Sähköautoja ollaan tunkemassa kuluttajille kuin käärmettä pyssyn piipuun. Ilmastonmuutos on mitä mainioin myyntiargumentti sähköautoille. Totuus on kuitenkin se, että keinotekoisen nopea autokannan vaihtaminen on ympäristölle lisärasite, vaikka vaihdettaisiin bensa- ja dieselautot sähköautoihin. Auton valmistaminen nimittäin saastuttaa enemmän kuin auton käyttö.
Sikäli kuin valtio tukee sähköauton ostamista taloudellisesti, kyseessä ei ole ympäristön suojelu, vaan sähköautoteollisuuden tukeminen.
On tärkeää ymmärtää nykyisen talousjärjestelmän toimintamekanismit
Kapitalistisessa taloudessa tuotannon lähtökohtainen motivaatio on voiton tuottaminen sijoitetulle pääomalle eikä ihmisten kulutustarpeiden tyydyttäminen. Alati suurempi osa kulutustarpeista luodaan keinotekoisesti markkinoinnin avulla vasta sitten kun tuotettuja tavaroita halutaan myydä. Kulutustarpeet syntyvät voitontavoittelun sivutuotteina eikä kääntäen. Voittojen maksimoimiseksi pitää maksimoida kulutus – minkäsorttinen tahansa – ja tämä on ympäristölle myrkkyä.
Toiseksi kapitalistisessa taloudessa tuotantoa ei ole koordinoitu yhteiskunnan tasolla. Monet yritykset tuottavat käytännössä samoja tavaroita ja tämä aiheuttaa tarpeetonta saastutusta. Koordinoitu tuotanto voitaisiin toteuttaa tehokkaammin. Jokainen kapitalismia kannattavakin myöntää, että yksittäisen yrityksen sisällä keskusjohtoisuus kasvattaa tehokkuutta ja kannattavuutta. Miksei sitten koko yhteiskunnan tasolla?
Kolmanneksi lainsäätäjillä ei ole suoraa valtaa tuotantoon. Yritykset voivat rikkoa lakeja ja vaikka jäisivät kiinni, se ei korjaa niitä tuhoja, joita yritykset ovat ympäristölakeja rikkoessaan tehneet. Maailmalta löytyy esimerkkejä esimerkiksi kaivostoiminnan aiheuttamista tuhoista, joita ei lainsäädännön mukaan olisi pitänyt tapahtua. Myös autonvalmistajien päästöväärennökset ovat hyvin tunnettuja. Koska yritysten vastuu rajoittuu vain niiden omaisuuteen ja yritysten omistajat pääsevät kuin koira veräjästä, monissa tilanteissa yrityksen kannattaa rikkoa lakia – nimittäin niissä tilanteissa, joissa lain noudattaminen johtaisi välittömästi konkurssiin tai kilpailijoille häviämiseen.
Ympäristöystävällisen teknologian kehittäminen ei ratkaise ympäristöongelmaa
Niin kauan kuin noudatamme kapitalistista talousjärjestelmää, johon on sisäänleivottuna loogisesti tarve kulutuksen maksimoimiseen, ei mikään teknologinen innovaatio tule pelastamaan ympäristöä, vaan pelkästään mahdollistaa entistä suuremman tuotannon.
Mikä olisi esimerkiksi lopullisen riittävä taso sähköntuotannolle? Ei mikään. Sähköä, niin kuin kaikkea muutakin halutaan kuluttaa aina vain enemmän ja enemmän – mikään taso ei tule koskaan olemaan riittävä – ellei talousjärjestelmää ja kulttuurissamme vallitsevaa käsitystä hyvästä elämästä muuteta.
Nykyään kulttuurissamme vallitsee käsitys, jonka mukaan elämänlaatu on käytännössä sama kuin kulutustaso. Tuota käsitystä pitävät yllä yritysten harjoittama markkinointi ja mainonta. Televisio on meidän yhteiskuntamme "uudelleenkoulutusleiri". Niin kauan kuin käsitystä kulutuksen maksimoimisesta elämän tarkoituksena ei muuteta, ei ympäristön pelastamisesta ole toivoa – ihan riippumatta siitä, millaista teknologiaa kehitämme ja otamme käyttöön.
Se, että uudella teknologialla voidaan tuottaa nykyinen määrä tuotteita nykyistä pienemmällä saastuttamisella, ei pelasta ympäristöä, koska emme tule tyytymään nykyisen määrän tuottamiseen, vaan tulemme tuottamaan enemmän.
