Parannuksen vaikuttaa Jumala

Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa on yhä an­teek­si­an­ta­muk­sen voi­ma.

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­ti ker­too Jee­suk­sen ja sa­ma­ri­a­lai­sen nai­sen koh­taa­mis­ta ja kes­kus­te­lua seu­ran­neis­ta ta­pah­tu­mis­ta. Va­pah­ta­ja oli hei­dän kes­kus­tel­les­saan pal­jas­ta­nut sa­ma­ri­a­lai­sen nai­sen elä­män vir­heet ja hä­nen sie­lun­sa ti­lan. Tuo syn­tin­sä tun­te­nut nai­nen kuu­li ja us­koi Jee­suk­sen ope­tuk­sen kuo­le­mat­to­man sie­lun pe­las­tuk­ses­ta, ja läh­ti ker­to­maan ys­tä­vil­leen ja tut­ta­vil­leen kuu­le­mas­taan ja ko­ke­mas­taan ih­mees­tä.

Kun ih­mi­set kuu­li­vat ja us­koi­vat nai­sen ker­to­man, yhä use­am­pi tuli Jee­suk­sen luo ja us­koi, mitä Jee­sus pu­hui heil­le. He ha­lu­si­vat kuul­la li­sää Va­pah­ta­jan pu­het­ta ja pyy­si­vät hän­tä jää­mään hei­dän luok­seen.

Ju­ma­la il­moit­taa it­sen­sä

Syn­tiin­lan­kee­muk­sen seu­rauk­se­na ih­mi­sil­lä ei ole omas­ta tah­dos­taan ky­kyä ei­kä ha­lua lä­hes­tyä Ju­ma­laa (Room. 3:10–12). Ju­ma­la tah­too suu­res­sa rak­kau­des­saan kui­ten­kin pe­las­taa jo­kai­sen ih­mi­sen omak­seen, ja ikui­seen elä­mään tai­vaa­seen. Hän kut­suu ja ve­tää luo­tu­jaan luok­sen­sa sie­lun­vi­hol­li­sen ja syn­nin or­juu­des­ta.

Ju­ma­lal­la on mo­nia mah­dol­li­suuk­sia sii­hen, mi­ten hän pu­hut­te­lee ih­mis­tä ja kut­suu yh­tey­teen­sä. ”Ju­ma­la koh­taa mei­dät luon­nos­sa, elä­mäm­me koh­ta­lois­sa ja kan­so­jen vai­heis­sa. Hän pu­huu meil­le omas­sa­tun­nos­sam­me. Mut­ta eri­tyi­ses­ti Ju­ma­la il­mai­see it­sen­sä meil­le Py­häs­sä Raa­ma­tus­sa ja Va­pah­ta­jas­sam­me Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa. (KO 4.) Ju­ma­la he­rät­tää syn­nin­tun­non py­hän la­kin­sa kaut­ta.

Ju­ma­la an­taa an­teek­si

Vaik­ka Ju­ma­la voi kut­sua ja pu­hu­tel­la ih­mis­tä mo­nin ta­voin, hän van­hurs­kaut­taa, eli pe­las­taa, vain yh­del­lä ta­val­la. Se Kris­tuk­sen pe­las­ta­va työ, jos­ta koko Raa­mat­tu ker­too meil­le, jat­kuu yhä Py­hän Hen­gen työ­nä maan pääl­lä hä­nen seu­ra­kun­nas­saan. (KO 44.)

Jee­sus Kris­tus jät­ti an­teek­si­an­ta­muk­sen val­lan ja voi­man hä­nen seu­raa­jil­leen Py­hän Hen­gen vir­ka­na (Joh. 20:22–23). Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta, Py­hän Hen­gen voi­mas­ta ju­lis­te­tus­sa syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­sa Ju­ma­la it­se an­taa kai­ken an­teek­si ka­tu­val­le, syn­nin ah­dis­ta­mal­le ja pel­kää­väl­le ih­mi­sel­le.

Evan­ke­liu­min us­ko­ja saa Ju­ma­lan vaa­ti­van lain ti­lal­le uu­den opet­ta­jan sy­dä­meen­sä Py­häs­sä Hen­ges­sä ja Ju­ma­lan ar­mos­sa (Room. 10:4). An­teek­si saa­nut saa tun­tea si­sim­mäs­sään in­hi­mil­li­sen ym­mär­ryk­sen ylit­tä­vää Ju­ma­lan rau­haa.

