Tunsin aikoinaan erään hurmaavan naisen, joka vietti aina vuosittain 29-vuotispäiviään. Ne olivat ihan merkkitapahtuma ystäväjoukon kesken. Syyksi jäämiseensä ikuisesti 29-vuotiaaksi tuo jo puoli vuosisataa elänyt viehko sanoi, että ”huomasin silloin, että tämä on hyvä ikä: minä jään tähän”.
Kun seuraa keskustelua täällä, niin huomaa, että kepulaiset ovat tehneet saman ratkaisun Urho Kekkosen johtaessa tätä maata tunnetulla tavallaan. Muut kuin kepulaiset eivät olleet kovin iloisia Kekkosesta silloinkaan eivätkä ainakaan enää Kekkosta enempää kuin tuota aikaa kaipaa, mutta kepulaiset kai silloin onnesta soikeina päättivät: tämä on hyvä aika, tähän me jäämme.
Hyvin ovat kepulaiset onnistuneet pysymään päätöksessään. He ovat onnistuneet sulkemaan mielestään ajan ennen Kekkosta (oliko aikaa ennen Kekkosta, kuulen jonkun ihmettelevän) ja olemaan huomaamatta ajan kulkevan heidän ohitseen yrittämättäkään tarttua siihen kiinni ja koettaa ymmärtää jotakin sen olemuksesta ja tarpeista.
Kun olen kirjoitellut täällä Väinö Tannerista, jonka merkittävä poliittinen ura alkoi jo vuonna 1906 ja oli johtanut hänet jo aikakautensa kenties merkittävimmäksi valtiomieheksi ennen vuotta 1936, jolloin vasta Urho Kekkosesta tuli edes kansanedustaja, niin tuo Tanner on kepulaisille tuntematon. Joku pöhkö tuntee hänet vain "linnan kundina", kiitos Neuvostoliiton ja Urho Kekkosen.
Viime sotamme, niihin johtaneet syyt ja niiden loppuvaiheiden tapahtumat ja niiden merkitys, torjuntavoittomme, joilla pelastimme itsenäisyytemme - kaikki nuo asiat ovat kepulaisille tuntemattomia. Näin siitä huolimatta, vaikka Suomen kansan suuri enemmistö esim. ”suuret suomalaiset”-äänestyksessä nostivat kahdeksi suurimmaksi sodan ajan johtajamme Mannerheimin ja Rytin.
Kun tuolla historian saitilla tein eilen avauksen ”vielä erillissodastamme” ja parhaan kykyni mukaan koetin esitellä asiaa laajemmassa kontekstissa, niin Oiva Härkönen kuittaa esitykseni ilmeisesti sitä lukematta heittämällä ainakin jo sadannen kerran väitteen, että Ryti, Mannerheim ja Tanner johdattivat meidät Natsi-Saksan liittolaisena hyökkäämään N-liittoon.
Mikään näkemys ei voisi olla enemmän pielessä. Anglofiili ja edistysläinen demokraatti Ryti, varovaisuudessaan pelkurimaiseksikin syytetty Mannerheim ja rauhanmies (mm. loppuun asti talvisotaa vastustanut) Tanner eivät olisi voineet siinä tilanteessa estää suomalaisia ryhtymästä hakemaan korjausta talvisodassa kokemaamme vääryyteen. Suomalaiset olisivat panneet heidät viralta ja nostaneet johtoon sotahaluisempia miehiä, vaikkapa Urho Kekkosen, sillä hän jos kuka oli tuossa vaiheessa sodan kannalla; sen minäkin olen täällä varmasti luotettaviin lähteisiin nojautuen osoittanut.
Oiva ”kepulaisena älykkönä” elää siis täysillä sitä Kekkoslaisen pysähtyneisyyden aikaa, jolloin totuus tuostakin asiasta ”suometettiin” tuollaiseksi. Viime päivinä eräitä kirjoja (Kommunismin musta kirja, Neuvostojen maa – Neuvostoliiton historia 1917-91, Kenraalin testamentti) lueskellessani mieleeni on muistunut hyvin monia samanlaisia historian vääristelyjä, joissa kepulaiset näkyvät vielä roikkuvan kiinni, vaikka kommunistiemmekin ote niistä on jo kirvonnut.
