Ongelmanani on tolkuttomasti juova äiti...
Viimeisen neljän vuoden aikana äitini juominen on pikkuhiljaa vain lisääntynyt ja nyt parin kuukauden sisällä paisunut ihan järjettömiin mittoihin..
Äitini juo heti tullestaan töistä kotiin ja herää neljältä yöllä lukeakseen lehteä ja juodakseen jotain. Olen löytänyt piilotettuja viskipulloja, haistanut viinan hengityksessä ja kuullut äänestä humalan.. Sama juttu toistuu _joka päivä_. Ongelma on ollut olemassa varmasti paljon pidemmän aikaa kuin tiedänkään.. Itsekin heräsin ongelmaan vasta nyt kun sitä ei voi enää mitenkään uskotella itselleen että kaikki on hyvin. Kun mikään ei enää ole.
Olen huomannut kuinka äitini kädet tärisevät nykyään, muisti pätkii, kaikkea pitää kysyä vähintään kahdesti, yleensä kolmesti. Hän on myös laihtunut todella paljon, huolestuttavan paljon.
Jos vain äitini ymmärtäisi kuinka pahalta tuntuu, kun ei voi edes keskustella toisen humalatilan takia järkevästi.. Ei pysty pyytämään neuvoa tärkeissä asioissa ja jos joskus saan lapsia en halua antaa lastani äitini syliin, koska pelkään hänen pudottavan hänet. En kehtaa käydä missään äitini kanssa, koska pelkään koko ajan muiden ihmisten huomaavan, että hän on humalassa. Puolustelen jatkuvasti äitini käytöstä poikaystävälleni sanoen, että "Ei hän tahallaan tee sitä" yms.
Kärsin valtavia omatunnontuskia, kun usein ajattelen kuinka paljon helpompaa elämäni olisi jos minulla ei olisi äitiä... En jaksa ottaa vastuuta toisen elämästä, en pysty, vaikka haluaisin. Yritän olla niinkuin ongelmaa ei olisi... mutta se on silti ja minä kärsin.
Olen lähes koko ajan ahdistunut tai stressaantunut, vaikka elämässäni ei ole tavallista enempää stressaavia tekijöitä. Kärsin rytmihäiriöistä koko ajan, lääkärissäkään eivät osanneet selittää mistä se johtuu... Elämäni on vaikeaa sen takia, että pelkään äitini juovan itsensä hengiltä.. Pelkään myös veljeni puolesta joka vielä asuu kotona, minähän en siellä enää kahteen vuoteen ole asunut. Mietin samalla eikö isäni huomaa mitään, vai eikö vain halua huomata...
Ensin ajattelin, että kun pääsen pois kotoa, pystyn rentoutumaan ja pystyn elämään omaa elämääni. Ei onnistunut.
En todellakaan tiedä mitä tehdä, en pysty sanomaan äidilleni mitään, koska pelkään sen pahentavan tilannetta entisestään, on silti vaikea olla sanomatta mitään kun näkee toisen juovan teekupista viskiä.
Yritän koko ajan vain keskittyä omaan elämääni ja onnellisuuteeni, mutta jos ajatukset pysähtyy sekunniksikaan äitiini, tulee kyyneleet silmiin ja tuntuu ettei saa henkeä.. Silti tsemppaan ja yritän nähdä äitiäni ainakin kerran viikossa ja olen yrittänyt keksiä mukavia harrastuksia.. Olen puhunut myös että jos äitini menisi terapiaan ja siellä hän kävikin pari kertaa kunnes sanoi, että se on turhaa eikä enää mennyt.
Saattoi tulla ihan väärälle osastolle, mutta oli pakko kirjoittaa jonnekin... Tuntuu niin pahalle ja silti tuntuu että on ihmisiä joilla asiat on paljon huonommin, joten mitä minä valitan. Ehkäpä olen yliherkkä.
Viimeisen neljän vuoden aikana äitini juominen on pikkuhiljaa vain lisääntynyt ja nyt parin kuukauden sisällä paisunut ihan järjettömiin mittoihin..
Äitini juo heti tullestaan töistä kotiin ja herää neljältä yöllä lukeakseen lehteä ja juodakseen jotain. Olen löytänyt piilotettuja viskipulloja, haistanut viinan hengityksessä ja kuullut äänestä humalan.. Sama juttu toistuu _joka päivä_. Ongelma on ollut olemassa varmasti paljon pidemmän aikaa kuin tiedänkään.. Itsekin heräsin ongelmaan vasta nyt kun sitä ei voi enää mitenkään uskotella itselleen että kaikki on hyvin. Kun mikään ei enää ole.
Olen huomannut kuinka äitini kädet tärisevät nykyään, muisti pätkii, kaikkea pitää kysyä vähintään kahdesti, yleensä kolmesti. Hän on myös laihtunut todella paljon, huolestuttavan paljon.
Jos vain äitini ymmärtäisi kuinka pahalta tuntuu, kun ei voi edes keskustella toisen humalatilan takia järkevästi.. Ei pysty pyytämään neuvoa tärkeissä asioissa ja jos joskus saan lapsia en halua antaa lastani äitini syliin, koska pelkään hänen pudottavan hänet. En kehtaa käydä missään äitini kanssa, koska pelkään koko ajan muiden ihmisten huomaavan, että hän on humalassa. Puolustelen jatkuvasti äitini käytöstä poikaystävälleni sanoen, että "Ei hän tahallaan tee sitä" yms.