Pa­ran­nus on mie­len­muu­tos

Kun ih­mi­nen saa Ju­ma­lan ar­mos­ta kaik­ki rik­ko­muk­sen­sa ja syn­tin­sä an­teek­si, hä­nes­sä syt­tyy rak­kaus Luo­jaan­sa ja myös hei­tä koh­taan, jot­ka ovat jo en­nen us­ko­neet. Ju­ma­la ja hä­nen sa­nan­sa tu­le­vat rak­kaak­si, ja syn­tyy myös halu säi­lyä Ju­ma­lan lap­se­na. Al­kaa tais­te­lu pa­haa vas­taan Ju­ma­lan voi­mal­la.

Näin ta­pah­tui päi­vän teks­tis­sä mai­ni­tuil­le ih­mi­sil­le. Sa­ma­ri­a­lai­nen nai­nen ja kaik­ki, jot­ka us­koi­vat, ha­lu­si­vat ol­la Jee­suk­sen seu­ras­sa kuun­nel­len hän­tä. Sa­man ko­ki­vat Pie­ta­ri ja toi­set Jee­suk­sen lä­him­mät ope­tus­lap­set. Kun osa luo­pui elä­män Her­ran seu­raa­mi­ses­ta, Pie­ta­ri sa­noi: ”Mi­hin me me­ni­sim­me? Me us­kom­me ja ym­mär­räm­me, et­tä sinä olet Kris­tus elä­vän Ju­ma­lan poi­ka ja si­nul­la on ikui­sen elä­män sa­nat.” (Joh. 6:68–69.)

Us­ko­vai­sil­la Jee­suk­sen seu­raa­jil­la on sy­dä­men halu kuun­nel­la py­hää Ju­ma­lan sa­naa. Vie­lä­kin se ikui­sen elä­män sana roh­kai­see ja loh­dut­taa tai­vaan tiel­lä. Se sana an­taa voi­maa tais­tel­la syn­tiä vas­taan ja opas­taa Ju­ma­lan luok­se tai­vaa­seen. Ju­ma­lan sa­nan kuu­le­mi­nen ja us­ko­mi­nen ovat edel­leen ai­noa pe­las­tus. Evan­ke­liu­mi on Ju­ma­lan voi­ma jo­kai­sel­le sen us­ko­val­le au­tuu­dek­si (Room. 1:16).
3<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Voidaan sitten jatkaa tutkiskelua, kun kerrot, miten ihminen menee Taivaaseen?
Jumalahan tulee sieltä alas, Uuden Jerusalemin kanssa ja Perustaa sinne Jumalan Valtakunnan.
Vaikka panet Raamatun paikat? Myös sen, missä ihminen johtaa Jumalan valtakuntaa?

r.

Äänestä

Toisin kuin aloitustekstin kyhännyt väittää, niin Jumala ei anna anteeksi yhtään mitään.
Vain vanhoillislestaadiolainen voi antaa synnit anteeksi, joten Jumala ja Jeesus on tarpeettomia.

Next

Äänestä
  • Niin se menee, sekulaareilla.

    r

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa on yhä an­teek­si­an­ta­muk­sen voi­ma.

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­ti ker­too Jee­suk­sen ja sa­ma­ri­a­lai­sen nai­sen koh­taa­mis­ta ja kes­kus­te­lua seu­ran­neis­ta ta­pah­tu­mis­ta. Va­pah­ta­ja oli hei­dän kes­kus­tel­les­saan pal­jas­ta­nut sa­ma­ri­a­lai­sen nai­sen elä­män vir­heet ja hä­nen sie­lun­sa ti­lan. Tuo syn­tin­sä tun­te­nut nai­nen kuu­li ja us­koi Jee­suk­sen ope­tuk­sen kuo­le­mat­to­man sie­lun pe­las­tuk­ses­ta, ja läh­ti ker­to­maan ys­tä­vil­leen ja tut­ta­vil­leen kuu­le­mas­taan ja ko­ke­mas­taan ih­mees­tä.

Kun ih­mi­set kuu­li­vat ja us­koi­vat nai­sen ker­to­man, yhä use­am­pi tuli Jee­suk­sen luo ja us­koi, mitä Jee­sus pu­hui heil­le. He ha­lu­si­vat kuul­la li­sää Va­pah­ta­jan pu­het­ta ja pyy­si­vät hän­tä jää­mään hei­dän luok­seen.

Ju­ma­la il­moit­taa it­sen­sä

Syn­tiin­lan­kee­muk­sen seu­rauk­se­na ih­mi­sil­lä ei ole omas­ta tah­dos­taan ky­kyä ei­kä ha­lua lä­hes­tyä Ju­ma­laa (Room. 3:10–12). Ju­ma­la tah­too suu­res­sa rak­kau­des­saan kui­ten­kin pe­las­taa jo­kai­sen ih­mi­sen omak­seen, ja ikui­seen elä­mään tai­vaa­seen. Hän kut­suu ja ve­tää luo­tu­jaan luok­sen­sa sie­lun­vi­hol­li­sen ja syn­nin or­juu­des­ta.

