nostaa pintaan tunteita... ristiriitaisia... harmia ja turhautumista mutta myös rakkautta ja kaipausta.
En oikein tiedä mitä ajatella ja tuntea tästä kaikesta. Olen yhtäkkiä ihan hukassa.
En oikein tiedä mitä ajatella ja tuntea tästä kaikesta. Olen yhtäkkiä ihan hukassa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niinhän syntymäpäivillä on tapana.
Kelle lie. Mutta Samanlaisia tuntemuksia täällä.
Jos yhtään lohduttaa..et ole ainoa noine tunteinesi.
Sitä se välillä on. Eteenpäin askel kerrallaan taistellen asioista mistä välittää. Miettien mitä on valmis menettämään jos asiat eivät loksahtele paikoilleen helposti. Joskus irti päästäminen ja toisen onnesta välittäminen vaikkei itse kuviossa olisikaan on paras ratkaisu. Valitettavasti. Mutta se selviää katsomalla tilannetta ja oikeasti kokeilemalla onko yhteistä tulevaisuutta olemassa. Ennakkoon luovuttamalla ei ainakaan saavuta mitään. Turhaudun itse välillä jos tunnen että en saa vastakaikua. Pienellä harjoittelulla oppii kuitenkin ymmärtämään, että joskus pienikin ele on se mitä toinen pystyy tarjoamaan. Siitä ei kuitenkaan aina heti ymmärrä välittääkö toinen yhtään vai ei.
Lopulta joskus on hyvä luovuttaa... sitä en tiedä missä se raja kulkee. Ainakin siinä jos toinen käskee poistumaan tai sanoo pahasti.
Ainakin annan toiselle tilaa jos edes vähän vaikuttaa ettei kiinnosta jutella. Toinen voi sitten tulla juttelemaan jos/kun ikinä oikeasti haluaa jutella... Ihmiset on niin erilaisia.
... ja joskut asiat voi mennä niinkin päin, että toinen ymmärtää välittämisen ja sen osoituksen enempänä kuin sen on tarkoitus olla... on tämä vaikeaa... ystävällisyyttä kannattaa kuitenkin arvostaa vaikkei siitä mitään seuraisi.
Minulla on vain sellainen olo että edes kerran puhuminen kyseisen henkilön kanssa voisi laukaista koko tilanteen. Jotenkin itselleni sellainen asia että joka vaivaa lopun elämääni. Mutta jos toinen ei pysty edes puhumaan niin ei voi mitään.