Hallitus toisensa jälkeen on yrittänyt, mutta sote-suunnittelu tai rakenteiden uusiminen ei Suomessa ole aikaisemmilta hallituksilta onnistunut. Matti Vanhasen (kepu) hallitus yritti 2000-luvun alussa saada Suomeen 20.000 asukkaan kunnat tai terveydenhuolto-alueet.
Jyrki Kataisen (kokoomus) hallitus ei hyväksynyt 20.000 alueen kuntia, haluttiin suurempia kuntia. Alexander Stubbin (kokoomus) hallitus ei onnistunut sote-suunnittelussa sen kummemmin.
Juha Sipilän (kepu) hallitus yritti saada maakuntahallinnon ja hallituskumppani kokoomus siihen lisäksi "valinnanvapauden". Ei onnistunut maakuntamalli eikä onnistunut valinnanvapaus, jota "pörriäiset" lobbasivat. Pilottikokeilu Jyväskylässä epäonnistui, kun kapitaatiomaksut eivät riittäneet terveysyritykselle, joten asiakkaat palautettiin kunnalliseen hoivaan.
Miten sitten onnistuu nykyinen Rinteen/Marinin hallitus? Painotetaanko kuntien taloutta, palvelujen parantamista vai rakenteiden uudistamista?
Terveyspalveluiden saatavuus on erilainen eri puolilla Suomea ja kolmikanavainen palvelujärjestelmä on lisännyt eriarvoisuutta. Keskimäärin suomalaiset kävivät lääkärissä 2,4 kertaa vuodessa, yksin asuvat kävivät lääkärissä kaikkein useimmin. Vanhukset kävivät eniten terveyskeskuslääkärillä, työikäiset pariskunnat kävivät lääkärillä yhtä usein kuin vanhukset.
Hyvätuloiset kävivät lääkärillä kaikkein eniten. Varakkaat ovat käyttäneet eniten sekä julkisia että yksityisiä palveluita, vaikka pienituloisilla ja vähän koulutetuilla on heikompi terveydentila muihin väestöryhmiin verrattuna.
NYKYINEN KOLMIPORTAINEN (JULKINEN, YKSITYINEN JA TYÖTERVEYSHUOLTO) järjestelmä erottelee kansalaiset sekä sosiaalisesti että taloudellisesti. Nykyisestä kolmiportaisesta järjestelmästä on päästävä eroon.
Kun Sanna Marinin (SDP) hallitus suunnittelee terveyspalvelujen uudistamista lähtökohdiksi pitäisi ottaa yksilön tarpeet tasa-arvoisesti, yhdessä ja samassa julkisessa terveydenhuollossa, joka sisältää myös erikoissairaanhoidon:
1 sairauksien ennaltaehkäisy
2 estettävä saatujen sairauksien eteneminen
3 estettävä sairauksien aiheuttamien (taloudelliset, henkiset, fyysiset haitat) haittojen paheneminen
Vanhushoivan tulee olla yhteiskunnan vastuulla ja järjestettynä siten, että veronmaksajat eivät maksa terveysfirmojen voittoja eivätkä yksityisten omistamien palvelutalojen rakentamista. On ihan sama maksetaanko verorahoista "korvamerkittyä" sote-rahaa kunnille vai maakunnille, kunhan valtion rahoittamat julkiset, laadukkaat palvelut toteutetaan asiakkaiden tarpeita vastaavasti, oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti. Erikoissairaanhoidon on oltava kaikkien saatavilla terveyskeskuksissa.
Jyrki Kataisen (kokoomus) hallitus ei hyväksynyt 20.000 alueen kuntia, haluttiin suurempia kuntia. Alexander Stubbin (kokoomus) hallitus ei onnistunut sote-suunnittelussa sen kummemmin.
Juha Sipilän (kepu) hallitus yritti saada maakuntahallinnon ja hallituskumppani kokoomus siihen lisäksi "valinnanvapauden". Ei onnistunut maakuntamalli eikä onnistunut valinnanvapaus, jota "pörriäiset" lobbasivat. Pilottikokeilu Jyväskylässä epäonnistui, kun kapitaatiomaksut eivät riittäneet terveysyritykselle, joten asiakkaat palautettiin kunnalliseen hoivaan.
Miten sitten onnistuu nykyinen Rinteen/Marinin hallitus? Painotetaanko kuntien taloutta, palvelujen parantamista vai rakenteiden uudistamista?
Terveyspalveluiden saatavuus on erilainen eri puolilla Suomea ja kolmikanavainen palvelujärjestelmä on lisännyt eriarvoisuutta. Keskimäärin suomalaiset kävivät lääkärissä 2,4 kertaa vuodessa, yksin asuvat kävivät lääkärissä kaikkein useimmin. Vanhukset kävivät eniten terveyskeskuslääkärillä, työikäiset pariskunnat kävivät lääkärillä yhtä usein kuin vanhukset.