Ju­ma­lal­la on mo­nia mah­dol­li­suuk­sia sii­hen, mi­ten hän pu­hut­te­lee ih­mis­tä ja kut­suu yh­tey­teen­sä. ”Ju­ma­la koh­taa mei­dät luon­nos­sa, elä­mäm­me koh­ta­lois­sa ja kan­so­jen vai­heis­sa. Hän pu­huu meil­le omas­sa­tun­nos­sam­me. Mut­ta eri­tyi­ses­ti Ju­ma­la il­mai­see it­sen­sä meil­le Py­häs­sä Raa­ma­tus­sa ja Va­pah­ta­jas­sam­me Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa. (KO 4.) Ju­ma­la he­rät­tää syn­nin­tun­non py­hän la­kin­sa kaut­ta.

Ju­ma­la an­taa an­teek­si

Vaik­ka Ju­ma­la voi kut­sua ja pu­hu­tel­la ih­mis­tä mo­nin ta­voin, hän van­hurs­kaut­taa, eli pe­las­taa, vain yh­del­lä ta­val­la. Se Kris­tuk­sen pe­las­ta­va työ, jos­ta koko Raa­mat­tu ker­too meil­le, jat­kuu yhä Py­hän Hen­gen työ­nä maan pääl­lä hä­nen seu­ra­kun­nas­saan. (KO 44.)

Jee­sus Kris­tus jät­ti an­teek­si­an­ta­muk­sen val­lan ja voi­man hä­nen seu­raa­jil­leen Py­hän Hen­gen vir­ka­na (Joh. 20:22–23). Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta, Py­hän Hen­gen voi­mas­ta ju­lis­te­tus­sa syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­sa Ju­ma­la it­se an­taa kai­ken an­teek­si ka­tu­val­le, syn­nin ah­dis­ta­mal­le ja pel­kää­väl­le ih­mi­sel­le.

Evan­ke­liu­min us­ko­ja saa Ju­ma­lan vaa­ti­van lain ti­lal­le uu­den opet­ta­jan sy­dä­meen­sä Py­häs­sä Hen­ges­sä ja Ju­ma­lan ar­mos­sa (Room. 10:4). An­teek­si saa­nut saa tun­tea si­sim­mäs­sään in­hi­mil­li­sen ym­mär­ryk­sen ylit­tä­vää Ju­ma­lan rau­haa.

Pa­ran­nus on mie­len­muu­tos

Kun ih­mi­nen saa Ju­ma­lan ar­mos­ta kaik­ki rik­ko­muk­sen­sa ja syn­tin­sä an­teek­si, hä­nes­sä syt­tyy rak­kaus Luo­jaan­sa ja myös hei­tä koh­taan, jot­ka ovat jo en­nen us­ko­neet. Ju­ma­la ja hä­nen sa­nan­sa tu­le­vat rak­kaak­si, ja syn­tyy myös halu säi­lyä Ju­ma­lan lap­se­na. Al­kaa tais­te­lu pa­haa vas­taan Ju­ma­lan voi­mal­la.

Näin ta­pah­tui päi­vän teks­tis­sä mai­ni­tuil­le ih­mi­sil­le. Sa­ma­ri­a­lai­nen nai­nen ja kaik­ki, jot­ka us­koi­vat, ha­lu­si­vat ol­la Jee­suk­sen seu­ras­sa kuun­nel­len hän­tä. Sa­man ko­ki­vat Pie­ta­ri ja toi­set Jee­suk­sen lä­him­mät ope­tus­lap­set. Kun osa luo­pui elä­män Her­ran seu­raa­mi­ses­ta, Pie­ta­ri sa­noi: ”Mi­hin me me­ni­sim­me? Me us­kom­me ja ym­mär­räm­me, et­tä sinä olet Kris­tus elä­vän Ju­ma­lan poi­ka ja si­nul­la on ikui­sen elä­män sa­nat.” (Joh. 6:68–69.)

Us­ko­vai­sil­la Jee­suk­sen seu­raa­jil­la on sy­dä­men halu kuun­nel­la py­hää Ju­ma­lan sa­naa. Vie­lä­kin se ikui­sen elä­män sana roh­kai­see ja loh­dut­taa tai­vaan tiel­lä. Se sana an­taa voi­maa tais­tel­la syn­tiä vas­taan ja opas­taa Ju­ma­lan luok­se tai­vaa­seen. Ju­ma­lan sa­nan kuu­le­mi­nen ja us­ko­mi­nen ovat edel­leen ai­noa pe­las­tus. Evan­ke­liu­mi on Ju­ma­lan voi­ma jo­kai­sel­le sen us­ko­val­le au­tuu­dek­si (Room. 1:16).

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu