Campo Alegre Curacao

Ei Suomess oo ennään merimiähiä merellä , eläkkeellä ne on :D

Ei Campo Alegre ole kalapaikka.
Silloin, kun Suomella oli vielä hiukan laivoja ja merimiehiä, Curacaossakin niitä joskus kävi. Aivan oikein se Campo oli viehättävä paikka ja lienee vieläkin. Ei siis mikään räkälä mesta. Tuskinpa nykyiset muutaman viikon laivassa seilaavat ymmärtävät.

Anonyymi kirjoitti:

Ei Campo Alegre ole kalapaikka.
Silloin, kun Suomella oli vielä hiukan laivoja ja merimiehiä, Curacaossakin niitä joskus kävi. Aivan oikein se Campo oli viehättävä paikka ja lienee vieläkin. Ei siis mikään räkälä mesta. Tuskinpa nykyiset muutaman viikon laivassa seilaavat ymmärtävät.

Lue lisää

Joo ei ymmärrä! Mutta me ollaankin laivassa työssä ja homma pyörii 24/7,ei meillä ole aikaa missään maaseudulla haahuilla. Pienellä porukalla kuskataan moninkertainen määrä lastia näihin muistelijoihin verrattuna. Siinä mielessä sama ajaako rostokkiin tai curacaolle.
Me sitten kielitaitoisina ja muutenkin valistuneina matkaillaan lomilla missä halutaan jos halutaan! Tätä ei entisaikojen umpio joka pääsi sinne minne laiva sattui menemään voi tietenkään käsittää!

Anonyymi kirjoitti:

Joo ei ymmärrä! Mutta me ollaankin laivassa työssä ja homma pyörii 24/7,ei meillä ole aikaa missään maaseudulla haahuilla. Pienellä porukalla kuskataan moninkertainen määrä lastia näihin muistelijoihin verrattuna. Siinä mielessä sama ajaako rostokkiin tai curacaolle.
Me sitten kielitaitoisina ja muutenkin valistuneina matkaillaan lomilla missä halutaan jos halutaan! Tätä ei entisaikojen umpio joka pääsi sinne minne laiva sattui menemään voi tietenkään käsittää!

Lue lisää

Voi hyvä ystävä, etkö tiedä että kymmeniäkin vuosia sitten tehtiin laivoilla työtä 24/7. Muuan esimerkki on pieni rannikkotankki, jossa porukka oli laivan päällä pääsääntöisesti koko talven. Eivät he uupuneet, kun pitivät kesällä parin kuukauden loman. Samassa laivassa reilu kymmenen vuotta myöhemmin kukaan ei voinut jaksaa kuukautta pidempään ilman vapaata. Laiva oli sama, liikenne 100% sama, lastit 100% samoja, miehistön määrä 100% sama ja toiminta tapahtui samalla tavalla 24/7 systeemillä. Jotakin oli tapahtunut??

Lehdet kirjoittavat nykyisin, että jopa kolmekymppiset ovat uupuneita työstään???? Siis maahommissa. Niin taitaa olla merelläkin. Mistä tämä johtuu?

Palasin kotimaisiin laivoihin ja olin yli kymmenen viimeistä vuottani kahdessakin Pohjois-Euroopan liikenteessä olevassa laivassa 6 tai 8 viikon kontrahdeilla. Olisin ollut mielelläni hiukan pidempiäkin jaksoja, mutta se oli vastoin varustamon tahtoa järjestellä vaihtoja halujeni mukaan. Pisin pätkä taisi olla kolme kuukautta. Näissä laivoissa vakituinen väki oli aika iäkästä, mutta oli osa myös nuorta väkeä aina muutama. En huomannut juuri kenenkään olleen työstä nääntyneitä vaikka tietenkin aika ajoin saattoi olla univajetta, puutetta pitkistä yöunista. Niin se on aina ollut.

Tuo nykyinen 1/1 vuorottelun vapaa-aika varmasti maistui kaikille, niin minullekin. Eihän sitä voi kiistää. Mutta väittämä, että ennen laivoilla oli helppoa ja kevyttä ei pidä paikkaansa. Eikä se, että nykyään työ on jotenkin ylenmääräisen raskasta. Joltisenkin samanlaista se on ollut konealuksilla aina. Purjelaivoista en tiedä.

Curacaossakin olen aikoinani käynyt tankkilaivalla. Kyllä 12h/vrk työajallakin ehti joskus maihin sielläkin. Mitä sitä satamissa nukkumaan, merellä hiukan enemmän yleensä.

Eläkkeelle jäin muutama vuosi sitten pitkälti yli 40 vuoden seilauksen jälkeen eikä alkuvuosikymmeninä ollut 1/1 vuorottelua, vaan oman harkinnan mukaan monen kuukauden lomattoman seilauksen jälkeen.

Mukavia purjehduksia

Anonyymi kirjoitti:

Ei Campo Alegre ole kalapaikka.
Silloin, kun Suomella oli vielä hiukan laivoja ja merimiehiä, Curacaossakin niitä joskus kävi. Aivan oikein se Campo oli viehättävä paikka ja lienee vieläkin. Ei siis mikään räkälä mesta. Tuskinpa nykyiset muutaman viikon laivassa seilaavat ymmärtävät.

Lue lisää

Silakka siellä kuitenkin haisee.

Anonyymi kirjoitti:

Silakka siellä kuitenkin haisee.

Niinpä niin. Ennen merimiehet tekivät 7/24 töitä kuten nykyäänkin. Mutta ei 1:1 eli muutaman viikon kontrahteja. Laivalla oltiin kuukausia, moniakin kuukausia ilman vapaita. Oli tosin laissa määrätty puolipäivävapaa satamassa ja toinen puolipäivävapaa työehtosopimuksen kautta kuukaudessa. Niin jos siihen oli mahdollisuus. Ja töistä puheen ollen. Taitaisipa monelle nykykaverille työn määräkin olla hämmästys. Liki parikymmentä puomia rikattavaksi, ehkä pari jumboa ja pääkannen ja välitäkkien lemppuluukkujen lemppaus. Kyllä työn määrä oli moninkertainen nykyisiin aluksiin nähden. Toisaalta oli täkkäreitäkin paljon enemmän. Mutta ei siellä väsytty aikaan eikä työhön, joskus vähän kiroiltiin "työlaivoissa". Sehän kuului suomalaisten ja skandinaavien luonteeseen.

On Curacaossa myös oiva telakka, jossa satuin olemaan pari kertaa. Muutaman viikon kerrallaan. Viihtyisään paikkaan, palmupuiden katveeseen Gin tonicille oli mukava vapaa-aikoina suunnata kulkunsa. Eikä pahaa tehnyt katsella Karibian kuvankauniita neitojakaan ja välillä ilkamoida heidän kanssaan. Noiden raikkaiden, suloisen tuoksuisten, silkki-ihoisten senjoriittojen kainalossa. On siinä pieni ero ajaa Curacaoon kuin Rostockiin.

Ihanin iho on mielestäni mestitsi tytöillä. Monien mainitsema persikkapeppu on monesti edelliseen verrattuna santapaperia.