Myös tämä päivä näkyy siis olevan kepulaisille yhtä tuntematon kuin Kekkosen valtakautta vanhempi historia. Torjutaan kaikki maailman tarjoama hyväkin – varsinkin, jos se tulee lännen suunnalta – eikä missään nimessä haluttaisi mennä sinne itse vaan käpristytään omiin oloihimme ja puhutaan suu vaahdossa menneen ajan käsitteillä sosialismista ja ei-sosialismista ja kaivataan porvaripresidenttiä perusteella, että suurin osa suomalaisista on porvareita jne.
Olen monta kertaa puhunut noista ensiksi mainitsemistani kepulaisuuden ilmentymistä. Nyt puutun vain tuohon viimeksi mainitsemaani. Se on minusta sikäli hieman ihmeellistä, että kepulaisten suuri idoli Urho Kekkonen yritti madaltaa tuota sosialistien ja ei-sosialistien raja-aitaa menemällä itse rajan yli – ja jääden sen vasemmalle puolelle. Siinäkin ja kaiken muun edellä toteamani valossa on ihmeellistä, että nuo kepulaiset ovat sitten kuitenkin olevinaan ajatusmaailmaltaan ja ideologialtaan porvareita, jotka kai yleisesti mielletään oikeistolaisiksi.
Jaba 43 ja muutkin ovat esittäneet hyvin varmasti paikkansa pitävää analyysia tämän päivän ihmisten ajattelusta: meillä ei ole läheskään 50 % sosialisteja eikä läheskään 50 % ei-sosialisteja. Suurimmalle osalle väestöä nuo käsitteet ovat yhtä tyhjän kanssa, ja varsinkin presidentinvaalissa – henkilövaalissa – niillä ei ole muuta merkitystä kuin että niihin janttautuvalle ehdokkaalle käy kuten Esko Aholle kävi: ei tule valituksi.
Voi olla, että kepulaisista suuri osa vielä onkin sanan varsinaisessa merkityksessä porvareita, omistavaa luokkaa. Niitähän tietenkin ovat maanviljelijät, maatilojen, karjan ja muiden omaisuuksien omistajat, mutta sosialisteja ne samalla ovat, varmasti enemmän kuin palkansaajat. Eivät rasvanahkaisimmat duunaritkaan nauti sosialismin hedelmistä eli tulonsiirroista muilta heille noiden porvarien tavoin.
Täällä ”johtava kepulainen” Oiva Härkönenkin näkyy haikailevan porvaripresidenttiä. Miksiköhän, kun hän on moneen kertaan julistanut tyytyväisyyttään Tarja Haloseen, ja onhan Oiva poliittisilta näkemyksiltään hyvinkin vasemmistolainen, kun hän on väittänyt Paavo Lipposen olleen oikeistolaisin pääministerimme pitkään aikaan, ja oikeistolainen ”koklip” kai minäkin Oivan mielestä lienen.
Voihan Oiva olla noissa näkemyksissään omalta katsantokannaltaan oikeassakin, sillä ei Paavo Lipponen varmaankaan ollut yhtä vasemmistolainen kuin esim. Urho Kekkonen "käännöksensä" jälkeen, minkä seikan jo edellä totesin. Eivätkä olleet yhtä vasemmistolaisia hänen seuraajansa Koivisto ja Ahtisaarikaan, mutta Halonen saattaa olla, ja siksi hän on Oivalle mieluinen. Mutta miksi siis hänet pitäisi vaihtaa?
Minun puolestani Halosen saa panna kiertoon, vaikka viime aikoina mm. Pariisin lausunnoillaan hän on osoittanut, että hänessä sittenkin taitaa olla ihan isänmaallista suomalaistakin – poliittista taitavuuttaan en koskaan ole epäillyt.