Mutta toki ympäristöystävällisen teknologian tuottaminen ja käyttöönotto ratkaisee tuollaista teknologiaa tuottavien yritysten omistajien voitto-odotukset.
Ympäristöystävällisyys tarpeettoman tuotannon myyntiargumenttina
Nykyään ympäristönsuojelumentaliteettia käytetään jopa tarpeettoman tuotannon myyntiargumenttina. Yksi esimerkki tästä on se, että ihmiset halutaan saada vaihtamaan edelleen käyttökelpoiset autonsa uudempiin autoihin ympäristönsuojelun nimissä.
Kuitenkin on yleisesti tunnettu tosiasia, että auton valmistaminen saastuttaa enemmän kuin auton käyttö. On siis selvää, että ympäristön kannalta parasta olisi pitää jo olemassaolevat autot ajokuntoisina mahdollisimman pitkään ja käyttää niitä.
Se, että ympäristöystävällisyyttä käytetään tarpeettoman ja saastuttavan tuotannon myyntiargumenttina, ilmentää sitä, että yhteiskuntaamme hallitaan kapitalistiluokan ehdoilla eli niiden ehdoilla, jotka hyötyvät siitä, että talous on kapitalistinen ja että se kasvaa. Tuo taho on myös poliittisen lobbauksen pääasiallinen rahoittaja.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jannekejo/267006-sahkoautoilla-lakaistaan-ongelmaa-maton-alle/
Sikäli kuin valtio tukee sähköauton ostamista taloudellisesti, kyseessä ei ole ympäristön suojelu, vaan sähköautoteollisuuden tukeminen.
On tärkeää ymmärtää nykyisen talousjärjestelmän toimintamekanismit
Kapitalistisessa taloudessa tuotannon lähtökohtainen motivaatio on voiton tuottaminen sijoitetulle pääomalle eikä ihmisten kulutustarpeiden tyydyttäminen. Alati suurempi osa kulutustarpeista luodaan keinotekoisesti markkinoinnin avulla vasta sitten kun tuotettuja tavaroita halutaan myydä. Kulutustarpeet syntyvät voitontavoittelun sivutuotteina eikä kääntäen. Voittojen maksimoimiseksi pitää maksimoida kulutus – minkäsorttinen tahansa – ja tämä on ympäristölle myrkkyä.
Toiseksi kapitalistisessa taloudessa tuotantoa ei ole koordinoitu yhteiskunnan tasolla. Monet yritykset tuottavat käytännössä samoja tavaroita ja tämä aiheuttaa tarpeetonta saastutusta. Koordinoitu tuotanto voitaisiin toteuttaa tehokkaammin. Jokainen kapitalismia kannattavakin myöntää, että yksittäisen yrityksen sisällä keskusjohtoisuus kasvattaa tehokkuutta ja kannattavuutta. Miksei sitten koko yhteiskunnan tasolla?
Kolmanneksi lainsäätäjillä ei ole suoraa valtaa tuotantoon. Yritykset voivat rikkoa lakeja ja vaikka jäisivät kiinni, se ei korjaa niitä tuhoja, joita yritykset ovat ympäristölakeja rikkoessaan tehneet. Maailmalta löytyy esimerkkejä esimerkiksi kaivostoiminnan aiheuttamista tuhoista, joita ei lainsäädännön mukaan olisi pitänyt tapahtua. Myös autonvalmistajien päästöväärennökset ovat hyvin tunnettuja. Koska yritysten vastuu rajoittuu vain niiden omaisuuteen ja yritysten omistajat pääsevät kuin koira veräjästä, monissa tilanteissa yrityksen kannattaa rikkoa lakia – nimittäin niissä tilanteissa, joissa lain noudattaminen johtaisi välittömästi konkurssiin tai kilpailijoille häviämiseen.
Ympäristöystävällisen teknologian kehittäminen ei ratkaise ympäristöongelmaa
Niin kauan kuin noudatamme kapitalistista talousjärjestelmää, johon on sisäänleivottuna loogisesti tarve kulutuksen maksimoimiseen, ei mikään teknologinen innovaatio tule pelastamaan ympäristöä, vaan pelkästään mahdollistaa entistä suuremman tuotannon.
Mikä olisi esimerkiksi lopullisen riittävä taso sähköntuotannolle? Ei mikään. Sähköä, niin kuin kaikkea muutakin halutaan kuluttaa aina vain enemmän ja enemmän – mikään taso ei tule koskaan olemaan riittävä – ellei talousjärjestelmää ja kulttuurissamme vallitsevaa käsitystä hyvästä elämästä muuteta.
