En tiedä edes miksi tänne alan vollottamaan, mut jaan elämäni virheet ja äärimmäisen jokapäiväisen vitutuksen..
Elikkä oon 25v mies, töissä käyvä kait ihan normaalin näköinen 175cm luukasa.
Alakoulusta asti ollut tällänen hiljanen, ylikiltti ja muiden ns mielistelijä. Toinen vanhemmistani ollut narsisti jonka takia tämä luultavasti lähtenyt että täytyy mielistellä muita ja omat ongelmat kerääntykööt takaraivoon. Aloitin huumeiden käytön 11 vuotiaana. Aluksi polttelin kannabista tai "lätkää" missä kaikennäköistä paskaa seassa autonrenkaita jne ja erinäisten maalien imppailua. Mua kiusattiin ala-asteelta lähtien ja en ollut tuolloin mikään hoikka poika taisin painaa 96kg. Myös kotona minua haukuttiin läskiksi, turhaksi siitokseksi jne äitini ei tähän mitenkään vaikuttanut. Väkivaltaa en kokenut kotona niinkään paljoa mutta jatkuvaa alentamista. Koulussa taas haukuttiin läskiksi, tungettiin ruohoa suuhun väkisin ja hakattiin porukalla. Noh, tätä jatkui amikseen asti jossa oli silti kiusaamista mutta ei niinkään paljoa koska sieltä löytyi näitä ns "ystäviä" ketkä myös käyttivät huumeita. Kotona oli samanlaista kuin ennenkin samaa piikittelyä ja uhkailua "jos voisin hakkaisin sinut siniseksi" .
Noh, ei siinä sanat ei tuntunut miltään enään kun ei muutenkaan todellisuuden tajua ollut. Pelasin tietokoneella eristyksessä vanhemmiltani ja polttelin takapihalla bongista ja vedin rauhottavia naamariin. Koulut suoritin loppuun ja lähdin armeijaan. Olin siellä vuoden kuljettajana, siitäkään en olisi luultavasti selvinnyt ilman salakuljettamalla piristäviä/kannabista ja MDMA:ta. Ja niin siis unohdin mainita ettei siis kukaan muu tiennyt huumeiden käytöstä kun nämä "ystäväni" ei sisaret, vanhemmat tai muut sukulaiset. Olin heidän mielestään vain se sama kilttipoika.
Intistä sitten päästyäni pääsin töihin kuorma-auto hommiin. Tuntui silloin kun olisin ollut jotenkin edistynyt elämässä, olin laihtunut yli 30kg, sain kämpän ja ostin itselleni uuden mersun. Noh kaikki nämä saatuani vuosi eteenpäin sitten menin ja onnistuin sössimään kaiken. Käytin siis huumeita edelleen ja mitä enemmän oli rahaa käytettävissä sitä kovempia aineita sain ostettua.
Noh ei yllätys varmana että pikavipit tuli tutuiksi.. saikutin töistä, rahat eivät enään riittäneet mihinkään huumeseen, lähti aivan lapasesta. Sitten tuli kuvioihin kannabiksen kasvatus mistä osa meni omaan henkeen ja loput sitten muille jolla rahoitin kovemmat huumeet. Tässä vaiheessa työpaikalta tuli potkut, ulosotto oli vireillä ja autokin vietiin.
Siitä lähtien hirveää muistikuvaa ei ollut. En ollut tässä todellisuudessa melkein 2 viikkoon. Noh heräsin sairaalasta. Olin ajanut amfetamiini ja muissa höyryissä kolarin. ( Tiedän olen hirveä ihminen). Tästä tuli syyte 2vuotta ehdollista vankeutta ja rikosuhrimaksut jne. Onneksi kolariin osallisille ei ollut käynyt mitään. Itselläni oli pahemmat vammat joka oli ihan oikein, ikkunan pala oli lävistänyt rintani ja päässäni oli 20cm pitkä viilto ja noin 2 cm syvä. Olisi ollut oikein että henki olisi lähtenyt.