Mutta Halosen syrjäyttäminen on mahdoton tehtävä poliittisin teemoin. Uskoakseni se on mahdotonta millä teemoilla tahansa kenelle tahansa poliitikolle. Joku Gustav Hägglund tai Jorma Ollila saattaisi sellaiseen pystyä, mutta ehdottomasti ilman poliittisia fakkiutumisia, eivätkä he sellaisiin suostuisikaan. Tuskinpa suostuisivat ehdokkaiksikaan, ja ainakin Ollilalla on maamme kannalta merkittävämpi työ Nokian johtajana kuin presidenttinä.
Siis HERÄTYS, kepulaiset: se juna, johon pyritte, on mennyt jo aikoja sitten. Jos uusi toivomaanne suuntaan menevä juna vielä tulisi, niin älkää pyrkikö siihen ainakaan veturinkuljettajaksi tai konduktööriksi; jos niin teette, matkustajat poistuvat junasta ensimmäisellä asemalla!
Kun seuraa keskustelua täällä, niin huomaa, että kepulaiset ovat tehneet saman ratkaisun Urho Kekkosen johtaessa tätä maata tunnetulla tavallaan. Muut kuin kepulaiset eivät olleet kovin iloisia Kekkosesta silloinkaan eivätkä ainakaan enää Kekkosta enempää kuin tuota aikaa kaipaa, mutta kepulaiset kai silloin onnesta soikeina päättivät: tämä on hyvä aika, tähän me jäämme.
Hyvin ovat kepulaiset onnistuneet pysymään päätöksessään. He ovat onnistuneet sulkemaan mielestään ajan ennen Kekkosta (oliko aikaa ennen Kekkosta, kuulen jonkun ihmettelevän) ja olemaan huomaamatta ajan kulkevan heidän ohitseen yrittämättäkään tarttua siihen kiinni ja koettaa ymmärtää jotakin sen olemuksesta ja tarpeista.
Kun olen kirjoitellut täällä Väinö Tannerista, jonka merkittävä poliittinen ura alkoi jo vuonna 1906 ja oli johtanut hänet jo aikakautensa kenties merkittävimmäksi valtiomieheksi ennen vuotta 1936, jolloin vasta Urho Kekkosesta tuli edes kansanedustaja, niin tuo Tanner on kepulaisille tuntematon. Joku pöhkö tuntee hänet vain "linnan kundina", kiitos Neuvostoliiton ja Urho Kekkosen.
Viime sotamme, niihin johtaneet syyt ja niiden loppuvaiheiden tapahtumat ja niiden merkitys, torjuntavoittomme, joilla pelastimme itsenäisyytemme - kaikki nuo asiat ovat kepulaisille tuntemattomia. Näin siitä huolimatta, vaikka Suomen kansan suuri enemmistö esim. ”suuret suomalaiset”-äänestyksessä nostivat kahdeksi suurimmaksi sodan ajan johtajamme Mannerheimin ja Rytin.
Kun tuolla historian saitilla tein eilen avauksen ”vielä erillissodastamme” ja parhaan kykyni mukaan koetin esitellä asiaa laajemmassa kontekstissa, niin Oiva Härkönen kuittaa esitykseni ilmeisesti sitä lukematta heittämällä ainakin jo sadannen kerran väitteen, että Ryti, Mannerheim ja Tanner johdattivat meidät Natsi-Saksan liittolaisena hyökkäämään N-liittoon.
Mikään näkemys ei voisi olla enemmän pielessä. Anglofiili ja edistysläinen demokraatti Ryti, varovaisuudessaan pelkurimaiseksikin syytetty Mannerheim ja rauhanmies (mm. loppuun asti talvisotaa vastustanut) Tanner eivät olisi voineet siinä tilanteessa estää suomalaisia ryhtymästä hakemaan korjausta talvisodassa kokemaamme vääryyteen. Suomalaiset olisivat panneet heidät viralta ja nostaneet johtoon sotahaluisempia miehiä, vaikkapa Urho Kekkosen, sillä hän jos kuka oli tuossa vaiheessa sodan kannalla; sen minäkin olen täällä varmasti luotettaviin lähteisiin nojautuen osoittanut.
