Olen kohta 31-vuotias mies ja koko mun elämä on ollut ahdistuksen ja sosiaalisten tilateiden pelon määrittelemää. Lisäksi mulla on todettu paha ocd, add, lievä asperger ja olen tietenkin kärsinyt masennuksesta jo jostain teini-iästä asti. Näiden ongelmien takia en ole kyennyt lukion jälkeen käymään kouluja enkä ole työllistynyt.
Nyt on tapahtunut viimeisen kahden vuoden sisällä yksinkertaisesti aivan liikaa kamalia asioita. Ensin parisuhde päättyi noin puolitoista vuotta sitten mikä sekin jo yksistään on masentanut ihan helvetisti. Nyt viime vuoden loppupuolella kuoli rakas lemmikkikoira ja kohta pitää toinenkin koira viedä piikille syöpäkasvaimen takia. Koirat on ollu viimeaikoina ainut asia joka on mulle edes vähän iloa antanut mutta nekin viedään multa pois. Lisäksi tuli kammottavia suru-uutisia kun eräällä mun lähisukulaisella todettiin juuri hiljattain parantumaton haimasyöpä ja lääkäri antoi korkeintaan puoli vuotta elinaikaa.
Mä oon niin masentunut ja ahdistunut että oon taas ollut kohta 2 kuukautta pois omalta asunnoltani kun en kykene käymään edes ruokakaupassa. Oon majaillut mun vanhempien luona (jotka nekin alkaa olla huolestuttavan sairaita) ja maannut vaan omassa huoneessani ja itkenyt säännöllisin väliajoin. Mun kaverit on välillä kysellyt mua mut en mä ole enää jaksanut nähdä niitäkään.
En tiedä kun on vaan semmonen olo että kurkkua kuristaa, rintaan pistää, vatsa on sekaisin. Pyörii vaan kaikenaikaa päässä ajatuksia että pitäis vaan hypätä auton rattiin ja ajaa kahtasataa päin lähintä kallionleikkausta.
AhdistunutMies
Elämän pahin kriisi
10
80
Vastaukset
- Anonyymi
On tää mun elämä ollut muutenkin yhtä kärvistelyä jo alta kakskymppisestä alkaen niin ei näitä vaan jaksa enää.
AhdistunutMies - Anonyymi
Mä olen kyllä käynyt melkein 10 vuotta psykiatreilla, psykologeilla, kuntoutuskursseilla ja terapioissa mutta lopetin ne kaikki kun ei niistä ollut mitään hyötyä ja oon nyt eläkkeellä.
Samoin lopetin masennuslääkkeet kun niistäkin tuntui olevan enemmän haittaa kuin apua. Nyt on enää unilääkkeitä joista on edes vähän apua unettomuuteen ja ahdistukseen.
AhdistunutMies89 - Anonyymi
Niin eikä se mun suhde tavallaan ollut parisuhde vaan monta vuotta kestänyt tapailusuhde erään naisen kanssa mutta tuntui melkein parisuhteelta ja sen loppuminen on ahdistanut mua todella paljon. Sekin on todella ahdistavaa kun en enää löydä naista kun ei kukaan nainen kiinnostu musta tai halua olla mun kanssa missään lähemmässä suhteessa. Se tosin taitaa olla murheista pienimpiä tällä hetkellä. :(
AhdistunutMies- Anonyymi
Miten kukaan nainen haluaisi parisuhteeseen kanssasi, kun sun kanssa ei ole hyvää tulevaisuutta, että saisi siinä kasvatettua ja huollettua lapsiakin. Niitä nuorehkot naiset yleensä haluaa, terveen ja hyvin toimeen tulevan miehen kanssa.
En minä ainakaan ala mitään sellaisen kanssa, joka on vielä 31-vuotiaana vanhempiensa hoivissa. Ei siis kykene huolehtimaan edes itsestään. Mihin tähän sopisi parisuhde tai jopa perhe? En halua miestä raahattavakseni. Kyllä pitää olla töissä ja elämässä mukana kuten itsekin olen.
Otan osaa koiran menetykseen ja muihin suruihisi. Aika pehmentää surun. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten kukaan nainen haluaisi parisuhteeseen kanssasi, kun sun kanssa ei ole hyvää tulevaisuutta, että saisi siinä kasvatettua ja huollettua lapsiakin. Niitä nuorehkot naiset yleensä haluaa, terveen ja hyvin toimeen tulevan miehen kanssa.
