntuu kuin olisin ainut ihminen tällä planeetalla ja muserrun tämän taakkani alle. Minusta on alkanut tuntumaan, että kukaan ei huomaisi vaikka katoaisin täältä
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen sinua vanhempi mies. Luulen että olen ollut ulkopuolinen 7 vuotiaasta alkaen.
Näin jälkeenpäin ja kaukaa ajatellen olin kauhea poika. Tappelin ja löin pienempiä sisaruksiani. Isommilta sain selkään aina. Se teki pikkusantusta katkeran. Vielä nytkin.
se kyrsii.
Se ulkopuolisuus. SA-Intissä, työelämässä Kainuusta paljon etelään.
Nauran kippurassa yksinäni hyville vitseille. Näin puiston penkkiin kirjoitetun ajatelman: viinaa en ikänä juo enkä polta tupankia.
Joku oli kirjoittanut viereen tekstin: naista en ole ikinä saanut, enkä saa. On siitä vuosia. Hekotan sille vieläkin.
- köpä.Kypärävaara -
Moi.
Minä olen 42 vuotias äiti.
Ei ole oikein ystäviä.
Olen vanha sillä tavalla,lapset eivät ole omiani mitä olen hoitanut ja kasvattanut.
Moi,
olen 54-vuotias nainen ja minulla on sama ongelma. Olen nyt määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä, eikä ole edes työkavereita. Kukaan heistä ei ole ottanut yhteyttä. Olisi sentään voitu lähettää viesti tyyliin Parane pian, mutta kukaan ei ole ottanut yhteyttä melkein puoleentoista vuoteen. Tunnen itseni erakoksi. Vain mies on lähellä. Niin sanotut kaverit eivät välitä lainkaan. Olen vaikeasti masentunut ja niin väsynyt ja turhautunut tähän tilanteeseen. Olisi niin ihana tosiaan jakaa ilot ja surut jonkin toisen naisen kanssa.
Mitä sie ajattelet Leena-65 tännään.
??
Moikka Anonyymi. Tänään oli taas samanlainen päivä kuin eilen. Paitsi kävin labrakokeissa ja menin väärään labraan. No, sitä sattuu. Kyllä yksinäisyys syö ihmistä. Lisäksi minun vaikea masennus on kestänyt jo 7 kuukautta. Voisi jo loppua.
En uskalla laittaa sähköpostia tähän, koska se on kokonaan omalla nimelläni. Jos sinä voisit aluksi laittaa oman spostin, niin vastaisin, ja näkisit sitten minun osoitteen.
Hyvää myöhäistä iltaa sinulle.
Sama juttu täällä. Jos kaipaat juttuseuraa niin laita esimerkiksi spostiosoitteesi niin voitais vaihtaa ajatuksia. Perheellinen nainen minäkin.