Olen liian herkkä ihminen. Ainakin tuntuu että on sellaisia kausia milloin asiat jää pyörimään mieleen. Siitä aiheutuu ahdistusta, ja siitä on vaikea päästä eroon. Vaikka yrittää olla ajattelematta niitä asioita mitkä vaivaa, ne palaavat hetkessä "bumerangina" mieleen. Vaikee keskittyä koulussa ku mieltä, ja kroppaa ahdistaa. Pelkään saavani jonkin sairauden esim. syövän tai jonkin muun tämän takia. Tiedän tämän vaivan menevän ohi, mut se palaa aina. Hyvin pienistä asioista se alkaa. Olen myös jotenkin neuroottinen. Eli minulla on tarve tarkistella asioita liian monta kertaa. Olen ajatellut mennä puhumaan jollekin auttajalle. Kun kukaan muu ei tunnu ymmärtävän. Olen kyllä käynyt aiemminkin. Elämänhalukin on välillä vähän kadoksissa. Tunnen itseni yksinäiseksi vaikka muutamia kavereita onkin. Tuntuu että olen niin erilainen verrattuna muihin. Parempia aikojakin on, välillä menee hyvin. Sit kun menee huonommin nii tuntuu että joka asia mitä koittaa tehdä tuntuu mielettömän vaikealta. Kuinka tulla vahvemmaksi? Miten jaksaa eteenpäin, katsoa tulevaisuuteen? Elämä, ja koko maailma tuntuu niin kummalliselta!
Olen yliherkkä..
Youngman19
5593
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuntuu, että sinä kiellät vihamieliset tunteet kokonaan ja ne kanavoituu ahdistuksena vaivaaviin asioihin.
Tunnet erilaisuutta. Yksi mahdollisuus on, että olet Jumalan kutsun edessä. Jumala täyttää sen paikan siellä sydämessä. Rukoile Jeesusta.
Voimia kevääseen ja hyvää pääsiäistä!
Etpä sinä sen "yliherkempi" ole kuin muutkaan, sinulla on vain inhottava ahdistuneisuushäiriö kuten niin monella meistä. Siihen liittyvät tyypillisesti myös fobiat, pakkoneuroosit yms...
Ei se odottelemalla parane, pahenee vain ja muuttuu mahdollisesti masennukseksi. Lääkitys ja terapia auttavat eteenpäin ja pian elämä näyttää jo ihan toisenlaiselta.
Satunnainen jutustelu mielenterveystoimistossa on yhtä tyhjän kanssa, oikea terapia on intensiivistä ja pitkäkestoista, useamman kerran viikossa. Rankkaa mutta palkitsevaa.
että hoitoon olisi mentävä, koska tämä on niin vaikea asia saada loppumaan. Keväällä tämä aina puhkeaa kukkaan. Mielenterveystoimistoon varmaan mentävä jos haluaa pysyä järjissään.
Moro nuori mies,
Voin ensiksi sanoa että noista oireista voi päästä
pois ja elämä alkaa hymyilemään, vie kuitenkin vähän aikaa ja tutkiskelemistä. Itselläni ollut kaikenlaisia neurooseja ja ahdistuksia. Kävin psykoterapiaa aika pitkään, ja se auttoi, tuli kuin uusi elämä eteen.
Sun viestistäsi päätellen tuntuu, että olet vähän liian ankara ja kriittinen itseäsi ja sun tunteita kohtaan. Onko sulla jotain tukahdettuja tunteita esim. vanhempia kohtaan, mieti mm. lapsuutta, mikä oli kiellettyä, mikä turvatonta ja pelottavaa.
Mieti terapiaa,se on ihan ok.Terapiasuuntauksesta, suosittelisin enemmän ns.analyyttisesti suuntautunutta terapiaa (siinä mennään vähän syvemmin asioihin), ns.kognitiivista en itse lähtisi hakemaan.
Hyvää kevään jatkoa
Sen verran tiedän että on asioita, jotka ovat vaivanneet mieltäni liian pitkään. Olen siis itsekseni pyöritellyt synkkiä ajatuksia päässäni, siitä varmasti johtuu kaikki tämä. Minulla on eräs lapsuuteen liittyvä asia myös joka on jäänyt vaivaamaan. Ei kylläkään vanhempiini liittyvä. Olen myös ollut aina ujo ja jotenkin alistuva ym. Ei ole ollut mahdollisuuksia saada niitä asioita mitä on toivonut. Mutta toivon ja uskon tähän tulevan muutoksen.. Hyvää kevättä myöskin sinulle!