Oiva ”kepulaisena älykkönä” elää siis täysillä sitä Kekkoslaisen pysähtyneisyyden aikaa, jolloin totuus tuostakin asiasta ”suometettiin” tuollaiseksi. Viime päivinä eräitä kirjoja (Kommunismin musta kirja, Neuvostojen maa – Neuvostoliiton historia 1917-91, Kenraalin testamentti) lueskellessani mieleeni on muistunut hyvin monia samanlaisia historian vääristelyjä, joissa kepulaiset näkyvät vielä roikkuvan kiinni, vaikka kommunistiemmekin ote niistä on jo kirvonnut.
Myös tämä päivä näkyy siis olevan kepulaisille yhtä tuntematon kuin Kekkosen valtakautta vanhempi historia. Torjutaan kaikki maailman tarjoama hyväkin – varsinkin, jos se tulee lännen suunnalta – eikä missään nimessä haluttaisi mennä sinne itse vaan käpristytään omiin oloihimme ja puhutaan suu vaahdossa menneen ajan käsitteillä sosialismista ja ei-sosialismista ja kaivataan porvaripresidenttiä perusteella, että suurin osa suomalaisista on porvareita jne.
Olen monta kertaa puhunut noista ensiksi mainitsemistani kepulaisuuden ilmentymistä. Nyt puutun vain tuohon viimeksi mainitsemaani. Se on minusta sikäli hieman ihmeellistä, että kepulaisten suuri idoli Urho Kekkonen yritti madaltaa tuota sosialistien ja ei-sosialistien raja-aitaa menemällä itse rajan yli – ja jääden sen vasemmalle puolelle. Siinäkin ja kaiken muun edellä toteamani valossa on ihmeellistä, että nuo kepulaiset ovat sitten kuitenkin olevinaan ajatusmaailmaltaan ja ideologialtaan porvareita, jotka kai yleisesti mielletään oikeistolaisiksi.
Jaba 43 ja muutkin ovat esittäneet hyvin varmasti paikkansa pitävää analyysia tämän päivän ihmisten ajattelusta: meillä ei ole läheskään 50 % sosialisteja eikä läheskään 50 % ei-sosialisteja. Suurimmalle osalle väestöä nuo käsitteet ovat yhtä tyhjän kanssa, ja varsinkin presidentinvaalissa – henkilövaalissa – niillä ei ole muuta merkitystä kuin että niihin janttautuvalle ehdokkaalle käy kuten Esko Aholle kävi: ei tule valituksi.
Voi olla, että kepulaisista suuri osa vielä onkin sanan varsinaisessa merkityksessä porvareita, omistavaa luokkaa. Niitähän tietenkin ovat maanviljelijät, maatilojen, karjan ja muiden omaisuuksien omistajat, mutta sosialisteja ne samalla ovat, varmasti enemmän kuin palkansaajat. Eivät rasvanahkaisimmat duunaritkaan nauti sosialismin hedelmistä eli tulonsiirroista muilta heille noiden porvarien tavoin.
Täällä ”johtava kepulainen” Oiva Härkönenkin näkyy haikailevan porvaripresidenttiä. Miksiköhän, kun hän on moneen kertaan julistanut tyytyväisyyttään Tarja Haloseen, ja onhan Oiva poliittisilta näkemyksiltään hyvinkin vasemmistolainen, kun hän on väittänyt Paavo Lipposen olleen oikeistolaisin pääministerimme pitkään aikaan, ja oikeistolainen ”koklip” kai minäkin Oivan mielestä lienen.
