Aikaa joka ei koskaan ollut hyvä, nuoruutta, epävarmuutta, kadonnutta, veljeäni, rakastumista ensimmäisen kerran 17-vuotiaana, menetettyjä mahdollisuuksia, maailmaa jossa oli vielä tyhjiä kohtia, ystäviä jotka vanhenneet alkoholisoituneet kuolleetkin, asioita, tyhjyyttä masennusta, inspiraatiota, masennusta, vaatteita jotka eivät koskaan istuneet, kaupungin katuja, kellarikämppää, juhlia, musiikkia, tylsyyttä, humalaa, aamua, öitä ja nousevaa, heräämistä tuntemattomasta asunnosta, lankapuhelimia, televisioita josta ei tule ohjelmaa, kaikki mitä silloin halusimme, mistä haaveilimme, maailma on liikaa siitä on tullut eräänlainen painajainen
Niin ikävä sitä
Anonyymi
28<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Elämä voi olla hyvin rankkaa, toiset pääsevät helpommalla kuin toiset.
https://youtu.be/JJFGhFtKxPc Jotkut vain luulevat pääsevänsä
Miten ihmiset voivatkin olla näin eri maailmoista.
En ikävöi kovinkaan niitä rellestys vuosia.
Ikävöin kellaria mutta en kämppää, niitä tavoitteellisia hetkiä kun ajoi itsensä äärirajoille. Sitä hetkeä kun on pakko kärsimyksen kautta mennä ja samalla rakastaa sitä tunnetta kun kipu auttaa saavuttamaan tavoitteen.
Nykyään vai pettymys siitä miten se kaikki oli turhaa. Äärimmäistä kehon tuskaa ei voi nykyään tuntea koska on vastuussa muustakin kuin omista tavoitteista.
kuulostaa elämältä. Mikä on vountisi muutoin nyt ja mikä fiilis?
Kivasti kirjoitettu. Olen noita samoja tsekin joskus kaivannut, mutta en nyt tällä hetkellä. Muista että aika kultaa muistot, siellä oli aika paljon shittiäkin meillä jokaisella. Nuoruudessa.
Se oli kamalaa aikaa. Mutta en kaipaa tuota, ainoastaan maailmaa joka kadonnut. Nykyinen roska alkoi silloin. Kaikki on nykyään mukavaa.
Olin silloin parikymppinen, en enää teini
:D Mä olin ihan teini vielä 25-vuotiaana.
Parikymppinen on aika lapsi vielä. Aikuisuus alkaa joskus 25 jälkeen.
Jo en kaipaa yhtään sitä hedonistista egoistisita itsekästä teinipojan elämää kun tytöt oli meille pelkkiä leluja, en yhtään. Samaan tapaan tytöt siinä on mukana mutta naiset on ylipäätään aina tunteellisempia kuin miehet ja me teinipojat leikittiin sitten niillä. Hyi.
En kaipaa sitä aikaa, onneksi tuli armeija siihen väliin ennen yliopistoa ja sitten taas äh ;)
Minulla nuoruudessa oli se nuoruus ihan tavallinen, ei hurja. En kaipaa sitä. Saimme lapsia ja nautin suunnattomasti äitiydestä joka toi täyden tarkoituksen ja sisällön elämääni. En koe kaipaavani oikein mitään muuta entisestä kuin terveyttä Elämä on lyhyt. En ehtinyt moneen mukaan mutta voin sanoa, että olen saanut toteuttaa sitä mitä pidän tärkeimpänä elämässä.
Teiniaika oli kivaa. Huoletonta hauskaa paljon ystäviä joka ilta menossa. Nuori aikuisuus ei niinkään jotain hyvää mutta enemmän paljon pahoja muistoja. Oikeastaan tuntuu että elän elämäni parasta ajanjaksoa nyt.
Ihmisten elämä on niin erilaista. Minä ikävöin lapsuuteen ja nuoruuteen, koska olin silloin onnellinen. Nuorelle ihmiselle on myös (lähes) kaikki ovet avoinna. Elin turvatun lapsuuden ja nuoruuden, johon ei kuulunut mitään bilettämistä. Hauskaa olen osannut pitää aina ilman alkoholia. Ikävöin edesmenneitä läheisiä. Välillä en edes tiedä, miksi ja mitä ikävöin. Ehkä läheisten ikävä on myös taivasikävää.
Toisaalta sitä elää kuitenkin tiiviisti tässä päivässä, koska tietää, että ei ole koskaan yksin. Olen siitä onnellisessa asemassa, että olen saanut vaeltaa Jumalan kanssa tietoisesti jo kohta 22 vuotta. Vaikka oma vaellukseni ei ole ollut helpoimmasta päästä, olen silti aina tuntenut olevani koko ajan Jumalan kanssa. Kukaan ei voi viedä sitä osaa ihmiseltä, joka on valittu ja kutsuttu. Olen aina ollut myös hyvin kutsumustietoinen, ehkä maailmanparantajakin. Ihmettelen joka päivä sitä, mikä valtava voima voi kätkeytyä ihan tavalliseen "savimajaan", siis ihmiseen, kun ihminen antaa itsensä Jumalan käyttöön ja kulkee johdatuksessa. Sitä ihmettelen tänäkin yönä. ;)
Niinpä. Koet varmasti elämäsi arvokkaaksi, merkitykselliseksi ja tarkoituksenmukaiseksi sen jokaisena hetkenä, niin hyvin vinä kuin huonounakin aikoina.
Kyllä. Ihmisen elämä on kovin lyhyt. Elämä "aukeaa" ikuisuusperspektiivistä. Jumala on aina hyvä, olipa se oma elämäntilanne mikä tahansa. Paras on myös aina edessäpäin, kun kulkee Jumalan kanssa. Se on kovin lohdullista ja tuo toivoa jokaiseen päivään. ;)
Totta. Onko silloin aihetta muuhun kuin kiitokseen?
Aina voi kiittää ja ylistää. Herra on hyvä! ;)
En usko Jumalaan, vanhoja tarinoita
Olen miettinyt, että mistä he jotka eivät usko Jumalaan ajattelevat Universumin syntyneen?
Jostain mitä ihmismieli ei ymmärrä. Monoteismin jumala antropomorfinen kyhäelmä
Ja sitäkin on vaikeaa ymmärtää, mitä oli ennen kun ei ollut mitään ja miksi?
Niinpä. Ja mitä kaikkea on tuolla kaukana jossain avaruudessa kun sinne ei voi nähdä.
No kuka loi sen ensimmäisen luojan? Miten on mitään missään, missä me olemme kun mitään ei pitäisi olla olemassa, ei edes uskovaisten jumalaa?
Mieti seuraavaksi, että mistä he, jotka uskovat Jumalaan, ajattelevat Jumalan syntyneen?
Menee sitten tyttöjen ajatuksia miettimään ja antaa heidän määrätä unet ja ajatukset pään vain painaa pehmeään tyynyyn.
Shillä tavalla shitten edetään filmaten ja hypäten aamuun ashti kai....
Tyypillistä keskellä yötä kirjoitettua skeidaa
Sähän olet joka paikassa tuota skeidaa jakamassa. Taidat vaan periaatteesta vihata vähän jokaista ja olla muita parempi. Mahdatko ymmärtää mistä aloittaja puhuu. Taisit pitää muiden touhuja aika skeidana jo nuorena?