En minä ainakaan ala mitään sellaisen kanssa, joka on vielä 31-vuotiaana vanhempiensa hoivissa. Ei siis kykene huolehtimaan edes itsestään. Mihin tähän sopisi parisuhde tai jopa perhe? En halua miestä raahattavakseni. Kyllä pitää olla töissä ja elämässä mukana kuten itsekin olen.
Otan osaa koiran menetykseen ja muihin suruihisi. Aika pehmentää surun.Ei kaikki naisetkaan halua vakavaa parisuhdetta tai lapsia kuten ei kaikki miehetkään. Onhan niitä nykyaikana paljon sellaisia friends with benefits tyyppisiä suhteita. Myös naisissa on aspergereita ja samanlaisten ongelmien kanssa kamppailevia joiden kanssa itse joudun päivittäin taistelemaan.
On mulla omakin kämppä toisella paikkakunnalla minne yritän kyllä taas mennä kunhan jotenkin pääsis taas jaloilleen että en mä pysyvästi vanhempieni nurkissa majaile. Tilanne on vaan nyt se että olen romahtanut henkisesti niin pahasti etten toistaiseksi ole kyennyt asumaan omassa asunnossani. Taloudellinen puoli on kyllä myös kunnossa vaikka nyt eläkeläinen olenkin eli ei kenenkään tarvi maksaa mun kulujani. Pystyn kyllä hoitamaan ne kun muuten vaan sais toimintakykynsä takaisin. Juuri nyt elämä on vaan hemmetin raskasta kun tuntuu että kaikki asiat kaatuu päälle.
AhdistunutMies - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei kaikki naisetkaan halua vakavaa parisuhdetta tai lapsia kuten ei kaikki miehetkään. Onhan niitä nykyaikana paljon sellaisia friends with benefits tyyppisiä suhteita. Myös naisissa on aspergereita ja samanlaisten ongelmien kanssa kamppailevia joiden kanssa itse joudun päivittäin taistelemaan.
On mulla omakin kämppä toisella paikkakunnalla minne yritän kyllä taas mennä kunhan jotenkin pääsis taas jaloilleen että en mä pysyvästi vanhempieni nurkissa majaile. Tilanne on vaan nyt se että olen romahtanut henkisesti niin pahasti etten toistaiseksi ole kyennyt asumaan omassa asunnossani. Taloudellinen puoli on kyllä myös kunnossa vaikka nyt eläkeläinen olenkin eli ei kenenkään tarvi maksaa mun kulujani. Pystyn kyllä hoitamaan ne kun muuten vaan sais toimintakykynsä takaisin. Juuri nyt elämä on vaan hemmetin raskasta kun tuntuu että kaikki asiat kaatuu päälle.
AhdistunutMiesLisään vielä tuohon edelliseen viestiin että en minä ainakaan halua lapsia hankkia tähän maailmaan koska en näe sitä mitenkään järkevänä vaihtoehtona tällä mielenterveystaustalla. On niitä myöskin kouluttamattomia ja työttömiä naisia edellämainituista syistä tai sitten jonkin muun vaikkapa fyysisen sairauden takia.
En minäkään mikään työnvieroksuja ole mutta eipä sille mahda mitään kun on saanut geenilotossa huonot kortit. Haluaisin kuitenkin uskoa että kaikille on ainakin jossain jonkinlainen elämänkumppani olemassa vaikka se ei välttämättä tarkoittaisia parisuhdetta tai naimisiin menoa.
AhdistunutMies
Hei,
Hyvä, että kirjoitit tilanteestasi tänne! Joskus pelkkä kirjoittaminen helpottaa ja selkeyttää ajatuksia. Toisaalta myös ulkopuolinen tuki voisi olla hyvä voimavara. Asioista keskusteleminen voi auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja helpottaa jaksamista. Etenkin itsetuhoisista ajatuksiata kannattaa keskustella ammattilaisen kanssa. Kannustan sinua siis hakemaan (uudestaan) apua tilanteeseesi.
Tässä lisäksi tiedoksesi muutama paikka, joihin voit halutessasi olle yhteydessä, jos haluat jutella tilanteestasi. Näihin voit olla yhtyedessä matalalla kynnyksellä ja anonyymisti:
- Tukinet -tukipisteesi netissä, https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy Mieli Tukisuhteesta. Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Mainitsite, että sinulla on masennusta ja liveä asperger. Tässä pari ryhmächattiä, joista voisi olla hyötyä sinulle.
