Meillä odotellaan tutkimuksiin pääsyä lapsen kanssa,jossa tutkitaan lapsen keskittymistä yms...
Olin yhteydessä lääkäriin tässä äskettäin, ja järkytyin kun lääkäri otti puheeksi heti lääkityksen ( nimenkin mainitsi CONCERTA)vaikka lääkäri ei ole viellä edes tavannut lasta ja tietojakin oli siellä niukanlaisesti lapsesta.
Ihmettelenkin suuresti kun olen saanut käsityksen, että Suomessa ei kovin helposti ruvettaisiin ensialkuun lääkkeitä lapsille määräämään, joten olenko saanut väärän kuvan?
Nyttenhän on ollut paljon täälläkin puhetta tuosta lääkityksestä joten säikähdin ja hiukan masennuinkin. Onko kenen lapsella tuottanut tulosta tuo em. lääke? Millaista?
Jotenkin vain tuntuu pahalta, ehkä minulla ei ole tarpeeksi tietoa tämänkaltaisista lääkkeistä.
Enkä halua tuomita ketään jotka näitä lapselleen antaa, on vain niin epävarma olo, ja ISOJA KYSYMYSMERKKEJÄ, ollaanhan viellä aika alussa tässä koko hommassa.
En vaan ole ajatellut heti alkuun mitään lääkitystä aloittamaan jos koskaan???
Olin yhteydessä lääkäriin tässä äskettäin, ja järkytyin kun lääkäri otti puheeksi heti lääkityksen ( nimenkin mainitsi CONCERTA)vaikka lääkäri ei ole viellä edes tavannut lasta ja tietojakin oli siellä niukanlaisesti lapsesta.
Ihmettelenkin suuresti kun olen saanut käsityksen, että Suomessa ei kovin helposti ruvettaisiin ensialkuun lääkkeitä lapsille määräämään, joten olenko saanut väärän kuvan?
Nyttenhän on ollut paljon täälläkin puhetta tuosta lääkityksestä joten säikähdin ja hiukan masennuinkin. Onko kenen lapsella tuottanut tulosta tuo em. lääke? Millaista?
Jotenkin vain tuntuu pahalta, ehkä minulla ei ole tarpeeksi tietoa tämänkaltaisista lääkkeistä.
Enkä halua tuomita ketään jotka näitä lapselleen antaa, on vain niin epävarma olo, ja ISOJA KYSYMYSMERKKEJÄ, ollaanhan viellä aika alussa tässä koko hommassa.
En vaan ole ajatellut heti alkuun mitään lääkitystä aloittamaan jos koskaan???
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kun selailet juttuja taaksepäin, löytyy puolesta ja vastaan. Meillä myös tarjottiin lääkitystä heti alussa mutta kieltäydyin, perusteluna kun muita tukitoimia ei oltu edes kokeiltu. No, nykyisin poika 11 v ja kaikki mahdollinen on kokeiltu (ruokavalio ja luontaistuote jututkin), viimeiseksi apukeinoksi sitten 2:n lääkkeen yhdistelmä, Concerta toisena, mukana toimintaterapia 1 x viikossa, emu-opetus pienryhmässä, osasto jaksoja tasaisesti. Pojan itsetunnon kanssa paljon tehty töitä, itsetuhoisuus tuli voimakkaasti kuvioihin vuosi sitten, muutoin ei psyykkisiä ongelmia, vaan puhtaasti neurologisia. Olisiko pojan itsetunto pysynyt hyvänä jos lääkitys olisi aloitettu aikaisemmin? kuinka paljon on tuhlattu aikaa, voimavaroja muiden tukitoimien kokeiluun? jos ja jos kysymyksiä joihin ei voi enää vastausta saada. Tilanne tänäpäivänä hyvä ja siitä on pojan läheiset ja varsinkin poika itse onnellinen. Silti elämme lähestyvän murroiänkin kanssa ns. "veitsen terällä", vietit/houkutus/alttius väärille teille on tosi voimakas edelleenkin. Ja ennekuin joku kommentoi, kyse ei ole väärästä kasvatuksesta, koska kaikki lapset saaneet samat lähtökohdat kasvatuksellisesti ja tämä ADHD on vain tämän lapsen oma ongelma.