Hyvätuloiset kävivät lääkärillä kaikkein eniten. Varakkaat ovat käyttäneet eniten sekä julkisia että yksityisiä palveluita, vaikka pienituloisilla ja vähän koulutetuilla on heikompi terveydentila muihin väestöryhmiin verrattuna.
NYKYINEN KOLMIPORTAINEN (JULKINEN, YKSITYINEN JA TYÖTERVEYSHUOLTO) järjestelmä erottelee kansalaiset sekä sosiaalisesti että taloudellisesti. Nykyisestä kolmiportaisesta järjestelmästä on päästävä eroon.
Kun Sanna Marinin (SDP) hallitus suunnittelee terveyspalvelujen uudistamista lähtökohdiksi pitäisi ottaa yksilön tarpeet tasa-arvoisesti, yhdessä ja samassa julkisessa terveydenhuollossa, joka sisältää myös erikoissairaanhoidon:
1 sairauksien ennaltaehkäisy
2 estettävä saatujen sairauksien eteneminen
3 estettävä sairauksien aiheuttamien (taloudelliset, henkiset, fyysiset haitat) haittojen paheneminen
Vanhushoivan tulee olla yhteiskunnan vastuulla ja järjestettynä siten, että veronmaksajat eivät maksa terveysfirmojen voittoja eivätkä yksityisten omistamien palvelutalojen rakentamista. On ihan sama maksetaanko verorahoista "korvamerkittyä" sote-rahaa kunnille vai maakunnille, kunhan valtion rahoittamat julkiset, laadukkaat palvelut toteutetaan asiakkaiden tarpeita vastaavasti, oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti. Erikoissairaanhoidon on oltava kaikkien saatavilla terveyskeskuksissa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toimeentulotuen alikäyttö on ollut yleistä, kun tukeen oikeutetut eivät ole sitä hakeneet.
Vanhukset ovat talousvaikeuksiinsa hakeneet kulutusluottoja toimeentulotuen sijaan. Kulutusluottoja on haettu muunmuassa lääkkeitä ja sosiaali- ja terveyspalvelumaksuja varten.
Lääkekatto ei tule vastaan, kun kattoon ei lasketa monia uusia pitkäaikaissairaiden lääkkeitä. Myös terveyspalvelut ovat kalliit ja kattoon ei lasketa esim. sairaalapäivämaksuja.
V. 2019 alussa 60 vuotta täyttäneitä ulosottovelallisia oli kuudesosa kaikista velallisista eli 52.000 henkeä.
Asiakasmaksulaki ei näytä toimivan, kun laki mahdollistaisi maksun poistamisen tai alentamisen, mutta sitä ei tunneta tai osata käyttää. Hakeminen on vaikeaa vanhuksille. Joten vanhukset velkaantuvat turhaan.
Asiakas voi saada perintään menneen asiakasmaksun maksamiseen toimeentulotukea, mutta joutuu itse maksamaan perintäkulut.
Tutkittu on, että toimeentulotuen alikäyttäjiä saattaa olla jopa saman verran kuin tuen saajia. Asiantuntijat päätyivät tähän arvioon, kun toimeentulotuen alikäytön laajuutta selvitettiin osana toimeentulotuen niin sanotun Kela-siirron valmistelua.
Kelan mukaan toimeentulotukea jää varovaisten arvioiden mukaan hakematta vuosittain 30–100 miljoonan, rohkeimpien arvioiden mukaan jopa 300 miljoonan euron edestä. Viime vuonna toimeentulotuen menot olivat yhteensä 745 miljoonaa euroa.
Tukea ei joko haluta, osata tai kehdata hakea.
– Moni tukeutuu mieluummin pikavippeihin tai sinnittelee sen sijaan että tarttuisi ripaan sosiaalitoimistossa, arvioi tutkimusprofessori, sosiaalipolitiikan tutkimusyksikön päällikkö Pasi Moisio Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
Toimeentulotuen hakemisrumba saatetaan myös kokea vaikeana lukuisine tositteineen.
Onko toimeentulotuen hakeminen helpottunut ja alikäyttö vähentynyt, kun tuki siirrettiin Kelan maksettavaksi?
Jos hakuohjeet ja tuet haetaan netin kautta, niin vanhukset ja ne henkilöt, joilla ei ole nettiä, ovat ongelmissa.
Kyllä vanhusten velkaantuminen ja toimeentulotuen alikäyttö pitäisi selvittää ja tarvittavat korjaukset tehdä lainsäädäntöön.
Kirkon diakoniatyö ja diakoniarahasto ei ole ensisijainen toimeentuloturva, kyllä se on Kela, jonka tulee huolehtia siitä, että byrokratia tai etuuksien vaikea hakeminen ja tietämättömyys ei estä tukien saamiset ja hakemisen.