Kolarin jälkeen "heräsin" minut laitettiin katkolle ja tässä vaiheessa vanhempani ja sukulaiseni saivat ilmi että olen rikollinen käytän huumeita. Välit katkesivat sukulaisiin, minulle ei ole enään ketään. Olen kuitenkin edelleen selvä 5 vuotta kuivilla, mutta mitä se hyödyttää? Ei ole ketään kelle puhua, joka päivä ääni takaraivossa huutaa tapa itsesi. Syön mielialalääkkeitä ne eivät tehoa, psyka nostanut jo kädet pystyyn, ei voida auttaa. Edelleen ulosotossa mutta vakituinen työ on, mutta silti raha vaikeuksissa.. Kämppäkin lähdössä alta.. 1500€ rästissä. Autollakin ajelen ilman veroja ja vakuutuksia, mutta töihin päästävä. Olen loppu ja yksinäinen.. Täysi nolla. Harrastaa ei jaksa, töistä kun pääsen kotiin suoraan nukkumaan ja herään taas töihin 16h unien jälkeen. Mikä avuksi?
Tiedän kyllä olen nisti ja epäonnistunut elämässä. Tyttöystävää en tule saamaan, olen kuminaama ei ilmettäkään. Nyrkit verillä kun hakkaan seiniin bleh miksi yrittää. Häpeän ulkonäköni ja olemustani, kaupassa käyntikin on työlästä, ihmiset tuijottaa mikä luuseri. En väitä ettei hyviäkin aikoja ole ollut näiden 5v aikana. Yksinäisyys se ei vaan ole ihmiselle hyväksi. Auttakaa.
Anteeksi valitukseni, mutta jollekkin nämä viimeiset sanat ladottava ja sekin virtuaalisesti...
Toivon ihmisille pelkkää hyvää, ja älkää käyttääkö huumeita. Onnea teille hyville ihmisille elämään :) Hyvästi.
Olen turha täällä
7
141
Vastaukset
- Anonyymi
Hyvä kun kirjoitit.
Se oli sinun uuden elämän aloitus, kertoa miten on ollut.
Olet nyt analysoinut ihtesi. Siitä on hyvä lähteä liikkeelle ja aloittaa uusilla panoksilla.
Jos sinulla ei oo ystäviä (Huom, tällä palstalla ei oo kenelläkään ystäviä, me ollaan yksinäisiä), niin voisit mennä jutteleen jonkun kanssa. Mee vaikka terveyskeskukseen ja kysy onko jossain sellainen henkilö joka auttaa ongelmissa.
Tai mee kirkon diakonin kanssa jutteleen, he auttaa mielellään.
Moni muukin on selvinnyt kun on itse ensin yrittänyt.
Googlaile esim vertaistuki, päihteisen hoito, siellä on kirjepalstoja, mistä voi saada apua.
Ajattele että ollut on ollut, nyt aloitan uuden elon.
Tarttet vahän apua vain tilanteessasi.
Ensi askeleen olet jo ottanut, kun kirjoitit tänne.
En tässä muuta neuvoa osaa antaa, ehkäpä joku toinen keksii lisää.
Kyllä se siitä, ja iso halaus sinulle minulta! - Anonyymi
Vaikutat tosi mielenkiintoiselta tyypiltä. Se mitä muut ovat sanoneet eivät ole sinä! Mehän muutumme koko ajan ja lopulta katoamme äärettömyyteen ja ajan tuolle puolen. Niitä asioita mitä on tehnyt ei tietenkään pääse pakoon vaan seuraukset tulee ja ne on kestettävä, sitten niitä ei jonain päivänä enää ole. Kyllä vapaus koittaa synkimmänkin yön jälkeen. Terveillä ja ns. Hyvilläki ihmissillä tulee välillä mustia jaksoja, mutta ne menee ohi. Elämä ei ole meidän hallinnassamme. Sekin mitä olet kokenut ja mitä valintoja olet tehnyt on ollut väistämätön seuraus siitä millaisia vanhempasi ovat olleet, mitä aamupalaa olet saanut lapsena, miten sinulle on puhuttu yms. Mutta sekin kaikki on seurausta niiden ihmisten aiemmasta "ohjelmoinnista". Jotkut harvat ihmiset voivat olla samaistumatta tähän tarinaan itsestämme jota kerromme itsellemme. Ota huomioon että koko elämäsi tarina rakentuu nimesi päälle, mutta nimesikin on sinulle syntymäsi jälkeen syliin pantu, eikä ole alkuperäistä omaisuuttasi. Toivottavasti tämä auttaa edes vähän. On olemassa voimia ja ajatuksia joilla kärsimyksestä vapautuu kaikkien ongelmiensa ja tunteidensa keskelläkin, tekemättä mitään ja varsinkin vahingoittamatta ketään, itseäänkään.