Eikö erilainen lapsi tarvitsisi persoonallisuudelleen sopivan kasvatuksen, "ADHD" on loppujen lopuksi persoonallisuuden ja sille sopimattoman ympäristön ristiriitatilanne, eikä tuota ristiriitatilannetta lapsen kannalta helpota että häntä syyllistetään viestimällä "Sinulla on päässä vikaa."
Erilaisuus tuo useimmiten mukanaan ongelmia kun ympäristö ei kykene sulattamaan sitä mutta jokaisella on, ainakin munun mielestäni, lähtökohtaisesti oikeus omaan persoonallisuuteensa. Lapsi ei, minun mielestäni, ole vanhempiensa tai muidenkaan omaisuutta, jonka psyykeä voi alkaa rukkaamaan huumausaineilla ellei se satu miellyttämään vanhempia ja erilaisuutta käsittelemään kykenemätöntä koululaitosta.
Oikeassa olet. ADHD lapset tarvitsisivat kasvuympäristökseen tilat missä pystyisivät tekemällä oppimaan asioita, myös itsensä vahvuuksia (itse kokeilemaan mihin pystyvät). Ennen lapset menivät kylillä, kiipeilivät puissa, rakensivat majoja, kisailivat porukassa jne. nyky-yhteiskunnassa moni juttu on pois, ei ole mahdollisuuksia, eikä edes anneta niitä. Monet asuu taajamissa, missä tuntuu että lapsilta on kaikki kielletty, heidän pitäisi olla hiljaa ja huomaamattomasti ettei naapurit häiriinny tms. Meteli nousee jo siitä jos poikaporukka haluaa pelata jalkapalloa nurmikolla, puuhun kiipeilyistä puhumattakaan. Ennen lapset saivat olla ulkona aamusta iltaan, kunhan kävivät syömässä, varsinkin ne vilperit eivät sisällä paljon pysyneet. Nykyisin taajamissa sama asia pistäisi jo perheen sossun tarkkailuun epäiltynä lasten hoidon laiminlyönneistä.
Paljon siis lapsen persoona on rajattu myös yhteiskunnallisen vaikutuksen painostuksesta. Monet vanhemmat on siinä niinkuin puun ja kuoren välissä. Oma ADHD poikani kärsii taajama-asunnossamme omasta luovuudestaan ja tempperamenttisesta persoonasta, toisekseen taajama-alueilla on helposti "vietävissä" oleva lapsi/nuori liian altis monelle houkutukselle. Houkutukset on jo ulko-ovella vastassa. Kaveripiirejä jouduttu rajaamaan moneen kertaan, ei kiva juttu. Hän tarvitsee tilaa toteuttaa itseään, kuitenkin rakkauden rajoilla varustettuna. Se ratkaisu onkin nyt löytynyt, ei helppo päätös, mutta lapselle parasta tulevaisuutta ajatellen.
En koskaan sano lapsilleni että päässäsi on vikaa, paljon on puhuttu ja he tietävät että omaavat paljon kykyjä mitä toisilla ei ole ja vastaavasti toiset kyvyt heikompia. Eihän keliaatikko lastakaan voi syyllistää hänen omasta "sairaudestaan", se vain on osa häntä, ei syy, ei seuraus...se vain on. ADHD:ssä ei ole kyse sen kummemmasta, ei se ole kenenkään syy, ei seurausta mistään, se vain on ko. lapsen omaan fyysiseen olemukseen kuuluva piirre, samoin kuin vaaleat hiukset. Asia jonka kanssa on vain opittava elämään.
Toisilla ADHD lapsilla vain "oireilu" menee niin pahaksi että he tarvitsevat siihen jo muita keinoja, selviytyäkseen. Keinot löytyy vain kokeilemalla, mikä auttaa. Samoin kuin ruoka-aine jutuissakin, pitkällinen ruoka-ainekokeilu tuo esille sen ytimen ja hoito sen mukaista. Miksi ihmeessa ADHD:stä tehdään joku kummallinen sairaus, mitä ei saakkaan hoitaa joori ko. lapselle sopivalla ja tehoavalla tavalla?!?
