Persut kansallissosialismin jalan jäljissä

Kansallissosialistinen talouspolitiikka Saksassa oli sekoitus suunnitelmataloutta ja yksityistä markkinataloutta. Valtion rooli oli siinä merkittävä. Kysymys ei siis ollut mistään sosialismista siinä mielessä, että tuotantoväineet olisi haluttu kansallistaa. Ohjausmekanismit olivat kotimaisuuden suojaamisessa ja kilpailevan ulkomaisen tuonnin torjumisessa. Talousopit olivat siis protektionistisiä. Kansallissosialistinen työväenpuolue oli duunaripuolue ilman sosialismia. Vaikuttaako tutulta.

Globalismi on kansallismielisille suurin kirosana, kun puhutaan talouspolitiikasta. Trump viljelee estettömästi vihaansa globalisaatiota ja sen kannattajia vastaan, vaikka samasta republikaanipuolueesta nämä molemmat opit ovat saaneet käyttövoimansa. Natsipuolueen tavoin kansallismieliset oikeistopopulistit pyrkivät rajoittamaan vapaata markkinataloutta ja suosivat protektionismia. Kauppasodat syntyvät juuri tästä.

Globalisaation on muuttanut maailmaa rajusti. Se on kasvattanut elintasoamme ennytysmäisellä vauhdilla ja edistänyt uusien globaalien innovaatioiden eli ennen kaikkea tietoteknisen teollisuuden syntyä ja kasvua. Samalla se on saanut aikaan markkinoiden uusjakoa ja luonut eri puolille länsimaitakin ns. suhteellisia käyhyysalueita, joissa maatalous ja vanhakantainen tehdasteollisuus kärsivät. Tältä ruostevyöhykkeiden väeltä kansallismieliset keräävät kannatuksensa. Se on taloudelliseen alamäkeen joutuneiden väestöosien protestia. Tietotekniikan moderniin imuun päässeiden kohdalla kyse on vastaavasti satumaisesta onnesta ja rikastumisesta. Kun vapaa markkinatalous tällä tavoin jakaa kansoja hyvä- ja huonotuurisiin, syntyy vahvaa poliittista kitkaa ennen muuta globalistien ja protektionistien välille. Protektionistit haluvat kääntää aikapyörää taaksepäin ja palata ajassa ainakin 20-30 vuotta taaksepäin. Suomen kohdalla elimme tässä suhteessa onnekasta suunnitelmatalouden aikaa silloin, kun Neuvostoliitto asetti meille rajoja globalisaation suhteen.