Rikkurit työssä

Suomi arvon Partacusi on vapaa demokratia! Työläiset voivat olla lakossa jos haluavat, työt eivät!

Jos joku haluaa mennä töihin koska ei ole lakon piirissä koska ei kuulu kuin ompeluseuraan niin ei siinä ole kellään mitään sanomista!

Te komuloisänkyrät ette ole maan keisareita ettekä edes KGB:n paikallisversio vaan työläisiä, jotka on harhautettu!

En itse ole kulunut koskaan liittoihinne koska en katsonut sitä kovin hyväksi valinnaksi. Samoin tiedän monia muita jotka ajattelevat samoin ja nuorissa yhä useampi. En yli 40 vuoden työurani aikana ollut tuntiakaan lakossa, minä hoidin asiani asiallisesti!

Minä aina sovin itse työnantajani kanssa omista työehdoistani lakien mukaan mutta en sekaantunut ay mafiosojen seireeninlaulujen kuunteluun.

Älkää liioitelko sillä työt ovat työnantajan ja niitä saa kuka hyvänsä tehdä jos itse ette ole kiinnostuneita ja jos olette niin mikä hiton tollous teidät saa lakkoilemaan?

Antakaa muiden olla rauhassa, pysykää nahoissanne ja järkiintykää. Viekää moiset lakko hölmöydet tunkiolla ja menkää töihin!

Rikkuri on pahempi kuin iilimato.
Iilimato sentään suorittaa tehtävänsä luonnossa. Rikkurit eivät voi kulkea lähellä Niilin rantoja. Niilin krokotiilit syövät aina selkärangattomat.
Rikkuri elää loisena toisten kustannuksella.

Aloituksen linkkiin on etsitty rikkuri. Ilmiö on klassinen. Työläinen otetaan esiin. Hän on ensin järjestäytynyt liittoon, sitten eronnut siitä ja rikkurina hän kertoo kapitalistin näkökannan: Lakko ei kannata, työnantaja on oikeudenmukainen ja maksaa asianmukaisesti.
Asian olennainen sanoma on, että palkkatyöläisten yhteenliittyminen on turhaa koska kapitalisti maksaan joka tapauksessa jotain. Nuoren naisen haastattelun avulla hyökättiin järjestäytmistä vastaan. Se on paljon vakavampi toimenpide kuin parjata yksittäistä työtaistelua. Haastattelulla pyrittiin luomaa maaperää ammattiliittojen kieltämiselle.
Viimeksi Perussuomalainen puolue on esiintynyt tarmokkaasti työväen järjestäytymistä vastaan. Lähteenä Spilän hallituksen toimet ensimmäisenä vuotena.
Odotettavissa on porvarillisen roskalehdistön samankaltaiset uutiset tulevina aikoina.

Kukaan suomalainen palkkatyöläinen ei sovi kokonaisuudessaan yksikseen työnantajan kanssa työsopimusta. Sen taustalla on aina ammattilliittojen taistelema työehtosopimus sekä eduskunnan säätämät työehtolait. Tämä on pääsääntö.
Työsopimus solmitaan kahdenkeskisenä ja ehtojen taustalla on edellä mainitut seikat. Tämä on pääsääntö.
Kaikki työehtoja sisältävät lait; turvallisuumääräykset, työterveydenhuolto, työeläkelaki, työaikalaki ym. ovat ammattiliittojen ja työväenliikkeen ponnistelujen tulos. Onko ne riittävät, sen on toinen tarina ja tulevien tehtävien joukossa.
En koskaan ole allekirjoittanyt tessiä huonompaa työsopimusta. Hyvin harvoin olen tyytynyt tessin alarajaan.
Kertaakaan en ole ollut rikkurina enkä tule olemaan. Jos tarvitsee, lakkoillaan ja pidetään rikkurit kurissa. Rikkuri on pahempi kuin piru. Rikkurin työ on isku palkkatyöläisen elinetuihin.

Silloin kun työväki lähtee lakkotaisteluun rikkurin toiminta rikkoo ammattikunnan moraalia ja ammattiylpeyttä. Rikkuri, halusipa tai ei, toimii hajottavasti työyhteisön sisällä ja palvelee omistajien etuja.
Toisin sanoen rikkuri on kuin haitallinen bakteeri elimistössä ja saastuttaa tervettä ruumiin osaa.
Toinen rikkuruuden osa ilmeni ennen sotia suojeluskuntalaisen Martti Pihkalan järjestämässä rikkurikaartissa. Pihkala keräsi kapitalistien palkkalaisena lakonmurtajia ja joita tarvittaessa poliisivoima suojeli. Se oli brutaalia työväen väkivaltaista kohtelua.

Rikkurilla on kiero nenä ja kampurajalka. Työtovereiden pettäminen painaa loppuiän.

Teollisuusliiton lakko puree. EK luuli, että työntekijäpuoli lannistuu, jos laitetaan kova kovaa vastaan. Ei lannistunut. Lakkotaistelulut laajentuivat.
EK hirttäytyi kikytunteihin. Lakkoaalto laukesi.
Niinpä EK tarttui oljenkorteen. Siellä päätettiin tehdä malli reippaasta lakkorikkurista, joka ei pelkää työtovereiden pettämistä. Hänet laitettiin lausumaan huoli kokoomuslaisista teeseistä; kilpailukyvystä ja omistajien voittojen alentumisesta.
Luotiin siis normaali rikkurin kuva.