Voihan Oiva olla noissa näkemyksissään omalta katsantokannaltaan oikeassakin, sillä ei Paavo Lipponen varmaankaan ollut yhtä vasemmistolainen kuin esim. Urho Kekkonen "käännöksensä" jälkeen, minkä seikan jo edellä totesin. Eivätkä olleet yhtä vasemmistolaisia hänen seuraajansa Koivisto ja Ahtisaarikaan, mutta Halonen saattaa olla, ja siksi hän on Oivalle mieluinen. Mutta miksi siis hänet pitäisi vaihtaa?
Minun puolestani Halosen saa panna kiertoon, vaikka viime aikoina mm. Pariisin lausunnoillaan hän on osoittanut, että hänessä sittenkin taitaa olla ihan isänmaallista suomalaistakin – poliittista taitavuuttaan en koskaan ole epäillyt.
Mutta Halosen syrjäyttäminen on mahdoton tehtävä poliittisin teemoin. Uskoakseni se on mahdotonta millä teemoilla tahansa kenelle tahansa poliitikolle. Joku Gustav Hägglund tai Jorma Ollila saattaisi sellaiseen pystyä, mutta ehdottomasti ilman poliittisia fakkiutumisia, eivätkä he sellaisiin suostuisikaan. Tuskinpa suostuisivat ehdokkaiksikaan, ja ainakin Ollilalla on maamme kannalta merkittävämpi työ Nokian johtajana kuin presidenttinä.
Siis HERÄTYS, kepulaiset: se juna, johon pyritte, on mennyt jo aikoja sitten. Jos uusi toivomaanne suuntaan menevä juna vielä tulisi, niin älkää pyrkikö siihen ainakaan veturinkuljettajaksi tai konduktööriksi; jos niin teette, matkustajat poistuvat junasta ensimmäisellä asemalla!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tämä oli nyt taas niitä riman alituksia, joita ei pitäisi mitenkään kommentoida, mutta sen verran huomautan, että kokoomuksen suunnalta näitä lausuntoja porvarillisen presidentin tarpeellisuudesta on kuultu vielä keskustaakin innokkaammin.
Onko kokoomuskin jämähtänyt juoksuhautoihin?
Ketä muuten meinaat äänestää, jos vastakkain ovat Vanhanen ja Halonen?
Ehkäpä päinvastoin asetin riman liian korkealle, myös Sinulle, mitä hieman ihmettelen. Minusta kirjoitukseni on ´varsin asiallinen ja hyväkin ottaen huomioon, että "huitaisin" sen muun vakavamman ja suuremmista asioista kertovan kirjoitteluni ohessa. Sitä kirjoittelua on mm. historian saitilla.
>>Ketä muuten meinaat äänestää, jos vastakkain ovat Vanhanen ja Halonen?
...katsoit tuon juuri päättyneen A-talkin tv 1:ltä. Se oli hyvä ohjelma!
Siinä käsiteltiin tuota ”erillissota”-teemaa (muutakin sen ympäriltä) ja siinä vanha sotaveteraani, jatkosotaan vapaaehtoisena maataan puolustamaan lähtenyt presidentti Mauno Koivisto puhui niin viisaita, että ylpeydestä röyhistin rintaani, kun voin jakaa suurelta osin jakaa tuon miehen ideologiaa! Maailmankuvamme ja myös käsityksemme aikamme tarpeista kyllä eroavat jonkin verran.
Hyvin luonnehti historiantutkija Jukka Seppinen Venäjän ulkoministeriön viimeaikaisten tunnettujen ärähtelyjen syitä: ”Neuvostoliitto pystyi hyvin hallitsemaan Suomen poliittisia kuvioita, ja nyt kun Venäjä on sen menettänyt, niin siellä tunnetaan suurta turhautumista, ja siksi tapahtuu tuollaistakin”.
