Jostain syystä tuntuu, että ihmiset on aika armottomia antamaan anteeksi toisen menneisyyden ja menneen elämän tehdyt mokat. Vaikka itse ei olisi kovinkaan paljon erilainen. Aina pitäisi antaa mahdollisuus ja uskaltaa kurkistaa sen ihmisen sisimpään. Kerron aina aika heti itsestäni ne huonotkin jutut, niin toisella on mahdollisuus perääntyä, niin halutessaan. Rehellisyys voi joskus aika äkkiä karkottaa jotkut ihmiset.
Miten nyt tuntuukin tältä
Anonyymi
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos ihmisellä itsellään ollut hyvä elämänhallinta ,eikä pahemmin tehnyt virheitä on vain ymmärrettävää, että on ennakkoluuloinen sellaista kohtaan, joka ei ole itsen kaltainen. Luottamus syntyy vähitellen, siksi on varmasti parempi, että kertoo asioistaan vasta sitten, kun luottamusta jo on.
Juu, mutta haluankin karsia ne "täydelliset" heti pois.
Lisäksi et ymmärtänyt aloituksestani mitään. Kirjoitinhan... "vaikka ei olisi itse kovinkaan paljon erilainen..." Tunnen suurta vastenmielisyyttä useimpia ihmisiä kohtaan. Mutta ne, jotka päästän lähelleni, niitä pidän hyvänä ja rakastan.
Ei täydellisiä ihmisiä ole ja tuskin kukaan itseään sellaisena pitää...
Mutta vastaus kuvasi juuri sitä ihmistyyppiä, mitä eniten inhoan. Ja suurin osa ihmisistä tuon kaltaisia ovatkin. Eivät juurikaan ajattele mitään, suorittavat elämää kunnialla ja ovat tylsiä paskoja.
Vastauksestasi tuli mieleen ruotsalainen elokuva sarja kahdesta alussa nuoresta miehestä (ett andständigt liv). Nämä tyypit pilkkasivat medelsvenssoneita siitä, että he suorittivat elämäänsä. Tyypit itse notkuivat Sergelin torilla. Toisesta tuli alkoholisti ja toisesta narkomaani, tämä kuoli yliannostukseen alle kolmikymppisenä. Kolmiosaisessa sarjassa seurattiin näitä miehiä . Tukholma oli erilainen kuin Suomi jo 1970-luvulla. Olen nähnyt nuo filmit moneen kertaan, mutta joka kerta katsoessa tulee paha olo. Heidän elämänsä olisi voinut olla myös toisenlainen ja ainakin paljon pidempi. Itse olisin ainakin valinnut toisin. 00.07
"Itse olisin valinnut toisin". Kiitä luojaasi tai jotain, että olet saanut viisautta. Sekä kyvyn välittää itsestäsi.
Olen kyllä saanut kyvyn välittää itsestäni ja myös kyvyn asettua toisen asemaan, siksi tuo elokuva aikoinaan järkytti, mutta samanlaistahan meillä muutoin on nykyään. Kun Tukholmassa 1970-luvulla ja pahempaakin! 00.07
Ennakkoluulo on huono veruke elämälle.
Ihmiselle on tyypillistä olla ennakkoluuloinen ja ajatella stereotyyppisesti. Ei tarvitse kuin jakaa esim. Poikajoukko kahdeksi ryhmäksi, hyvin pian alkaa tulkinnat, joiden mukaan tuo toinen ryhmä on huonompi kaikin tavoin, kuin meidän ryhmä. Sosiaalipsykologiassa paljon tehty tuollaisia kokeita.00.07
Hyvä aloitus
En tiedä olisiko nyt kuitenkaan kyse anteeksi antamisesta jos/kun kyseinen ihminen tulee uutena mukaan elämääsi. Kyse on ehkä ennemminkin tuon ihmisen omista kokemuksista, ajattelumalleista joiden perusteella tehdä nopea tiedostamaton analyysi uudesta tuttavuudesta. Jos ko. henkilö kokee jonkin ominaisuuden/teon/tapahtuman toisen historiassa pelottavaksi omien malliensa puitteissa, on torjuva reaktio melko väistämätön ilman että toiselle annetaan mahdollisuuttakaan.
Kuten esitit, varsin yleistä ja sinällään myös normaalia, kaikki tekevät tuota tiedostamattaan enemmän tai vähemmän. Toisaalta nykyisin myös välineitä ihmisten kohtaamiseen on paljon, tarjontaa siis riittää eikä siksi ole tarpeen tutkailla omia ajattelumalleja uusien ihmisten kohtaamisen osalta.
Kyse on varsin puhtaasti ennakkoluuloisuudesta, siitä että ei varsinaisesti kohdata uutta tuttavuutta täysin avoimesti ilman oletuksia ja odotuksia, vaan kohtaaminen tapahtuu omien ajattelumallien suodattimien läpi. Erittäin tavallista, mutta myös rajoittavaa.