Toisen ihmisen typerä käytös satutti pahasti. Se sai mut miettimään vastaiskuja, toivomaan toiselle kipuja ja särkyä, menetyksiä. Kunnes pahin tuska meni ohi, tilalle tuli ontto hiljaisuus ja oivalsin ettei mikään kidutus, kosto tai kipu hänellä vetäisi vertoja sille mitä itse olen kokenut. Hyväksyn siis asian ihan sellaisenaan. Se on mikä on. Olemme erillisiä toisistamme. Yhtäkkiä näyttääkin että ihmisiä on maailmassa paljon enemmänja se joka satutti on vain yksi kirppu niityllä.
Kerron vinkiksi, jos joku muu on siinä vaiheessa että aggressiot on pinnassa.
Kerron vinkiksi, jos joku muu on siinä vaiheessa että aggressiot on pinnassa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ai niin että sinä saat purkaa vihaasi. Mutta jonkun muun pitäisi se vaan hiljaa kärsiä!
En kyllä kirjoittaisi koskaan tällaista. En mä ketään vihaa. Harmittaa lähinnä miten kaikki meni mutta ei se ole musta kenenkään vika. Kaikki on mahdollista puhua jos halua löytyy.
Haluaisin uskoa että olet sen verran kypsä ihminen että kirjoittaisit näin. Toisaalta en voi tietää. En minäkään ketään vihaa.
Kävikö missään vaiheessa mielessä mitä se ihminen on mahtanut kokea ollakseen mitä on? Vai mietitkö pelkästään itseäsi ja kostoasi? Hyvä, että pääsit yli. Empatia ja laupeus ei tee kuitenkaan pahaa. Kostosta ei seuraa mitään hyvää.
Mistä sinä tiedät ettei se toinen ole kärsinyt ihan yhtä paljon kuin sinä? Ehkä hän kärsii jopa pidempään jos ei pääse yhtä nopeasti (tai koskaan) yli? Tai mitä jos hänen elämässään on sattunut jotain muuta, jonka vuoksi häntä sattuu paljon?
Oliko typerä käytös edes tahallista?
Voi olla että aloittaja käyttäytyy koko ajan karkeasti ja ilkeästi ympärillään olevia ihmisiä kohtaan, ja sitten kun joku kerrankin on jotain vastannut, tullee oma herkkänahkaisuus vastaan?
Minä saan mutta muut ei.
Sellaiset ihmiset ovat kyllä pelottavia.