Virvoittavia virsiä

Lue ja laula kokonaan ...

1.
Tulkaa kaikki kotiin, tulkaa,
kutsuu itse Jumala.
Tulkaa kotiin, tilaa riittää
taivaan valtakunnassa.

2.
Kohta laskee armon päivä,
kohta tulee synkkä yö.
Silloin Herra portin sulkee,
päättyy kutsumisen työ.

3.
Armon ovi kadonneille
on nyt vielä avoinna.
Yllättäen sinut saattaa
temmata pois kuolema.

4.
Jos käyt epäuskon tietä,
matkasi on turvaton.
Kristusta et silloin tunne.
Vain hän tie ja turva on.

5.
Missä vietät, ihmislapsi,
kerran ikuisuutesi,
jos ei ole talletettu
taivaan kirjaan nimesi?

6.
Onnetonta olla siellä,
mistä taivas poissa on,
missä vaiva loppumaton,
itku raskas, lohduton.

7.
Aikain merkit muistuttavat:
maailmamme lopun saa.
Silloin tulta sataa maahan,
nyt on aika kiiruhtaa.

8.
Riennä kohti kutsujaasi,
nöyrry, tee jo parannus.
Taivaan juhla alkaa täällä,
autuuden tuo armahdus.

1.
Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä,
kun käymme täällä kadotuksen teitä
ja teemme turhaan työtä raskasta,
vaan emme pääse synnin kuormasta.

2.
Lahjoitat hengellemme virvoituksen
ja lupaat meille rauhan, lohdutuksen,
kun kiusattuina luokses tulemme
ja tunnustamme oman tilamme.

3.
Tahtosi tiedän, kuulen varoituksen
ja sydämessä tunnen kutsumuksen.
Luoksesi, Herra, tulla tahtoisin,
kun tiesi vain nyt oikein tuntisin.

4.
Vaan miten sokeana nähdä voisi
ja tiekö eksyneelle tuttu oisi,
mitenkä rampa pääsee liikkumaan,
mitenkä kuollut nousee haudastaan?

5.
Kun sanot johtavasi tiellä taivaan
murheeseen, ristiin, kärsimiseen, vaivaan,
myös lupaat viedä kautta kuoleman
kunniaan minut, kruunun voittajan.

6.
Vaan minä raukka pelkään kuolemaani,
en suostu ristiin, sinun antamaasi,
kipuja, vaivoja vain pakenen,
en taivu koskaan alle murheitten.

7.
Ah ole, Jeesus, tienä eksyneelle,
virvoittajaksi tule väsyneelle
ja elämäksi mulle kuolleelle
ja totuudeksi valheen orjalle.

8.
Voimallas ryöstä saalis saatanalta
ja sydämestä särje synnin valta.
Tee rakkaammaksi mulle ristin tie,
se armon tuntemiseen minut vie.

Omatunto myös tunnustaa, Tuomion menon to-
distaa Oikian sangen olevan, Itsens' syypääks' tulevan.

18.  Koska sitt' pirut näkeepi, Kuin hänt' piinat' käkee-
pi: Suruuns', raukka raukenee, Kivuss', vaivass' vaikenee.

19.  Hyvilt' sitten hyljätään, Pariin pahain teljetään,
Sielu parka paiskataan, Helvetin järveen heitetään.

20.  Kussa kipu kiinnitetään, Vaivaisuus myös vah-
vistetaan; Niinkuin Abraham todistaa, Ei sielt' ulos las-
keta.

21.  Voi! kuka voi luetell', Kuka aju ajatell', Kuka
malttaa mainita Kipuu, vaivaa, kiljunaa,

22.  Jotka tuomituill' tulevat, Ijäisest' kuin kituvat
Kukin jäsen järjestäns', Niinkuin synti tehty on.

23.  Tuli ja tulikivi, Liekki ja pirun piili Sielun
piinass' pitääpi, Ruumist' vaivass' vaivaapi.

24.  Madot, pirut, lohikärmeet, Kuohuvat tulisess'
järvess', Alaistus, tuska puuttumat', Nälkä, savu
sammumat'.

25.  Näin on helvetin pimeys, Piina suuri surkeus,
Kuin maan, taivaan leveys, Järvein, merein syveys.

Nämä tänne virsiä yms. kopioivat, haluavat kertoa nyt meille lukijoille jotakin?

Mikä on sanoma? Muu kuin tunnetuista teksteistä ilmenee?

Pidätkö vain näistä vai oletko oivaltanut jotkain erityistä sanomaa niistä?

Vihjeeksi, että laita seuraavalla kerralla viitteet alkuperäisiin lähteisiin, joista kopioit. Olisi fiksua ilmoittaa lähde, jos tänne muiden tekstejä lainailee.

Maailma voi tuoda monenlaista onnea.

Se on totta, että se ei kestä ikuisesti.

Mutta ei välttämättä tuo tuskia tai huolia, no ne ovat kyllä suhteelisia.

No maailman murhe toki kannattaa heittää. Mutta turhuuden tien määritelmä on vaikea. Toki sitä kannattaa paeta. Mutta mikä se on?

Ja uskossa Herrani luo toki olen käymässä.


Maan mammonan palveleminen on siis mitä? Sulkeeko ilman esikoislestadiolaista "synnintuntoelämää" tapahtuva maallinen vaellus pois sen, että ihminen voisi turvata Luojaansa?

Sielun Herralle tuominen ja sen hänelle kokonaan tuominen ei mitenkään liity siihen, että lähtisi uskomaan esikoislestadiolaisen "vain me"- uskon oppeihin.