-Autismi-chat https://tukinet.net/teemat/autismi-chat/ryhmachatit/
- Mieli Maasta vertaischat masentuneille https://tukinet.net/teemat/mieli-maasta-vertaischat/ryhmachatit/
Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.
- Valtakunnallinen kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää 24/7 numerossa 09 2525 0111.
- Kriisikeskukset
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Niiden yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/kriisikeskusverkosto
Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata- Anonyymi
Huono seura ahdistaa. Huonot ajatukset ahdistavat. Huono minäkuva ahdistaa. Huono rahatilanne ahdistaa. Huono tulevaisuudennäkymä ahdistaa. yms. Pelko määrittää tavallisestikin ihmisten elämää monella tavalla jatkuvasti. Neuroottisilla se vuotaa sellaisiinkin arkipäiväisiin asioihin, joilla ei ole todellisuudessa mitään merkitystä, kuten että ostanko maitoa vai enko osta ja jos en osta niin ahdistunko kotona. Se kertoo siitäkin ettei pelolle ja ahdistukselle ole oikeaa mittaa - sitä ei ole kalibroitu, esim. jos murhaaja käy pimeällä tiellä kiinni veitsen kanssa ja selviät siitä, et sen jälkeen pelkää ketään tavallista ihmistä. Tai jos olet laulukuorossa torilla, niin et pelkää kauaa sosiaalisia tilanteita.
Ratkaisu: Älä ole masentuneiden ja tyhmien vanhempiesi tai tuttaviesi kanssa. Ole niiden kanssa joilla on iloa elämässä, jotka on henkisesti raikkaita ja joilla on huumorintajua. Kun nämä alas painavat asiat karsii elämästä niin jo sitten voi paremmin. Kontaktia raskaiden ihmisten kanssa vain sen verran kuin psyyke kestää.
Itse kuuntelen usein hypnoosinauhoja (engl). youtubesta. Michael Sealeyllä parhaita, jotka on oikeaoppisesti tehty. Lisäksi meditoin arki iltoina. Lisäksi vähintään kerran viikossa. Vanhempanakin voi opiskella. Itse hankin nykyisen ammattini vasta yli 30 vuotiaana.
Sinulla varmaan eniten ahdistaa työttyömyys ja kouluttamattomuus. Sinua ehkä kiinnostaisi joku ala tai tutkinto, mutta et usko itseesi, että voisit mennä sinne ja opiskella sen tutkinnon? No mitä muuta aiot sitten tehdä, jos et aio kohdata ongelmiasi? Haluatko olla se tyyppi joka ei koskaan päässyt ongelmiensa yli? Moni opiskelee vanhempanakin ja monilla on samoja ongelmia kuin sinulla. Älä kuuntele surkimusten neuvoja, kuuntele minua. Sinä voit saavuttaa sen mitä haluat! Pistät vain hihat heilumaan. Mitä muuta tekisit?- Anonyymi
No ei itseasiassa ahdista kouluttamattomuus ja työttömyys vaan niin hullulta kuin se kuulostaakin niin se on pikkeminkin helpotus etten joudu enää olemaan koulussa tai työelämässä. Helpotus nimenomaan siksi koska ahdistus ja pelot käy aina niin sietämättömiksi että joutuisin kuitenkin jättämään kaikki koulut kesken ja ottamaan lopputilin töistä jos edes töitä sattuisin ikinä saamaan.
Enemmän ahdistaa se että tunnen usein olevani yksinäinen ja ahdistunut kavereidenkin seurassa ja varmaan eniten se että haluan että mulla olis nainen mutta se treffeille menokin ahdistaa ja pelottaa jostain syystä niin paljon ettei siitä tule mitään. Varmaan pelkään etten hallitse sitä tilannetta kun miehiltä aina odotetaan sitä että täytyy osata ottaa tilanne haltuun itsevarmasti ja pelkään pakkeja sekä torjutuksi tulemista yli kaiken.
Enkä mä uskokkaan juuri mitään mitä jotkut toiset ihmiset yrittää mun päähäni syöttää. Uskon siihen miltä musta itsestä tuntuu ja kyllä tää mun peli taitaa olla hyvin pitkälti pelattu jo aikaa sitten.
AhdistunutMies
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 942505
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1012183- 841857
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en441631- 781586
- 111585
- 341528
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?731436Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.951344Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411254