Kärsin valtavia omatunnontuskia, kun usein ajattelen kuinka paljon helpompaa elämäni olisi jos minulla ei olisi äitiä... En jaksa ottaa vastuuta toisen elämästä, en pysty, vaikka haluaisin. Yritän olla niinkuin ongelmaa ei olisi... mutta se on silti ja minä kärsin.
Olen lähes koko ajan ahdistunut tai stressaantunut, vaikka elämässäni ei ole tavallista enempää stressaavia tekijöitä. Kärsin rytmihäiriöistä koko ajan, lääkärissäkään eivät osanneet selittää mistä se johtuu... Elämäni on vaikeaa sen takia, että pelkään äitini juovan itsensä hengiltä.. Pelkään myös veljeni puolesta joka vielä asuu kotona, minähän en siellä enää kahteen vuoteen ole asunut. Mietin samalla eikö isäni huomaa mitään, vai eikö vain halua huomata...
Ensin ajattelin, että kun pääsen pois kotoa, pystyn rentoutumaan ja pystyn elämään omaa elämääni. Ei onnistunut.
En todellakaan tiedä mitä tehdä, en pysty sanomaan äidilleni mitään, koska pelkään sen pahentavan tilannetta entisestään, on silti vaikea olla sanomatta mitään kun näkee toisen juovan teekupista viskiä.
Yritän koko ajan vain keskittyä omaan elämääni ja onnellisuuteeni, mutta jos ajatukset pysähtyy sekunniksikaan äitiini, tulee kyyneleet silmiin ja tuntuu ettei saa henkeä.. Silti tsemppaan ja yritän nähdä äitiäni ainakin kerran viikossa ja olen yrittänyt keksiä mukavia harrastuksia.. Olen puhunut myös että jos äitini menisi terapiaan ja siellä hän kävikin pari kertaa kunnes sanoi, että se on turhaa eikä enää mennyt.
Saattoi tulla ihan väärälle osastolle, mutta oli pakko kirjoittaa jonnekin... Tuntuu niin pahalle ja silti tuntuu että on ihmisiä joilla asiat on paljon huonommin, joten mitä minä valitan. Ehkäpä olen yliherkkä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Et ole yksin.Laitan linkin oheen.
http://www.al-anon.fi/
Joku jo laittoikin linkin mistä saat apua itsellesi. Yritä elää omaa elämääsi, itseäsi voit auttaa mutta et äitiäsi (valitettavasti)..voit toki kertoa hänelle tuntemuksistasi se ehkä "herättää" hänet. Voimia Sinulle. Tämä viesti tuskin helpotaa sinua mutta halusin kuitenkin kirjoittaa.
Miksi et voi puhua isällesi? Tietysti myös hän huomaa tilanteen. Hän ei ehkä tiedä mitä tehdä.
Ehkä isäsi ja äitisi välit ovat "huonot" ja he eivät osaa puhua keskenään. Sinulla ei ole vastuuta vanhempiesi elämästä.(vaikka se tuntuu pahalta). Voisit vaikka kirjoittaa kirjeen äidillesi ja kertoa mitä ajattelet. Hae apua itsellesi että saat puhua omista ajatuksistasi, ja että pääset syyllisyyden tunnoista. Jos mitätöit äitisi ongelman annat hänelle "luvan" jatkaa juomista. Ja isäsi tekee sen myös. Mutta ennen kaikkea hae tukea itsellesi.
Ja sinun tulee ensisijaisesti huolehtia itsestäsi.
Sinä tietysti voit patistaa muoria uudelleen terapiaan, kahdella terapiakäynnillä ei ole vielä mitään vaikutusta, kun ei siellä mitään huppispuppis-konsteja tehdä.
Aina, kun lapsi kirjoittaa vanhempiensa alkoholinkäytöstä ja siitä aiheutuvasta huolesta, niin itku tulee - ei voi mitään.
Millähän minäkään hyvitän omille pojilleni ja vanhemmilleni ja sisarille aiheuttamani pahanmielen ja huolen.
Minä uskon, että äitisi tuosta tulee havahtumaan, tarvitsee tulla ehkä juttu, joka kolahtaa ja hän tajuaa, ettei näin voi jatkua.
Älä sinä sairastuta itseäsi.
Äitini juominen alkoi yli 10 vuotta sitten. Olin itse silloin teini-ikäinen. Nyt hän on rapajuoppo, eikä hänen rakkautensa riitä kuin itseensä. Voin kokemuksella sanoa, että auttaa ei voi ennen kuin autettava sitä itse haluaa. Minun äitini nauttii itsesäälissä rypemisestä ja hän ei halua edes eroon viinasta. Parasta mitä voin hänen hyväkseen tehdä on pitää huolta nuoremmista sisaruksistani, ja taata itselleni ja sisaruksilleni puhtaamman elämän.
kyllä loppuu tolkuttomuus