Luulempa että on paljon sellaisia vanhempia jotka ei missään nimessä halua viestittää lapselleenettä hänellä olisi "päässä jotain vikaa", vaan haluaa lapsen parasta kaikessa niin lääkityksen kanssa kuin myös muissa jutuissa. Tietenkin joudutaan mahdollisesti kertomaan lapselle että joittenkin asioitten eteenpäin vieminen vaatii hiukan erinlaiset ympyrät kun mahdollisesti naapurin kaverilla esim. koulu järjestelyt, koska kyllähän jo melko nuorikin tajuaa että on erinlainen jos joutuu vaihtamaan koulua/luokkaa yms..
Ja kun mennään tuohon "sopivaan kasvatukseen ja ympäristöön", on vain tosiasia että ei välttämättä riitä mahdollisesti resurssit kouluissa jne..(kaikessahan säästetään, joten raha ratkaisee siinäkin).
Lapsi kun on alaikäinen niin kyllähän vanhemmat joutuu päättämään hänen puolestaan paljon asioita esim. lääkityksen, koska se on meidän vanhempien velvollisuus pitää lapsestaan huolta ja tehdä heidän elämä sellaiseksi jotta heidän on helppo ja turvallinen sitä kulkea.
Enpä usko että meistä vanhemmista kovinkaan moni haluaa lapsensa perus persoonaa muuttamaan, vaan lapsen parhaaksi monia ratkaisuja tehdään.
Kyllä me useimmat vanhemmat hyväksyttäisiin ne omat kullan-nuput just semmoisenaan kun ne ovat jos vain muut asiat järjestyisi.
Luulempa että tämmöinen lapsi jolle on diaknoosi annettu, saa mahdollisesti enempi huomiota ja rakkautta kun mitä on aikaisemmin, vaikka aikaisemminkin on saanut, niin ainakin meillä!
silloin kun ne ilmenevät yksilössä, ovat rajussa ristiriidassa kulttuurisen viitekehyksemme kanssa ja kuitenkin vaadimme näitä yksilöitä sopeutumaan heille täysin luonnottomaan ympäristöön.
ADHD ei ole sairaus, se on pelkkä pseudotieteellinen, metyylifenidaatin muiden aineiden markkinointikikka jonka lisäämisestä psykiatrian tautimäärityksiin Novartis maksoi Amerikan psykiatriliitolle satoja tuhansia dollareita.
Ikävää on että hinnan tästä kusetuksesta joutuvat maksamaan lapset ... lopun ikäänsä, aineiden aiheuttamien aivovaurioiden vuoksi.
mutta oletko varma, ettei tää "ADHD" ole kuitenki "vain" luonteenpiirre...? Ettei olis edes sairaus. Taitaa olla tän päivän muotidiagnoosi?
Joskus kuuntelin aivotutkija Anne Lehtokosken ajatuksia... Kuullosti (ainakin maalais-)järkeenkäyviltä.
Sukulaiset, ympäristö, koulu ovat niitä paikkoja, jotka syyllistävät lapsen ja hänen vanhempansa, kodin. Kun lapsi tajuaa vähitellen, että ei pärjää koulussa, on alati opettajan silmätikkuna, kokeissa paniikki iskee ja koepaperit alati tyhjinä, on varmasti 1. ajatus itsekullakin, että lapsella on vikaa ns. päässä.
Pyysin lääkäriä, neurologia, piirtämään ja selventämään lapselleni paperille, mitä hänen päässään tapahtuu,kun paperi jää tyhjäksi koulussa ja laiskanläksyllä harva se päivä.
Mikä helpotus se oli itsellenikin. Lapseni sanoi hississä: ihanaa, en olekaan hullu.
Meillä tämä lääkärin piirustus välittäjäaineista, synapseista jne on kuin huoneentaulu. Se toi helpotuksen, riemun tiedosta ja ymmärryksen hirvittäville raivokohtauksille. Tämä murrosikä oli kova paikka. Meni astioita ja huonekalujakin rikki, mutta seisoimme yhtenä rintamana ja kun kohtaus oli ohi, totesin, rakastan Sinua pieni lapsenani, mutta vihaan tekojasi. Vihaan vieläkin kun muistelen aikoja.