Viisaasti sanoi myös Pia-Noora Kauppi: ”Niin kauan kuin Venäjä ei pysty eikä haluakaan tehdä tiliä menneisyydestään eli Neuvostoliiton teoista, meillä ei ole pienintäkään syytä ruoskia itseämme oman menneisyytemme vuoksi. NL oli toisen maailmansodan aloittajavaltio, hyökkääjävaltio, me jouduimme puolustautumaan sitä vastaan, me teimme sen, mikä on jokaisen kansakunnan velvollisuus jäseniään kohtaan”.
Tuleviin ”voitonpäivänjuhliin viitaten Seppinen totesi, että ”miksi Venäjä ei juhli bolshevismin, Stalinismin kaatumista, mikä olisi ihan yhtä merkittävä juhlan aihe kuin natsismin ja fasismin kaatuminen”
Seppistä myötäili myös toinen historiantutkija, Markku Jokisipilä, jossakin määrin ”toisinajattelija” ainakin erillissota-näkemyksessä toteamalla, että ”Hitlerin kukistuminen ja natsismin ja fasismin sortuminen on juhlinnan aihe, mutta jos juhlitaan NL:n voittoa, se on absurdia: juhlitaan puolen Euroopan joutumista 45 vuodeksi kommunistisen ikeen alle”.
Viisaita puhuivat. Kumma kun tätä erillissota-asiaa intetään, vaikka tiedetään Suomen tuolloiset todelliset vaihtoehdot. Tiedetään myös, ettei tuolloin voitu tietää, että millaisella voimalla Neuvostoliitto olisi saattanut yrittää Suomen täydellistä tuhoamista.
Tässä jälkiviisaassa ja pahansuopaisessa saivartelussa myös unohtuu, ettei Natsi-Saksan hirmuteot tuolloin olleet vielä edes päässeet täyteen vauhtiin eikä niistä varsinkaan oltu kunnolla tietoisia. Sen sijaan Neuvostoliiton hirmuteot Suomea kohtaan olivat aivan tuoreessa muistissa.
Nämäkin seikat kun aktiivisesti unohtaa, niin taatusti saa keskustelun menemään metsään.
Kun tuo kokoomus on ajautunut niin onnettomaan tilanteeseen, että Jaskarin ja Kataisen jo korvasivat R EJ Penttilä, Tarkka ja muut ulkopolitiikkaa tosissaan reivaavat tahto, oli jo aika SDPn lähettää niin Niinistö kuin Keskustakin pelastamaan kokoomusjohdon maineen.
Kokoomus ei aseta omaa presidenttiehdokasta, mutta olisi noloa sanoa näin ennen kuin Astrid Thors on asetettu presidenttiehdokaaksi, mitä myös Kokoomuksen "porvarit" ovat valmiita tukemaan. Punaporvarittarethan äänestävät Halosen jatkoon.
Kokoomuksella on ongelma. Sillä ei ole muuta presidenttiehdokasta kuin Jaakko Laaksonkin ystävänä tunnettu Ilkka Kanerva, joka on luotettavati raportoinut eri kokoomuslaisten profiilit eteenpäin.
Ei Matti Vanhanen, Eero Lankia tai Sauli Niinistökään vaalikirjaa kirjoittamalla ole estämässä Halosen jatkoa, vaan ainoastaan tarjovat kunniallisen verukkeen kokoomusjohdolle odottaa Svenska folkpartietin ehdokkaan asettamista.
Tietenkin on ymmärrettävää, että valtapolitiikka edellyttää komentajatason juonitteluja, mihin vähässä uskolliset ja muutoin kasarmilla kasvaneet eivät ole tottuneet.
(Khihihi)...
se vakituinen sivallus niitä ihmisiä kohtaan jotka ovat valiolla palkkasi aikoinaan maksaneet. Kumpikohan on loppujen loppuksi niistä tulonsiirroista oikein hyötynyt enemmän, sinä vai valion tuottajat.
Muuten onko Kekkonen vaatinut pankkien sosialisointia kuten Lipponen vuonna -75 Jyväskylässä!