- Anonyymi
Viisaasti kirjoitettu. Kiitos tästä!
- Anonyymi
Lähde opiskelemaan niin saat innostavan tavoitteen. Tiedän monia jotka on esim yli 30 vuotiaana opiskelleet insinööriksi ammattitutkinto lähtökohtanaan. Sisäänpääsy on aika helppoa ainakin sinun tekstistäsi paistavalla järkevyydellä. Ei se kovin vaikeaa ole ja koulussa on myös psykologin palvelut saatavillasi. Opintolainaa voi ottaa ja kela ja maksaa asumisen. Sossukin voi auttaa pahimmassa tapauksessa. Opiskelussa alkuaikoina on paljon kaikenlaisia rientoja ja juhlia joihin mennään haalarit päällä, joskus suoraan baareihinkin ja niiden ansiosta kaikki on samaa porukkaa. Lähde niihin mukaan ja saat uusia kavereita ja törmäät moniin uteliaisiin ja erilaisiin tyttöihinkin. Jos et usko pääseväni sisään niin hanki pääsykoeopas, niin varmasti pääset, kun otat vähän selvää mitä siihen tarvitaan. Se voisi olla elämäsi paras päätös jos innostuisit siitä.
- Anonyymi
Taas joudun sinulle huomauttamaan, että kehittele tarinoistasi edes uskottavia. Asiavirheet ja sisäiset ristiriitaisuudet ovat kiusallisen hölmöjä.
- Anonyymi
Lopeta kaljan juonti, jos luulet tuota harhaksi
- Anonyymi
Olipa kiinnostavaa luettavaa, tekstisi herätti paljon ajatuksia.
Ensimmäiseksi haluaisin sanoa, että sinut on rikottu lapsena. Et ole saanut rakkautta, tukea, apua, lämpöä ja ohjausta elämässäsi. Aivan järkyttävää, miten sinua on kohdeltu perheessäsi. Et ole sitä ansainnut. Olet ollut aivan viaton lapsi, jota on kohdeltu kaltoin. Se selittää varmasti pitkälle käytöstäsi aikuisuuteen. Olet tuntenut itsesi aina arvottomaksi, koska kukaan ei ole osoittanut arvostusta sinua kohtaan? Luonnettasi tms. ei ole kehuttu?
Toivon todella, että saisit nyt jotenkin raha-asiasi järjestykseen, voisitko hakea siihen apua jostain? Olisiko mahdollista hankkia edullisempi asunto? Käyt kuitenkin töissä, mikä on hieno asia.
Mietin heti myös, että voisit hyötyä esim. kuntouttavasta psykoterapiasta, missä voisit käsitellä näitä vaikeita asioita ja oppia arvostamaan itseäsi. (Toki sopivan terapeutin avulla, sitä voi vaihtaa jos huono sattuu kohdalle...) Toki se maksaa jonkin verran, olisikohan noin 50-100 e kuussa... Eli sitä ennen toki hyvä saada raha-asiat vakaammalle pohjalle.
Sinulla on ollut rankka elämä. Usko itseesi, sinulla on mahdollisuuksia vaikka mihin. Vaikutat fiksulta nuorelta mieheltä, jolla on paljon elämää edessä. Et ole turhempi kuin kukaan mukaan meistä tällä planeetalla. Voit olla tärkeä nyt tai tulevaisuudessa sinulle tärkeille ihmisille.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1672804
- 2012077
Oletko kertonut jo muille tunteistasi?
Ystävillesi esimerkiksi? Minä en ole vielä kertonut kenellekään tästä meidän jutusta.501882- 711766
- 921658
Kesä, kesä!
Veikkaan, ettet juuri nyt ikävöi minua, ehket enää koskaan? Näkemättömyys on laimentanut tunteet, ja katselet iloisena k91521- 811234
- 811080
- 951039
Miksi sanotaan että Suomella on suuri armeija, tykistö jne.
Asioita tarkemmin seuranneet tietävät että tuolla Ukrainassa palaa kuukaudessa sen verran mitä Suomella on kokonaisuudes1961020