Muistan aina, kun lapsena pääsin vanhempien mukaan automatkalle Saksaan. Ei ollut varaa usein ravintoloissa syödä, mutta kojuissa myytiin hyviä makkaroita, paljon parempia kuin Suomen hampparin käyrät. Ne olivat mukavan suolaisia, mausteisia ja lihaisia Bratwursteja, päällä keltaista vahvaa sinappia. Leipomosta ostettiin rapeita uunituoreita sämpylöitä niiden seuraksi . Mukavaa kun eräs Lkauppa myy Suomessa ihan samanlaisia makkaroita.
Makumuisto maailmalta
Anonyymi
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hyvin löytyy myös K ja S-kaupoista.
Siellä ne ovat kaiken muun hyvän lisäksi SF.
H.
Minulle Ruotsinlaivan katkaravut oli ihan uusi elämys nuorena aikuisena. Ne olivat kokonaisia, niin mahdottoman hyviä, että niitä piti mättää kuorittavaksi syvä lautasellinen.
Minäkin ihastuin kuorellisiin katkarapuihin hiukan alle kaksikymmenkesäisenä Ruotsin-laivan noutopöydässä, näppärästi niitä ison keon itselleni kuorin. Aiemmin olin maistanut vain lasipurkin suolavedessä säilöttyjä. Yleensäkin ne ensimmäiset makututtavuudet ovat jääneet mieleen. Kanarian eka matkalla kahden hengen suuri paellapannullinen teki vaikutuksen jo ulkonäöltään ja tuoksultaan, pinnalla kuorellisia sinisimpukoita, isoja katkarapuja ja sitruunalohkoja. Sahramiriisiä oli valtavasti , valkosipuli maistui vienosti, sattumina löytyi vielä broilerin ja mustekalanpaloja. Juomana oli kannullinen sangriaa, aurinko laskemassa mereen ja olo autuas. Silloin kameran filmiä säästettiin maisemiin, mutta kirjoittelin matkapäiväkirjaan joitakin "tärkeitä" aterioita tarkkaan.
Monet paellat on senkin jälkeen tullut tilattua, aina ei niin yhtä onnistuneita. Kotona olen versioinut paellaa muurikkapannulla, mutkatonta ruokailua isollekin joukolle. Punaviinipohjainen sangria ei suosikkijuomani ole, mutta valkkariin voin lisätä itselleni runsaasti jäitä.
Ramoona
Sama paikka, sama ikäluokka, sama elämys.
Myöhemmistä makuelämyksistä mieleeni on jäänyt vain muutama vähemmän miellyttävä.
Espanjalaisten callos. Yritin maistaa kahdesti mutta kolmanteen ei enää rohkeuteni riittänyt.
Toinen, minulle tuntematon oli Pekingissä. Sirkuksen avautumista odotellessamme menimme vastapäiseen kuppilaan ja otimme umpimähkään, mitään ymmärtämättä sapuskan joka oli sakeaa soppaa tai muhennosta. Tarkoitus oli syödä möhnät puikoilla ja ryystää liemi kulpan reunasta. Ne möhnät olivat jo hurjan makuisia ja kun yritin edes ryystää lientä niin sekin jäi kesken.
Pidän itseäni melkein kaikkiruokaisena mutta rajansa kaikella.
Vielä katkoista. 1985 jälkeen oli vuosikausia tapani ostaa Espanjaan mentyämme katkoja kauppahallista mutta muutamana viime vuotena sekin on jäänyt.
Sinisimpukoiden keittämistä varten ostin suuren kattilan jota en ole käyttänyt vuosiin.
Jos vuodenaika on sopiva niin etenat sentään popsin vielä.
Eikä ole montaakaan vuotta siitä kun söin yksin 7,5kg ilmakuivatun kinkun parissa viikossa. Paino luineen!
Tuoretta tonnikalaa ostelen joskus. Leikkautan hallissa hyvin ohuiksi siivuiksi ja muhitan sitruunamehulla.
Hyvästä juustovalikoimasta löytyy aina sopivia.
Saksalaiset ja itävaltalaiset kylmäsavusiat ovat suuni mukaisia.
Saku osaa makkaran tehdä parhaiten.