Vai onko tuo minun sanomani tahallista vääristelyä? Sillä ei nimittäin ole mitään tekemistä minulle Valiolla palkan maksaneita maidontuottajia enempää kuin muitakaan talonpoikia kohtaan. Arvostelen tässä vain tämän saitin kepulaisia, joilla - ainakaan niillä äänitorvilla, joiden taustat tiedetään - ei ole mitään tekemistä talonpoikaisuuden kanssa.
Minä olen täälläkin kertonut ihailustani suurta taloa (Valiota) taitavasti johtaneita isäntiä kohtaan. Olen myös puolustanut talonpoikien, niin viljan-, lihan- kuin maidontuottajien saamia tukiaisia sillä, että hyötyväthän niistä kuluttajatkin sikäli, että saavat ruokansa hieman halvemmalla. Toki tiedän tuon järjestelmän varjopuoletkin, joista muut - esim. Mielipidepankki - ovat puhuneet täällä minua enemmän.
Mutta sosialismiahan talonpojan elämä paljolti on, siitä ei päästä mihinkään. Tukiaisten myötä heille tulevat tulonsiirrot muilta ovat sitä kahdessakin mielessä: niillä paitsi parannetaan talonpojan elinmahdollisuuksia ne kurittavat eniten sitä tukiaisten maksajaa, jonka tulot ovat suurimmat ja suosivat siis pienituloisia, joka saa ruokansa kaupasta samalla hinnalla kuin se siitä enemmän tukiaisia maksanut.
Sosialismin toinen (tunnusmerkillisin) pyrkimys, tuotantovälineiden yhteiskunnan haltuunotto ei toki ´kuulu agraarisosialismiin, mutta ei se ole enää minkään muunkaan puolueemme tavoitteena, No - kommunistisesta puolueesta en tiedä, mutta sillä nyt ei olisi mitään merkitystä. Lipposen sosialidemokraattiset hallitukset päinvastoin taisivat purkaa sitä sosialismia enemmän kuin mitkään muut hallitukset. Niiden toimestahan yksityistettiin monia valtiosyhtiöitä, sellaisiakin, joita oli perustettu juuri tuon agraarisosialismia edustavan puolueen Maalaisliitto/Keskustan johtamien hallitusten aikana.
Totta Taas Turiset - Tietenkin. Sinä Sitä Suihkit Suvereenisti Sanansäilällä. Kuka Ketale Kehtaisikaan Kyseenalaistaa Kaatamattomat Kertojan Kykysi. Olisipa Omakin Osani Osata Oivaltaa Oikein Olennainen!
-----
Tietenkin tuo viesti "ymmärrän tunteesi" on tarkoitettu Sinulle. Laitanpa sen vielä tähän uudestaan, eli
Ymmärrän tunteesi! Sanattomaksi jäisin minäkin tuon totuuden edessä, jos olisin kepulainen.
kolmeen lauseeseen, ja se riitti sinun mielestä paljastamaan "typeryyden koko kirjon", mutta nyt riittä vastaukseksi kolme kirjainta!
Sanattomaksi jäisin minäkin tuon totuuden edessä, jos olisin kepulainen!
asiallista tekstiä, jossa on selkeä johdonmukaisuus. Asioihin perehtyneisyys, ja kiihkoilematon tapa esittää.
Esityksessäsi on yksi paha vika. Se on liian asiallinen, ja liian totuudenmukainen näille palstoille. Täällä (niinkuin olet huomannut), Kekkosen kriittinen arviointi rinnastetaan Jumalanpilkkaan.
Kepun palstoilla tulee puollustaa maataloustukiaisia ja Jäätteenmäkeä. Jumaloida Kekkosta. Haukkua kaikilla räävittömyyksillä, mitä on itse oppinut, tai jostain kuullut, demareita, Lipposta ja Halosta. Noin menetellen Kepulaisen käsityksen mukaan menestyy ja kauan elää maanpäällä.
Mutta kaikesta huolimatta HYVÄ että kirjoitit noin.