Kouluissa näillä oireyhtymän omaavilla lapsilla tulisi olla 8-10 oppilaan luokkia, sama oppimäärä ja tavoitteet, mutta luokkakoko näin. Ehkä jopa kaksi opettajaa tai avustajia 2. Jos tekee mieli kävellä, kävelköön luokassa, jopa ehdotan vaikka koiran pitämistä luokassa, saa mennä silittämään jne. Ja aivot saavat levätä tai kokeilla vähän rajumpaakin otetta, mutta - koko ajan on turvallista olla. Ei ole opettajan ivailua, jälki-istuntoa, moitteita jne, tätä meillä oli melkein joka päivä ja se oli kauheinta, mitä koulusta tiedän. Vihasin niitä kotiin soittavia opettajai, lapseni moittijoita.
Nyt murkkuikä on takan. Ammattiin valmistuminen on edessä, oppisopimuksella. Käden taitojaan käyttää ja tämä kaikki työkokeilujen kautta.
jolle ei löydy minkäänlaista tieteellistä näyttöä, se on pelkkä lääketeollisuuden kehittämä myyntistrategia.
Onko yhdeltäkään lapselta mitattu välittäjäainepitoisuuksia, ei minun tietääkseni.
Kiva että lapsellasi menee hyvin =)
Oletko varma ettei "muotidiagnoosi"sitten ole oikea?Se selviää helpommin, kun tiedetään mistä tutkia. Enpä mene sanomaan miten "sairaus" määritellään.Minä käsittäisin tässä tapauksessa sairaudeksi joka vaikuttaa luonteenpiirteeseen,(niinkuin moni muukin asia.)
Nykysin kommentoidaan helposti, että vanhemmat keksii syitä kun ei osaa kasvattaa lapsia.Toisaalta jos saa lääkeillä apua,niin muka huumaa lapsensa tms.Kaverini lapsella on ADHD ja siinä on osattava kasvattaa ja hoitaa kymmenen edestä ihan lääkityksen myötä.Vaikeinta on juuri muitten kaikentietävät ja ennakkoluuloset huomauttelut.Ihan kiva poika,jolla menee nykysin ok.
Psykiatrinen diagnoosi ADHD:stä on väkisin väännettyä ja lääketehtaiden kultakaivos. Mihin jotkut kahjot ihmiset uskovat kuin Jumalaan.
Kasvattaisivat ennemmin lapsiaan ja rakastaisivat lastaan sellaisena, kuin hän on. Lasta ei voi kasvattaa kuitenkaan vanhemman määräämään muottiin, koska hän on oma persoonansa ja yksilöllisyytensä.
tän nykymaailman menon vikahan se on, että näitä tarkkaavaisuushäiriöisiä vilperttejä on...
Liikaa kaikkea tunkee joka paikasta, kaikilla liian kiire, liikaa lisäaineita, liikaa ilmansaasteita...jne.
Luokissa liikaa oppilaita, että ope pystyis ottamaan tarpeeksi huomioon. Ongelmat kasvaa...
Ihme jollei tule rauhaton olo.
Lapsia ei ole liikaa luokissa. Suuret ikäluokat täyttivät aikanaan suomen koulu täpötäyteen ja oli vielä aamu- ja iltavuorotkin kaupunkikouluissa.
Minä edustan juuri suuria ikäluokkia. Kävin tampereella pispan koulua, vuoroon aamu- ja vuoroon iltavuorossa. Meitä oli koko ajan 42 pojan junttia luokassa ja opettajalla auktoriteetti, että sen yli ei menty. Tunneilla ei meinaan pulistu, eikä hypelty, vaan oli syvä hiljaisuus ja kuunneltiin opea kuin hepo kelloa.
Ei ollut liioin ADHD-lapsosia millään luokalla. Kuri piti siitä huolen, että vilkkaimmatkin pojat pysyi hyvin maikkojen hanskassa.
ADHD on väkisin veivattu psykiatrinen "sairaus- ja diagnoositermi", joka ei perustu todellakaan mihinkään tieteellisesti todistettuun faktaan, vaan joidenkin huru-ukkojen kehittelemään oppiin, johon jotkut pöljät uskovat kuin uskontoon "sivistyneinä nykyihmisinä".
On vino pino muutakin psykologista ja psykiatrista paskaa, jota ihmisille uskotellaan ja syötetään totena ja johon myös monet uskoo.
Psykologia on suurta huijausta. Mutta tuottoisa bisnes "alan ammattilaisille", sekä lääketehtaille, joilta nämä "alan ammattilaiset" saavat provikkansa, syöttämistään psyyke- masennus-, uni- ja huumelääkkeistä.