Nykyään kulttuurissamme vallitsee käsitys, jonka mukaan elämänlaatu on käytännössä sama kuin kulutustaso. Tuota käsitystä pitävät yllä yritysten harjoittama markkinointi ja mainonta. Televisio on meidän yhteiskuntamme "uudelleenkoulutusleiri". Niin kauan kuin käsitystä kulutuksen maksimoimisesta elämän tarkoituksena ei muuteta, ei ympäristön pelastamisesta ole toivoa – ihan riippumatta siitä, millaista teknologiaa kehitämme ja otamme käyttöön.
Se, että uudella teknologialla voidaan tuottaa nykyinen määrä tuotteita nykyistä pienemmällä saastuttamisella, ei pelasta ympäristöä, koska emme tule tyytymään nykyisen määrän tuottamiseen, vaan tulemme tuottamaan enemmän.
Mutta toki ympäristöystävällisen teknologian tuottaminen ja käyttöönotto ratkaisee tuollaista teknologiaa tuottavien yritysten omistajien voitto-odotukset.
Ympäristöystävällisyys tarpeettoman tuotannon myyntiargumenttina
Nykyään ympäristönsuojelumentaliteettia käytetään jopa tarpeettoman tuotannon myyntiargumenttina. Yksi esimerkki tästä on se, että ihmiset halutaan saada vaihtamaan edelleen käyttökelpoiset autonsa uudempiin autoihin ympäristönsuojelun nimissä.
Kuitenkin on yleisesti tunnettu tosiasia, että auton valmistaminen saastuttaa enemmän kuin auton käyttö. On siis selvää, että ympäristön kannalta parasta olisi pitää jo olemassaolevat autot ajokuntoisina mahdollisimman pitkään ja käyttää niitä.
Se, että ympäristöystävällisyyttä käytetään tarpeettoman ja saastuttavan tuotannon myyntiargumenttina, ilmentää sitä, että yhteiskuntaamme hallitaan kapitalistiluokan ehdoilla eli niiden ehdoilla, jotka hyötyvät siitä, että talous on kapitalistinen ja että se kasvaa. Tuo taho on myös poliittisen lobbauksen pääasiallinen rahoittaja.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jannekejo/267006-sahkoautoilla-lakaistaan-ongelmaa-maton-alle/
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kapitalistien keskinäinen kilpailu
Kapitalistiseen talouteen kuuluu kapitalistien keskinäinen kilpailu. Esimerkiksi sähköautojen valmistajat kilpailevat polttomoottoriautojen valmistajia vastaan. Edelliset tietysti lobbaavat sähköautojen myynnin puolesta. Sähköpolkupyörien valmistajat ja jakelijat lobbaavat vaikkapa sen puolesta, että valtiovalta maksaisi sähköpolkupyörien ostamisen edes osittain. Se, että ihmiset alkavat käyttää sähköpolkupyöriä ja jättävät vanhat polkupyöränsä pölyttymään, on vain uusi ympäristörasitus vanhan päälle – niin sähköpolkupyörien tuotannon kuin sähköntuotannon kautta.
Lyhyesti sanottuna, jotkut kapitalistit profitoivat ympäristöargumenteilla toisten kapitalistien kustannuksella. Ympäristönsuojelusta oikeasti välittävien ei kannata uskoa kaikkea, mitä valtamediassa väitetään, koska se valtamediakin on pääasiassa kapitalistitahojen omistama ja hallitsema ja se, mitä media kertoo, motivoituu sen perusteella, mikä kasvattaa voittoa sijoitetulle pääomalle.
Yhteiskunnallisen keskustelun silmälaput
Yhteiskunnallisessa keskustelussamme vallitsee mielenkiintoinen skitsofrenia.
Kun puhutaan talouskasvusta ja sen ehdottomasta tärkeydestä, ei mainita halaistua sanaa ympäristönsuojelusta (paitsi ehkä siitä näkökulmasta käsin, että ympäristöystävällisen teknologian kehittäminen on hyvä bisnesidea, koska myyntiargumentit ovat jo valmiiksi suosittuja).
Kun taas puhutaan ympäristönsuojelusta, ei kritisoida sanallakaan sitä talouskasvun pakkoa, johon yhteiskuntamme on alistunut ja joka tekee maapallon elinkelpoisuuden pelastamisen mahdottomaksi.
Tuollaisesta skitsofreniasta olisi irtauduttava ja alettava nähdä ja tunnustaa, miten eri asiat liittyvät toisiinsa.
Haukotus, huoaah
Jos väsyttää, niin nuku, hyvä ihminen. Vai eikö kapitalismi anna edes nukkua?
Kommarit tulloo, helemat paukkuu.