Hei, olen aloittanut psykoterapian nyt 43 vuotiaana, koska toivon vihdoinkin, että pääsisin lapsuuden traumoista eroon. Psykoterapeuttini toivoi, että kirjoittaisin asioita ylös joten aloitin blogin kirjoittamisen terapiasta ja traumoistani. Olen siis kokenut lapsena seksuaalista hyväksikäyttöä, isän itsemurhan ym. joista olen päättänyt vihdoin vapautua. Jos haluatte seurata matkaani niin tässä soite ja tottakai aiheesta olisi mukava kirjoitella täälläkin.
https://hetaweck.blogspot.com/
https://hetaweck.blogspot.com/
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kävin lukemassa blogisi. Hyvin olit jaksanut kirjoittaa.
Omat taustat ja lapsuus on turvaton, mutta lukiessa tuntui että sinulla on ollut vielä vaikeampaa.
Omassa lapsuudessa ei ollut turvallisia aikuisia. Lukioikäisenä hain ensimmäisen kerran sossusta apua, mutta minut käännytettiin pois ja elämä kulki samaa polkuaan.
Aikuisikää on edelleen varjostanut vanhempien elämä ja psyykkiset sairaudet. Lopulta paloin itsekin loppuun ja romahdin ja masennuin.
Minun pitäisi tänään terapeutin ohjeen mukaan kirjoittaa kirje minut lopulliseen romahdukseen julmuudellaan ajaneelle henkilölle, mutta en pysty. Ajatuksia on, mutta en saa niitä jäsennelty ja ehkä taas se vaativuus itseä kohtaan nostaa päätään ja kirjeen pitäisi olla täydellinen. Yritän ehkä myöhemmin tänään.
Aloita ainakin kirjoittaminen ja anna tulla kaikki ulos päästä, anna sen kaiken koetun "paskan" oikein valua ja levitä siihen paperille, äläkä mieti minkä kuvan jätät itsestäsi, annat vaan tulla.
Hei, kiva kun kirjoitit! Minullakaan ei ole helppo kirjoittaa! Olen monesti aloittanut päiväkirjaa ym., mutta ei se onnistu ja käsialakin on kamala. Blogia on ehkä hieman helpompi kirjoittaa, mutta eilen kävin taas terapiassa ja tuntuu taas niin vaikealta alkaa kirjoittaan mitä käytiin läpi.