Mulla on jatkuvasti jotenkin stressaantunut ja vaivaantunut olo ja saan joskus lähes paniikkikohtauksia koulussa, vaikkei sille olisi mitään selvää syytä. Kavereitakin on muutama. Olen jatkuvasti kuoleman väsynyt, unet jäävät usein vähiin. Koulusta on paljon poissaoloja, koska en vaan joka päivä kykene menemään sinne. Ahdistaa poistua kämpästä, jos olisi vaan musta kiinni niin olisin lopunelämääni sisällä ruudun edessä syömässä, pois ihmisten keskuudesta. Omaan rauhaan.
Olen ollut viimepäivinä itkuinen ja melko pienistä asioista on tullut mahdottoman suuria. Tässä esimerkki..,vaikka tämä oikeastaan on iso asia:
Tilasin maanantaina netistä hupparin ja paidan. Olivat tosi kalliit. Jälkeenpäin aloin miettiä, että enkai mä vaan valinnu liian pieniä kokoja, sillä pidän suurista vaatteista, joista mun rinnat ja muodot ei näy. Koen siis myös ahdistusta naiskehoani kohtaan.
Aloin pillittää että enkai vaan tilannu liian pieniä, vaikka tiedostin että sovittamatta kokoa ei olisi voinut ottaa paremmin. Samassa nettikaupassa oli myös muitakin paitoja, ja aloin itkemään kun ajattelin etten voi saada niitäkin ennen kuin ne on loppuun myyty, sillä mun koko elämä riippuu niistä paidoista ja kuolen jos en saa niitä. Sillä jos ne nyt loppuu, samanlaisia en voi enää koskaan mistään saada. Aloin pähkäilemään että mistä helvetistä saan rahaa näihin paitoihin. Olin jo valinnut asioita joita laitan myyntiin, mutta sitten yhtäkkiä itkin taas ja ajattelin etten halua luopua mistään rakkaista tavaroistani ja tavarani ovat ainoa asia joka tekee minut onnelliseksi.
Omistan jonkin verran krääsää, jonka omistaminen tuo jotenkin mielenrauhaa. Jos jotain vietäisiin pois, olisin varmaan hukassa.
Tulkaa kyselemään ihan mitä vaan, antamaan neuvoja, tai vaikka juttelemaan.
Olen ollut viimepäivinä itkuinen ja melko pienistä asioista on tullut mahdottoman suuria. Tässä esimerkki..,vaikka tämä oikeastaan on iso asia:
Tilasin maanantaina netistä hupparin ja paidan. Olivat tosi kalliit. Jälkeenpäin aloin miettiä, että enkai mä vaan valinnu liian pieniä kokoja, sillä pidän suurista vaatteista, joista mun rinnat ja muodot ei näy. Koen siis myös ahdistusta naiskehoani kohtaan.
Aloin pillittää että enkai vaan tilannu liian pieniä, vaikka tiedostin että sovittamatta kokoa ei olisi voinut ottaa paremmin. Samassa nettikaupassa oli myös muitakin paitoja, ja aloin itkemään kun ajattelin etten voi saada niitäkin ennen kuin ne on loppuun myyty, sillä mun koko elämä riippuu niistä paidoista ja kuolen jos en saa niitä. Sillä jos ne nyt loppuu, samanlaisia en voi enää koskaan mistään saada. Aloin pähkäilemään että mistä helvetistä saan rahaa näihin paitoihin. Olin jo valinnut asioita joita laitan myyntiin, mutta sitten yhtäkkiä itkin taas ja ajattelin etten halua luopua mistään rakkaista tavaroistani ja tavarani ovat ainoa asia joka tekee minut onnelliseksi.
Omistan jonkin verran krääsää, jonka omistaminen tuo jotenkin mielenrauhaa. Jos jotain vietäisiin pois, olisin varmaan hukassa.
Tulkaa kyselemään ihan mitä vaan, antamaan neuvoja, tai vaikka juttelemaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No jos oot koneella niin se tekee semmoisen levottoman olon. Ruudun sininen valo virkistää. Helpolla menee vuorokausi rytmi sekasin.