Kokoomuksen ehdokkana vaaleissa ollut Ida Seppälä suostui trolliksi. Ensin hän kirjoitti mielipiteet Itä-Häme lehteen 28. tammikuuta. Yle innostui ja toisti Seppälän teesit sivuillaan. Seuraavaksi juttu levisi Taloussanomiin, Iltalehtiin ja muualle. Seppälän poliittisesta taustasta on oltu hiljaa.
Ida sankarityöntekijänä olisi muka ymmärtänyt, että työläisen etu on alistua pääoman voittojen hyväksi hän ja haluaa kaikkien työläisten hyväksyvän sen. Ida myös koskettavasti laitettiin kertomaan (saattoi uskoa itsekin sanoinhinsa!), ettei kannata kuulua ammattiliittoon. Se oli suora kehoitus työläisille luopua järjestäytymisestä.

Tässä lienee EK:n nykyaikainen lakonmurtamisen malli.
Proletaarien tulee näyttää, että joukkovoima tuottaa tuloksia. Yhteenliittyminen on ainoa keino pärjätä pääomien omistajien metkuille. Postin tapauksessa syksyllä voitto heille luotiin laajoilla työväen yhteisesiintymisillä. Tämä kannattaa muistaa.

Jos Sota alkaa rikkurit töissä ja me Nussitaan Lottia. Niinkuin ennenkin ei
mitään uutta. Kanki.

Voikkaa tunnettiin lakkoherkkänä paikkakuntana. Viimeinen lakko taisi olla liikaa. Menikö siitä puoli vuotta lakosta kun paperitehdas suljettiin. Koneiden kunto oli parempi kuin monessa muussa jatkon saaneessa tehtaassa. Kyllä nämäkin lakot lopettamisia nopeuttavat.

Sipilän hallituksen alkuaikoina tapahtui Idan kaltainen manipulaatio, jossa 2 kätilöä joukkomielenosoituksessa vaati työehtojen heikentämistä. Sekin juttu haisi sylttytehtaan tuotokselta.

Idan tapaus jatkui. Kokoomuksen kansanedustaja Timo Heinonen twiittasi Idan rikkuruudesta isänmaallisena tekona. Perässä seurasi jokko kokoomuslaisten twiittejä joukossa kokoomusnuorten hyväksyviä kantoja.
Twiitti osoittaa Kokoomuksen halua käydä ammattiliittojen kimppuun puolustamalla rikkurin "rohkeutta" uhmata" yhteistä työtaistelua ja olla liittymättä liittoon. Ida yritettiin nostaa sankariksi, joka uskaltaa uhmata työväen yhteistä järjestöä.

Kokoomus testasi sitä, voiko pidemmällekin mennä. Sillä testattiin miten luja työväen yhteisrintama on ja voiko sen rikkoa. Seppälä suostui uhrin rooliin. Monikaan ei tuntenut hänen puoluetaustaansa. Sitten hänestä levitettiin tietoa ay-liikkeen uhrina ja yritettiin kompromettoida koko ay-liike.
Seppälän rikkuritoiminta on tarkkaan harkittu näytelmä, joka on laadittu pääomien esikunnissa. Sääli Seppälää kohtaan kun lähti arvottoman näytelmän esiintyjäksi.

1920 luvun alussa kapitalistit perustivat Vientirauha Oy:n nimellä lakonmurtajakaartin. Perustajia ja rahoittajia olivat Kymi OY:n johtaja Einar Ahlman ja Serlachius Oy:n Göstä Serlachius.
He valitsivat lakonmurtajien johtajaksi aktivisti, jääkärivärväri, suojeluskuntalainen ja fasisti Martti Pihkalan. Paperiteollisuus oli suuri rahoittaja ja myöhemmin siihen liittyi keskeiset työantajajärjestöt
Pihkala organisoi lakonmurtajat hommiin. Suojeluskuntalaisia, maatalousisäntien poikia, opiskelijoita ja varakkaampia mökkiläisiä. Etelä-Pohjanmaa oli suotuinen alue rikkurien värväämisessä. Luokkasodan eräs verihurtta Vihtori Kosola toimi Vientirauhan asiamiehenä.
Vientirauha lakkautui vuonna 1940.

Lakkotilanteessa työkohteessa ei saa sallia rikkurointia. Se on päivänselvä asia. Kukaan rehti työntekijä ei ryhdykään rahaporvarin mieliksi sortamaan työtovereitaan.

On lakko-oikeus, muttei lakkovelvollisuus. Työntekijällä on myös oikeus ajatella omilla aivoillaan eikä häntä voi kieltää tekemästä työtään. Ay-liikkeeltä tulleet uhkaukset eivät ole tätä päivää. Poteroista olisi viimeinkin päästävä tälle vuosituhannelle ja ajatella miten pystytään säilyttämään nykyiset tehtaat toiminnassa.