Miten hillitä itsensä kiihtyneessä mielentilassa ?

Eipä ole tullut moista tilannetta eteeni.
Johtunee siitä, että olen aikuinen ja kaiken nähnyt ja kokenut.
Minulla ei ole edes ruoka-kauppaa tai Apteekkia mitä mainostaisin.

H.

On hauska seurata kun ihmiset kiihtyvät ja menettävät malttinsa, itse olen sitä rauhallisempi ja selväsanaisempi mitä tiukempi tilanne.

Lasken kymmeneen, joten suutun todella harvoin, edellisestä on useita vuosia, enkä muista syytä. Kotona puhun itsekseni vihaisena niinkuin puhuisin sille ihmiselle, se auttaa pääsemään yli isommasta ketutuksesta ja loput liruu pois ajan mittaan.
Joskus sanon jotain kipakkaa, jota sitten heti kohta alan pitää typeränä ja harmittaa etten jättänyt sanomatta. Olen itseni kritisoija ja syyllistän itseni usein tilanteisiin, harvemmin sitä toista vaikka järjellä ajatellen olisi aihetta.

Olen maltillinen. En raivoa. Napakasti saatan sanoa, mutta harkiten.
Jos tunnen, että kiukku alkaa jostain syystä nousta, muistutan itselleni, että liiallinen adrenaliinintuotanto on vahingollista terveydelle.
Seuraavaksi sanon itselleni, anna olla, ei siitä mitään hyötyä ole.
Tuo edellisen kommentoijan sanoma ´´laskea kymmeneen´´ on myös vanha hyvä konsti.

Tällä iällä ei kannata hötkyillä eikä ottaa pultteja mistään. Kyllä ne tempperamenttierotkin ovat tasoittuneet, jos on elämästä mitään oppinut. Jotkut raivoaa , vittuilee ja kiukkuaa muille vedoten luonteeseensa, mutta se on alhaista ja lapsellista käytöstä aikuisilta. Jos käyttäytyy huonosti, se on huonoa käytöstä, ei luonneasia.

Olen viilipytty vaarallisessa tilanteessa,
osaan ottaa vakavasti uhkaavan tilanteen,
olen selvinny hengissä muutaman kerran,
vaikka asella on osotettu suoraan naamaan,
vieläki tukka pystyssä kun muistelen tilannetta,
olin täysin sanaton, mykkä, jäykkä, en hievahtanukkaa,
tuijotin vain aseen piippuun,
olin kuin suolapatsas paikoillani, hiirenhiljaa,
ehti välähtää ajatus, tätänkö elämä päättyy,
nytkö on kaiken loppu,

mutta selvisin ja uhkaaja laski aseensa pois,
jos olisin tilanteessa sanonu sanaki ,
ase olisi lauennu enkä nyt olisi tässä ,

ihminen voi olla todella hullu, kun saa raivokohtauksen,

heti tilaisuuden tullen otin aseesta iskurin pois,

piilotin osan vuosiksi piiloon,

myöhemmin vuosien kuluttua luovutin aseen poliisille,
ase oli luvallinen metsästys ase,

elämä maanpäällä on helvetti,
joka muuta väittää se valehtelee,

täytyy vaan osata elää oikein,

Nuorena olin kuin tuli ja leimaus, siitä oli joskus haittaakin. Sanottua sanaa kun ei saa enää takasin.
Kummasti nuo vuodet ovat rauhoittaneet leimauksiani.

Korkea koulutus vauraus ja näiden kasvattaminen koko elämän pitää yllä vapauden tunnetta

Oikea eliitti on sen takia cool että heillä on tunne että he hallitsevat elämänsä ja ongelmien edessä löytävät ratkaisun koulutuksensa avulla

Työväenluokkaiset usein ovat epätoivoisia päivittelijöitä koska he eivät tunne itseään vapaaksi vaikka kuluttaisivat pää märkänä jota he usein luulevat vapaudeksi ja joka pahimmillaan saattaa vai k löyhdyttää heitä pahempaan asemaan ja kovempaan raivoon

Vahtimestarit yleensä hoitavat homman, jos hermostun.
Kerrankin paloi päreet kun huomasin, että jättämäni verovalitus
oli ollut käsiteltävänä puolitoista vuotta ilman että sille on tehty mitään.
Minulta paloi päre, katkesi pinna, raivostuin, alkoi risomaan.
Ajoin taxilla silloiseen lääninhallitukseen jossa verovalituksia käsiteltiin
ja karjuin aikani vahtimestarille, joka aikansa kuunneltuaan totesi,
että jos herra tulisi uudestaan huomenna, virasto suljetaan nyt
jonka jälkeen ajoin kotikulman pubiin, jossa vahtimestari sanoi myöhemmin
samat sanat kun höyryjä päästelin ulos.

Vahtimestarit on hyvä olla olemassa. Ne hillitsee ihmisen.

En juuri koskaan korota ääntäni, meuhkaa tai raivoa. Minut jos saa suuttumaan, joka tapahtuu äärimmäisen harvoin, niin hiljenen ja vetäydyn tilanteesta.
Olen kuitenkin rouva suorasuu ja sanon mielipiteeni napakasti, kertoen myös samalla sen , että jokainen saa olla mitä mieltä haluaa. En jaksa väitellä,
Puolisolleni sanon usein, jotta asia on loppuun käsitelty, turha inttää mistään ja riehua.

Suutun silmittömästi todella harvoin, koska mietin asioita monelta kantilta, omaakin toimintaani, en ikäänkuin jaksa riidellä, varsinkin näin vanhemmiten. Nuorempana tempperamentti, äkkipikaisuus löysi sanat nopeasti ja 'sanan tykki' kärjisti tilanteita.
Voimasanoja ei kuulu sanavarastoon. Nimitys voimasana on mielestäni väärä, sillä ne vievät voiman, alitajuntainen tieto, ettei niitä pitäisi käyttää, aiheuttaa heikkouden ailahduksen. Jospa vain murisis, murisis, vaikka ääneen, 'sen penteleen kutsumisen kohdalla', tai kehittää jonkun pehmeämmän sanan, harmituksen tueksi. Vaatii tietoista ajattelua, tuottaa mielihyvää onnistuessaan.

Miksi pitää hillitä itsensä, jos on kiihtynyt ja / tai suuttunut? - Nm. Paineet pihalle

Aivan naurettavaa suuttua täällä ventovieraitten sanomisista. Ihan turhaa energian haaskausta edes korvaansa lotkauttaa.

Joskus tuntuu helpottavalta kun käämit palaa kunnolla
ja saa sanotuksi sen mikä olisi pitänyt sanoa aikaa päiviä
mutta on ehkä odottanut että vastapuoli tajuaisi itsekin jotain.

Aika moni kirjoittaja on todennut, että ikä tulee avuksi. Kiihtyy hitaammin, ja jos hetken malttaa ei kiihdy ollenkaan.
Grafologi kirjoitti luonteestani: temperamentti on nopea, mutta sitä hillitsee (kirjoittajan) itsekuri ja mielenmaltti. Niillä on menty, vaikka tiukkaa on tehnyt välillä..))