Eikä koneen kaa voi jutella. Sille ei voi kertoo painamaan jääneitä juttuja. Siihen tarvii ihmisen.
Ihan perusasiat ois hyvä koettaa laittaa ok. Että koettaisit jaksaa mennä sinne kouluun, että söisit aamupalankin ja kouluruokaa.
Koettasit olla ulkona varsinkin valosan aikana.
Uni on hirmu tårkee. Aivojen pitää saada levätä.
Tämmösiä ajatuksia.
Niin nuorena joku vaate voi tuntua tärkeältä
Voi kyllä yrittää alkaa totuttelemaan itseään myös siihen ettei joku tavara olisi niin tärkeä ja antaakin sen vaikka kaverille ja kokeilee että sekin tunne,antamisen tunne voi tuntua hyvältä..
On olemassa kaikenlaisia mielen hallinta keinoja jotka voivat tehdä ihmisestä avarasydömisen ja ympäristöön empaattoseseti suhtautuvan..Voit yrittää tukea jota kuta jota kiusataan ja voit sanoa jonkun asian esim.ääneen jos se tekee siitä jostakin asiasta yhteisölle tai ryhmälle hyvää ja auttaa yleistä ihmisyyttä ja inhimillisyyttä..Empaattisuuskin ja solidasisuus ovat sellaisia asioota että niitä kannattaa harjoitella että ne oppii
c-vitamiinin sekä d-vitamiinin sekä proteiinin puute.
Paniikkikohtauksillesi ja ahdistuksellesi on olemassa syy. Tyhjästä ne ei tule. Et vain välttämättä nyt tiedosta syitä. Epätietoisuus siinä lisänä vain pahentaa tilannetta.
Ota itsellesi hetki aikaa, sulje kaikki askareet, velvollisuudet, kaverit, pelit, elokuvat yms. ulkopuolelle ja istahda tai mene makuulle. Sitten rauhotut ja tyhjennät mielen. Sen jälkeen alat listaamaan vaikka paperille asioita, jotka susta tuntuu ikävälle, asioita, joissa olet mielestäsi epäonnistunut, keskeneräisiä asioita, asioita jotka pelottaa jne. Ahdistuksessa usein on ongelmana se tunnettu "harmaa möykky", joka painaa hartioilla tonnin. Se on käytännössä monien asioiden sekava kokonaisuus, jota et ole selvittänyt, joka kuormittaa mieltä. Listaamalla asioita annat ahdistuksellesi nimen ja kasvot ja alat tunnistamaan niitä. Kun asiat on listattu voit alkaa priorisoimaan suurimmat ongelmat ja miettimään, miten ne vaikuttaa sun elämään ja miten ratkaiset ne ongelmat. Pienin askelin, ilman kiirettä.
Ahdistus on usein monen tekijän summa. Siihen voi kuulua: arkeen liittyvät kuormittavat asiat, kuten kiireisyys, velvollisuudet, pakollisuudet, sosiaaliset paineet, huoli tulevasta, huoli itsestä jne. Unen laadun heikentyminen. Stressin aiheuttamat fyysiset oireet. Itsestään huolehtimisen heikentyminen, esim. terveellinen ruoka, hygienia jne. Kouluun tai työpaikkaan liittyvät asiat. Perhesuhteisiin liittyvät asiat. Jatkuva huomaamaton ylihengittäminen jne... Lista on pitkä... Muuta vaihtoehtoa ei ole kuin alkaa selvittämään ongelmien aiheuttajat. Moni mieltä kuormittava asia myös ruokkii toisiaan, kuten esim. ahdistus aiheuttaa fyysisiä oireita ja fyysiset oireet ahdistusta. Siksi ahdistus on myös kierre.
Eli homma numero 1 on keskittyä ongelmien aiheuttajien selvittämiseen, ei oireisiin. Oireiden hoitaminen kaikenlaisilla poppakonsteilla tyrehtyy usein fiiliseen "kun mikään ei auta", eikä välttämättä tajua, että se tärkein jää tekemättä.