Moro.
On ollut vähän karskimpi kaamosmasennuskausi ja vaimolle lupasin hakea apua psykiatrilta.
Uskallanko kertoa avoimesti mm. itsetuhoisista ajatuksistani, ilman pelkoa että hoitava henkilö kilauttaa vallesmannille että hakekaa sen torrakot pois?
On ollut vähän karskimpi kaamosmasennuskausi ja vaimolle lupasin hakea apua psykiatrilta.
Uskallanko kertoa avoimesti mm. itsetuhoisista ajatuksistani, ilman pelkoa että hoitava henkilö kilauttaa vallesmannille että hakekaa sen torrakot pois?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Suomalainen metsästäjä ja aseenomistaja on eriarvoisessa asemassa muuhun väestöön nähden ja aseenomistajia ei koske lääkärin saati muun hoitohenkilökunnan vaitiolovelvollisuus.
Tämä tietää sitä että metsästäjät eivät harrastuksen loppumisen uhalla ole samalla viivalla terveyspalveluiden parissa. Näinollen on parempi pitää mielen murheet sisällään sillä esim mainitsemasi psykiatriset palvelut pitää toimiakseen saada täydellinen luottamus elämänsä asioiden purkamisessa ja jos joudut varomaan/salaamaan puheitasi ei hoidolla ole merkitystä.
Näinollen neuvoisin vain pitämään asiat sisälläsi ja jos on joku todella hyvä läheinen kaveri joka kuuntelee murheita niin kannattaa puhua sellaiselle ja mahdollisesti netistä hakea itsehoito ohjeita avuksi mielen ongelmiin.
Kaikista murheista pääsee aina yli vaikka se ehkä juuri sillä hetkellä tuntuu ylitsepääsemättömältä.
Itse olen opetellut sellaisen rennon lupsakan ajattelutavan. Jos joku aihe tuntuu ettei oikein ota sujuakseen niin "kyllä se huomenna onnistuu" ajattelutapa jotenkin rentouttaa ja pitää mielen virkeänä eikä tavallaan edes tule tarvetta ottaa murheita taakakseen.
Tässä on jo jonkun vuoden jo pidellyt jutut omassa kuupassa ja alkaa jo meneen aika vakavaksi.... Vituttaa jos lääkärissäkaynti tulee maksaan muutaman tonnin..... Ei kai se auta sitten ku irvistellä ja esittää vitun onnellista.
Se on kyllä jännäjuttu. Suomessa saa ajella, vaikka minkälainen, latva B2, minkälaisilla autoilla, ajoneuvolla tahansa ja millaisilla ajatuksilla. Onneksi vetäisevät joskus kallioon, eikä rekankeulaan.
Tänään ois aika varattuna. En taida muutako käydä päivää sanomassa ja lähtee....
Vituiksi meni.... Luonto anto periksi ja kerroin omat fiilikset sille hoitsulle. No suoritetaan empiirinen tutkimus asiasta, että lähteekö vai ei.
Minulta lähti jo vuosia sitten aseluvat psyykkisen sairauden takia. Herkästi lähtee luvat nykypäivänä. Jos olet jo hoidon piirissä niin älä missään nimessä mainitse metsästys harrastuksestasi.
Mainitsin jo. Katellaan josko on mahdollista masennusta hoidattaa metsästäjilläkin.
Onhan tuokin kokeilu johon laitat itsesi alttiiksi esimerkillistä mutta jos luvat lähtee niin käytännössä se on ihmisoikeuslakien vastaista. Kenenkään terveyttä ja harrastusta ei voida laittaa vaakakuppiin valiten joko toinen tai toinen.
Tämä on niitä asioita jotka tässä länsimaassa ovat vielä kehitysmaa tasolla.
Tai paremminkin ne on laitettu sille tasolle. Kyllä ennen metsästäjillekin sallittiin masennus ja hoidot siihen muunmuassa vielä 2000 luvun alussa mutta nykyään se on mitä on.
Ja mikä kummallisinta ketään ei kiinnosta puolustaa aseenomistajaa asiassa. Ei päättäjiä ei ihmisoikeusjärjestöjä yms. Ehkäpä juuri siksi koska aseen omistus ei nyky ideologian mukaan ole nykyaikaa vaan tuomittavaa menneisyyttä koska punavihreä politiikka joka ei puheistaan huolimatta aja tasa arvoa kaikille.
AP tässä.
Homma on edennyt seuraavasti. Tyoterveys hoitaja/psykologi pisti lähetteen johonkin nopeasti vastaanottoajan antavaan yksikköön, jotta saisivat diagnoosin nopeasti ( kuulemma näytin sille että psykoosiin menisin. En ollut saanut nukuttua kuin tunnin niin olin aika kukalla siellä työterveydessä). Aika tuli vajaan viikon päähän ja ja siellä oli sellanen 50v psykiatri, joka tuntui melko pätevältä. Luki toki vain täyttämäni kyselylomakkeet ja tuumasi että masennukselta näyttää. Määräs verikokeet, mielialalääkkeet, unilääkkeet ja suositteli viikottaista psykoterapiaa jonkin aikaa. Aseista tai metsästyksestä se ei kyselly mitään. Katellaan tilannetta....