Psykiatria voi sen tähden hyvin, koska se palvelee vallanpitäjien etuja ja jonka "todeksi" väitetyn potaskan taakse on hyvä vetäytyä, kun selitellään laittomuuksia ja muuta kakkenperia suurelle yleisölle.
Koskahan tämän maan ihmisillä silmät aukenisi näkemään, miten maa makaakaan loppujen lopuksi!?
Valtakunnassa ei todellakaan ole kaikki hyvin, "maan tavan mukaan".
Sinulla taitaakin olla kaikki ok???
Toivottavasti ei matkaani tartu koskaan sinunkaltaisia ystäviä, taikka ne kyllä karsiutuisivatkin melko nopeaan pois.
Sinulla ei ilmeisesti ole itsellä tai lähimmällä ollut tarvetta koskaan ammattiauttajaan, vaikka ne jotka on tarvinneet käydä semmoisen luona, tietävät mikä avun sieltä saa. Joillekkin semmoisen luona piipahtaminen ja pilleripurkin saaminen on elinehto. Mutta onneksi sinähän et sitä tarvitse, joten ehkä et siintä mitään ymmärrä.
Ja kun mainitsit ettei semmoista kun ADHD,tä olekkaan ollut silloin kun sinä kävit sitä koulua, niinpä silloin saattoikin olla alioppineita enempi kuin tänään. Tämmöinen ADHD lapsi kun saa tänäpäivänä mahdollisesti enempi apua esim, koulussa jottei siintä tule ns. alioppinutta.
Toivotankin sinulle oikein hyvää jatkoa tulevaisuudessakin, sillä sinulla menee ilmeisestikkin hienosti. VAI MENEEKÖHÄN!!!!!
Sinulla taitaakin olla kaikki ok???
Toivottavasti ei matkaani tartu koskaan sinunkaltaisia ystäviä, taikka ne kyllä karsiutuisivatkin melko nopeaan pois.
Sinulla ei ilmeisesti ole itsellä tai lähimmällä ollut tarvetta koskaan ammattiauttajaan, vaikka ne jotka on tarvinneet käydä semmoisen luona, tietävät mikä avun sieltä saa. Joillekkin semmoisen luona piipahtaminen ja pilleripurkin saaminen on elinehto. Mutta onneksi sinähän et sitä tarvitse, joten ehkä et siintä mitään ymmärrä.
Ja kun mainitsit ettei semmoista kun ADHD,tä olekkaan ollut silloin kun sinä kävit sitä koulua, niinpä silloin saattoikin olla alioppineita enempi kuin tänään. Tämmöinen ADHD lapsi kun saa tänäpäivänä mahdollisesti enempi apua esim, koulussa jottei siintä tule ns. alioppinutta.
Toivotankin sinulle oikein hyvää jatkoa tulevaisuudessakin, sillä sinulla menee ilmeisestikkin hienosti. VAI MENEEKÖHÄN!!!!!
Etpä lissuseni arvaakkaan, millaisen asiantuntijan kanssa oletkaan tekemisissä. Tiedän psykiatriasta enemmän kuin arvaatkaan, vaikka en olekkaan koulutusta virallisesti saanutkaan.
Ero välillämme on siinä, että sinä uskot siihen paskaan, joka ei voi ihmistä koskaan parantaa. Minä taas en usko. Syystä, että tiedän vuosien varrelta ko alasta riittävän hyvin käytännön kokemuksia, omin silmin nähtynä ja muita ihmisiä seuraten, jotka ko kakkenperia käyttää.
Kyllä olisin minäkin pärjännyt lapsena koulussa ja harrastuksissa (lahjakas kun olin), jos olisin saanut olla huomion ja ymmärtäväisyyden keskipiste, minua olisi palveltu ja autettu kaikessa... aikuisena olisin pärjännyt myös, jos joku olisi maksanut laskuni ja järjestänyt asiani, pitänyt huolta minusta, silloin olisin pärjännyt elämässä tarkkaavaisuushäiriöisenäkin! Ja minustahan pidetään..
Mutta oikeasti, vasta keski-iässä lääkkeen saatuani olen pystynyt pikku hiljaa vastuuseen.